20 vuotta romanityötä: Hätäavusta EU-vaikuttamiseen

Diakonissalaitoksella on tehty romanityötä jo 20 vuotta. Kotimaan romanien parissa tehty työ on sinä aikana laajentunut kattamaan myös siirtolaistaustaiset romanit sekä mittavan yhteistyön romanijärjestöjen kanssa Suomessa ja Itä-Euroopassa. Jo pitkään mukana on kulkenut kansallisella ja EU-tasolla tehtävä vaikuttamistyö.

Mizilin kylän romaninaiset laittavat yhdessä ruokaa yhteisökeskuksessa. Kuva: E-Romnja

Romanit ovat Euroopan suurin ja syrjityin etninen vähemmistö. Syrjintä on vaikuttanut heidän elämäänsä vuosisatojen ajan. Siksi monien romanien elämää etenkin Itä-Euroopassa leimaa edelleen syvä köyhyys, huonot asuinolot, palvelujen puute ja muuta väestöä matalampi elinajanodote.

Romanien oikeuksien edistämiseksi tehtävä työ olikin luonnollinen jatkumo Diakonissalaitoksen pitkäjänteiselle työlle heikommassa asemassa olevien ihmisten tukemiseksi. Syrjäytymisen ja sukupolvelta toiselle siirtyvän huono-osaisuuden katkaiseminen on välttämätöntä, jotta kaikki voivat elää ihmisarvoista elämää.

Diakonissalaitoksen työ romanivähemmistön parissa alkoi, kun palvelukeskus Kaalo käynnisti toimintansa vuonna 2005. Tavoitteena oli tuoda matalan kynnyksen palveluita syrjäytyneille sekä päihde- ja mielenterveysongelmaisille romaneille ja luoda heille työ- ja kouluttautumispolkuja.

Itä-Euroopan romanit Helsingin kaduilla

Vuonna 2007 Helsingissä herättiin uuteen yhteiskunnalliseen ilmiöön, kun Romaniasta ja Bulgariasta saapui ihmisiä kaduille soittamaan ja kerjäämään rahaa.

”Syrjittyyn ja köyhään romanivähemmistöön kuuluvat ihmiset pystyttivät metsään pieniä telttoja, joita poliisit kävivät purkamassa. Se oli surullista aikaa”, kertoo Diakonissalaitoksen ihmisoikeuksien erityisasiantuntija Anca Enache.

Enache oli mukana jo ensimmäisessä Itä-Euroopan romanien tilannetta Suomessa kartoittaneessa projektissa Rom po Dromissa. Kesällä 2008 Helsingin kaupungin toimeksiannosta käynnistetyn hankkeen tavoitteena oli luoda yhteys Suomeen saapuneisiin romaneihin, kartoittaa tilannetta sekä vastata akuuttiin hätään. Jo tuolloin lähdettiin suunnittelemaan myös romanien tilanteen parantamista Itä-Euroopassa.

Hätäavusta toimeentulomahdollisuuksien luomiseen

Diakonissalaitos järjesti tilapäistä hätämajoitusta romaneille useampaan otteeseen vuodesta 2009 alkaen muun muassa kovien pakkaskausien aikaan sekä lasten kanssa maahan saapuneille perheille. Vakiintunut hätämajoitus romaneille avattiin lopulta vuonna 2016, tosin ensimmäisinä vuosina se oli auki vain lokakuusta huhtikuuhun. Ympärivuotista hätämajoitusta alettiin tarjota koronapandemian alkaessa vuonna 2020.

Vuonna 2011 Diakonissalaitos perusti päiväkeskus Hirundon Itä-Euroopasta tulleille romaneille Helsingin kaupungin ja Helsingin seurakuntayhtymän tuella. Siellä he voivat saada yksilöllistä tukea, syödä eväitä, pestä pyykkiä ja käydä suihkussa. Hirundo on ollut avainasemassa vahvan luottamuksen rakentamisessa Suomessa oleskelevien Itä-Euroopan romanien kanssa. Vuonna 2024 päiväkeskus muutti samoihin tiloihin paperittomien päiväkeskus Al Amalin kanssa, mikä vahvisti entisestään mahdollisuuksia tarjota Suomessa oleskeleville romaneille monimuotoisia palveluita.

Syksyllä 2022 starttasi Hirundo Mobiili eli toimistoksi muutettu auto, joka tuo psykososiaalisen tuen ja neuvontapalvelut sinne, missä ihmiset liikkuvat.

”Vuosien varrella työn painopiste on siirtynyt Suomessa hätäavusta kestävämpiin ratkaisuihin, kuten toimeentuloedellytysten luomiseen. Keikkapooli-hankkeen myötä pääkaupunkiseudulle syntyi Työtä ja toivoa -osuuskunta, jonka kautta maahan tulleet romanit työllistyivät siivous- ja muihin kotipalveluihin”, kertoo Maria Dorofte, Diakonissalaitoksen ohjelmakoordinaattori ja Keikkapoolin silloinen palvelupäällikkö.

Nykyään Diakonissalaitos edistää maahanmuuttajataustaisten romanien työllistymistä myös Pietarsaaressa.

Kansainvälinen työ alkoi Romaniasta

Koska Itä-Euroopasta tulleiden romanien kanssa tehtävä työ oli uutta Suomessa, kokemusten vaihto ja verkostotyö eurooppalaisten kumppaneiden kanssa oli keskeistä työn alkumetreistä saakka.

”Romanien syrjintä oli tuolloin ja on edelleen yksi Euroopan suurimmista ihmisoikeusongelmista. Oli alusta asti selvää, että Diakonissalaitos halusi edistää romanien osallisuutta ja heidän ihmisoikeuksiensa toteutumista Itä-Euroopan maissa paitsi käytännön tuen, myös rakenteisiin vaikuttamisen kautta”, kertoo Enache.

Itä-Euroopan romanityö alkoi kymmenen vuotta sitten Romaniasta, Valea Seacăn kylästä, josta monet Suomeen tulleet romanit olivat lähtöisin. Työ oli yhteisöpohjaista ja se nojautui vahvasti kylän naisten omaan järjestäytymiseen ja toimintaan. Diakonissalaitos halusi tukea erityisesti romaninaisia, sillä valtaväestön heihin kohdistaman syrjinnän lisäksi he ovat miehiä heikommassa asemassa myös omien yhteisöjensä sisällä.

Työ on ennen kaikkea tukenut kylien romaninaisia pitämään puoliaan, vaikuttamaan päätöksentekoon ja vaatimaan oikeuksiaan. Sen seurauksena viranomaiset ovat vihdoin tehneet parannuksia myös kylän infrastruktuuriin.

”Yhteen kokoontumisesta tuli yhteisömme supervoima”, kertoo työn tuloksista Laura Voinea, yhteisötyöntekijä Mizilin kylästä, johon Valea Seacăssa aloitettu toiminta laajentui.

”Yhteisömme naiset eivät enää pelkää. He tietävät, mistä löytää tukea, jos he kohtaavat väkivaltaa tai viranomaiset kohtelevat heitä syrjivästi”, Valea Seacăn kylän yhteisötyöntekijä Lăcrămioara Călin jatkaa.

Työ EU:ssa ja sen ulkopuolella laajenee

Vuodesta 2015 alkaen Diakonissalaitos on toteuttanut muitakin hankkeita yhteistyössä EU-alueella toimivien järjestöjen kanssa muun muassa romanien syrjinnän vähentämiseen, romaninaisten oikeuksien toteutumiseen, moniperustaiseen syrjintään ja romanien digitaalisen osallisuuden vahvistamiseen liittyen.

Samalla alettiin suunnitella siihen mennessä lähinnä eteläiseen Afrikkaan keskittyneen kehitysyhteistyön laajentamista romanien oikeuksien edistämiseen. Ensimmäiset ulkoministeriön rahoittamat romanityön hankkeet käynnistyivät vuonna 2019. Kosovossa työ keskittyi tukemaan romaninuorten pääsyä koulutukseen ja työelämään, kun taas Moldovassa, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä toimiva alueellinen hanke edistää romaninaisten oikeuksia. Vuonna 2021 aloitettiin myös romanien osallisuutta edistävä hanke Ukrainassa.

”Nämä hankkeet ovat päättymässä vuoden 2025 loppuun, mutta mikäli ulkoministeriö jatkaa toimintamme tukemista, vahvistamme romanityötä itäisessä Euroopassa ja Balkanilla entisestään”, sanoo Enache.

Itä-Euroopassa työtä tehdään aina yhteistyössä kussakin maassa toimivien romanijärjestöjen kanssa, jotka ovat asiantuntijoita omalla toiminta-alueellaan ja toteuttavat hankkeita käytännössä. Samalla kumppanijärjestöjen toimintamahdollisuuksia vahvistetaan koulutuksen, kokemustenvaihdon ja verkostoitumisen kautta, jotta ne pystyvät jatkossa entistä paremmin edistämään romanien oikeuksien toteutumista.

Romanipolitiikkaan vaikuttaminen muuttaa rakenteita

Romanijärjestöjen roolin vahvistaminen kansallisen ja EU-tason vaikuttamistyössä on ollut yksi Diakonissalaitoksen kansainvälisen romanityön tärkeimmistä tavoitteista. Lisäksi Diakonissalaitos vaikuttaa myös itse aktiivisesti romanipolitiikkaan, erityisesti Euroopan tasolla.

EU-tason vaikuttamistyö romaniasioissa on tärkeää, sillä unionin mekanismien kautta voidaan varmistaa, että EU:n jäsenmaissa ja sen jäseniksi haluavissa maissa edistetään romanien oikeuksien toteutumista. Eurooppalainen romanipolitiikka ja sen toteutumisen seuranta onkin kehittynyt vuosien saatossa paljon.

Diakonissalaitos ja sen kumppanijärjestöt seuraavat myös kansallisen romanipolitiikan toteutumista toimintamaissaan ja osallistuvat siitä raportoimiseen EU:lle.

Ihmisoikeuksien erityisasiantuntija Anca Enache Diakonissalaitokselta sekä Diakonissalaitoksen kumppanijärjestöinä toimivien romanijärjestöjen edustajia Italiasta, Moldovasta ja Ukrainasta Euroopan parlamentin istuntosalissa huhtikuussa 2025.

Peräänantamaton työ saa aikaan muutosta

”Sinnikkäällä työllä on saatu aikaan monia muutoksia yksilöiden ja yhteisöjen tasolla Itä-Euroopassa. Monet romaninaiset ja -nuoret ovat saaneet koulutusta ja töitä tai perustaneet oman yrityksensä. Ilman virallista henkilöllisyyttä eläneitä romaneita on autettu rekisteröitymään valtion järjestelmiin ja siten pääsemään peruspalveluiden piiriin. Perheväkivaltaa kokeneet romaninaiset ovat saaneet tukea”, kertoo Maria Dorofte.

”Yhteistyö romaneihin usein ennakkoluuloisesti suhtautuvien viranomaisten kanssa on parantunut. Romanit myös osallistuvat aktiivisemmin päätöksentekoon ja vaativat oikeuksiensa toteutumista eri tasoilla”, hän jatkaa.

Diakonissalaitos on osaltaan tukenut myös itäeurooppalaisten romanijärjestöjen kehittymistä yhä vaikuttavammiksi toimijoiksi. Vaikuttamistyön tuloksena romanijärjestöt ovat yhä vahvemmin edustettuina kansallisella ja EU-tasolla romaniasioista päätettäessä, minkä seurauksena romanien oikeudet huomioidaan paremmin uusia lakeja ja säädöksiä laadittaessa.

Myös EU-tason rakenteet ovat parantuneet. EU:n nykyinen romanistrategia on edellistä vahvempi ja konkreettisempi. Monissa maissa on kehitetty paikallisia ohjelmia osana kansallista romaniohjelmaa. Paikallinen toimeenpano on tärkeää, jotta ihmisten ja yhteisöjen tasolla saadaan aikaan konkreettisia muutoksia.

EU:n laajentumisneuvottelut ovat saaneet aikaan myönteistä kehitystä jäseneksi haluavissa maissa. Esimerkiksi Ukrainassa on saatu sotatilanteesta huolimatta aikaan isoja vähemmistöjä koskevia lainsäädännöllisiä uudistuksia, kuten uusi romanipoliittinen suunnitelma.

Suomessa Diakonissalaitos on lisännyt suomalaisten tietoisuutta Itä-Euroopan romanien ihmisoikeustilanteesta.

Asenteet ja rakenteet muuttuvat hitaasti

Vaikka Diakonissalaitos on onnistunut saamaan aikaan muutosta parempaan, työsarkaa riittää edelleen.

”Tämänhetkinen poliittinen ilmapiiri ja sääntöperustaisen kansainvälisen järjestelmän haastaminen vaikeuttavat vähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi tehtävää työtä. Kansalaisyhteiskunnan tilan rajoittaminen vaikuttaa usein ensimmäiseksi vähemmistöjärjestöihin”, sanoo Anca Enache. ”Vihapuheen lisääntyminen vaikuttaa paitsi yksilöiden hyvinvointiin myös siihen, miten järjestöt pystyvät tekemään työtään.”

Syvälle juurtuneet syrjivät asenteet vaikuttavat edelleen monin tavoin romanien elämään ympäri Eurooppaa sekä suoraan että rakenteiden kautta. Rakenteellinen syrjintä on osa yhteiskuntajärjestelmää ja siksi ainakin osin näkymätöntä. Sitä on muun muassa työ- tai asuntomarkkinoilla tapahtuva syrjintä, jossa joidenkin on helpompaa työllistyä ja löytää asunto kuin toisten esimerkiksi nimen takia.

Syrjiviin asenteisiin ja rakenteisiin vaikuttaminen on hidasta.

”Suomessa ja muualla Euroopassa on tehtävä vielä paljon, jotta romanien kohtaamaa syrjintää ymmärrettäisiin ja siihen puututtaisiin. Monet romanit joutuvat edelleen kohtaamaan avoimen rasistista kohtelua niin työpaikoilla, asuntomarkkinoilla kuin terveydenhuollossakin. Suomessakaan rasismin vaikutuksista ei vielä puhuta tarpeeksi, vaikka se on vaikuttanut romanivähemmistöön jo vuosisatojen ajan”, sanoo Carmen Bajram, Diakonissalaitoksen RomniME-hankkeen kokemustyöntekijä.

”Meidän täytyy tunnistaa ja myöntää, että Suomessa ja muualla Euroopassa on rakenteellista rasismia, joka estää romaneja saamasta tasa-arvoisia mahdollisuuksia”, Bajram jatkaa.