Aikuiset ihmiset, kuinka te kehtaatte?

Joonatan, 24, kertoi Ylen uutisessa oppineensa säästämisen ja tienaamisen merkityksen jo varhain, ja auttavansa nyt muita nuoria muun muassa taloushuolien kanssa. Erhan, 23, antoi äänen kiusaamisen vuoksi kotiin vuosiksi jääneille nuorille. Upeita nuoria miehiä molemmat, ja kokemusasiantuntijoina auttavat muita nuoria ja kehittävät palveluista entistä parempia. Hieno juttu, vai mitä?

“Uskaltaisitko Sinä kertoa julkisesti niistä elämäsi vaikeimmista asioista, jos tietäisit että voisit silloin auttaa muita samassa tilanteessa olevia?”, kysyy viestintäpäällikkö Jenni Sarolahti, ja toivoo kanssaihmisiltään sosiaalisessa mediassakin käytöstapoja.

Ei todellakaan, jos somekansalta kysytään. Molemmat saivat laajalle levinneistä jutuista hurjasti kuraa niskaansa. Toki kiitostakin, mutta aivan liikaa myös sitä itseään: aikuisten ihmisten pahan olon oksennusta, ihonväriin liittyviä käsittämättömiä ennakkoluuloja ja stereotypioihin pohjaavaa silkkaa pahansuopuutta.

”Rodusta päätellen myi huumeita?”
”Valkopesua! Ylen paskaa!”
”Useimmiten pari vuotta näiden juttujen kirjoittamisen jälkeen paljastuu, että sankari on ulosotossa, tuomioita petoksista ja kaikkea muuta pikku kivaa.”

Rohkeat nuoret miehet muita nuoria auttamassa

Uskaltaisitko Sinä kertoa julkisesti niistä elämäsi vaikeimmista asioista, jos tietäisit että voisit silloin auttaa muita samassa tilanteessa olevia? Avaisitko omaa tarinaasi masennuksesta, kiusaamisesta, yksinäisyydestä, väkivallan kierteestä? Tai syömishäiriöstä, alkoholiongelmasta, peliriippuvuudesta?

Avaisitko oman sisimpäsi ja tarinasi, jotta seuraavalla olisi helpompaa?

Joonatan ja Erhan tekevät sitä. Asettavat itsensä alttiiksi ja kertovat kokemuksistaan. Se on kokemusasiantuntijan työ. Työ, joka vaatii rohkeutta, mutta antaa myös paljon.

Kokemusasiantuntija tukee ja kehittää

Meillä Diakonissalaitoksella kokemusasiantuntijat kehittävät palveluita yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa, ovat mukana uusien työntekijöiden rekrytoinneissa, työskentelevät rinta rinnan muiden työntekijöiden kanssa ja tukevat juuri sillä hetkellä haastavassa elämäntilanteessa olevia.

Kokemusasiantuntijoita ja erilaisia asiakasedustajia meillä työskentelee tällä hetkellä esimerkiksi nuorten Vamos-palveluissa, koko konsernin laajuisessa Nuorten ohjelmassa, yksin alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden turvapaikanhakijoiden Olohuoneella, päiväkeskus Hirundossa ja paperittomien päiväkeskus Al Amalissa, romanimaahanmuuttajien työllisyyttä Pietarsaaressa tukevassa Romaniportissa (hanke päättyi 31.7.2023), etsivää ja jalkautuvaa päihde- ja mielenterveystyötä kaduilla tekevän Tukialuksen joukoissa sekä Rinnekotien päihdepalvelu Breikissä.

Kokemusasiantuntijan roolit ovat moninaiset, kuten ihmisten taustatkin. Yksi on kuitenkin selvää: palveluiden kehittämisessä tulee kuulua kokemusasiantuntijoiden ääni, koska silloin tulos on poikkeuksetta parempi. Sama koskee usein arkista työtä, jossa asiantuntija ja kokemusasiantuntija täydentävät toistensa osaamista.

Kuunnellaan, kohdataan ja kannustetaan lyttäämisen sijaan

Palveluiden kehittämisen rinnalla kokemusasiantuntijuuteen kuuluu olennaisena osana oman tarinan jakaminen. Ja näitä elämäntarinoita kuullessa ei voi kuin ihailla näiden kollegojen rohkeutta avata omaa itseään julkisesti.

Joonatan muutti kuusivuotiaana Kongosta yksin Suomeen, kasvoi lastenkodissa ja pursuaa elämäniloa, ideoita, kunnianhimoa ja hyvää mieltä toisten nuorten auttamisesta. Hän ei todellakaan ole uhri, vaan vauhdikas nuori mies, jolta meillä monella olisi opittavaa.

Miten reagoi some? Jotain epäilyttäväähän tässä täytyy olla. Tumma ihonväri ja haave töölöläisestä kattohuoneistosta ovat ainakin liikaa.

”Kuvan taustalla yksi syy. On pikkusen mukavampi pelailla jännittäviä tietokonepelejä!”
”Kotona on helpompi olla saa pelailla ja huolta ei ole mistään. Ruoka tulee pöytään, hyvä ettei syötetä suuhun asti”
”Taitaa se turkkilaistausta siellä vaikuttaa kuitenkin…”

Erhan puolestaan ei nähnyt pari vuotta sitten elämässään yhtään valoa. Rankasti koulukiusattuna hän sulkeutui kahdeksaksi vuodeksi kotiinsa eikä nähnyt ulospääsyä tilanteesta. Lopulta apu löytyi Vamoksesta, jossa ihminen katsoi silmiin, kuuli ja kulki rinnalla eteenpäin. Nyt mies puhuu nuorten tuen tärkeydestä päättäjille Suomessa ja kansainvälisillä areenoilla.

Vaan somekansaa epäilyttää turkkilaiset sukujuuret sekä kiinnostus tietokonepeleihin. Mitäs pelasit liikaa, olisit ulkoillut!

Hävettää. Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?

Kun seuraavan kerran kuulet jonkun kertovan omaa elämäntarinaansa, toivon: pysähdy ja kuuntele. Usko ensin hyvään. Jos et voi kannustaa, älä sano mitään.

Kirjoittaja Jenni Sarolahti on Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan viestintäpäällikkö