Aikuistumisen tuen uudistus heti uuden eduskunnan työlistalle

Kun nuorena, juuri omilleen muuttaneena raakileena olit pulassa tai koit olosi yksinäiseksi, kenelle soitit tai minne menit? Vai tuliko joku luoksesi? Kenen puoleen käännyit, kun rahat olivat loppu tai et tiennyt miten perunoita keitetään? Oliko se äiti tai isä? Täti tai sisko? Vai oliko se sosiaalityöntekijä tai entinen omaohjaaja sijaishuoltoyksiköstä? Vai oliko niin, että ei ollut oikein ketään kenelle soittaa tai kukaan ei vastannut? Ehkä kukaan ei tullut luoksesi. Kaikilla ei ketään, joka tulisi. Tämän on muututtava.

Diakonissalaitoksen Laura Lempinen ja Terhi Laine ovat toimineet terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoiman valtakunnallisen YEE-hankkeen asiantuntijoina, ja olleet selvittämässä aikuistumisen tuen tilannekuvaa ja kehittämässä siihen toimenpidesuosituksia. “Aikuistumisen tuen kokonaisuudistus on saatava heti uuden eduskunnan työlistalle”, Lempinen ja Laine kirjoittavat.

Nuoret, jotka ovat saavuttaneet täysi-ikäisyyden ja elävät haavoittuvassa asemassa ovat eräänlainen palveluiden väliinputoajaryhmä.  Tämä joukko koostuu erilaisista nuorista, joille yhteistä on se, että he kurovat eri syitä johtuen takamatkalta kiinni heitä, joiden lapsuus oli ehjä ja huolivapaa, ja joilla on kannattelevat verkostot eikä tarvetta erityisemmälle tuelle.

Vaikeat kokemukset ja muualla kuin biologisten vanhempien kanssa asuminen yhdistää kahta nuorten ryhmää; alaikäisenä Suomeen ilman huoltajaa tulleita ja lastensuojelun kautta kodin ulkopuolelle sijoitettuja nuoria.

Yhdenvertaisuus ei toimi teoriassa eikä käytännössä

Näistä toisella ryhmällä, lastensuojelun jälkihuollossa olevilla, on lain takaama subjektiivinen oikeus tukeen ja palveluihin. Ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleet ovat oikeutettuja tukipalveluihin, mutta heiltä puuttuu subjektiivinen oikeus niiden saamiseen. Velvoitetta tuen antamiseen ei siis ole. Koulutuksen ja työn ulkopuolella elävillä nuorilla (NEET) on myös teoreettinen mahdollisuus saada jälkihuollon tukea. Lastensuojelulaissa nimittäin todetaan, että jälkihuoltoa voidaan järjestää myös nuorelle, joka ei ole ollut sijoitettuna. Käytännössä me nuorten kanssa työskentelevät tiedämme tämän lain pykälän olevan kuollut.

Sen lisäksi, että lainsäädäntö ei kohtele tukea tarvitsevia nuoria yhdenvertaisesti, ei yhdenvertaisuus toteudu myöskään käytännön palveluiden tasolla.

Jos yhdellä sosiaalityöntekijällä on 70 nuoren asiat hoidettavanaan, on selvää, ettei mahdollisuutta riittävän intensiiviseen tuen tarjoamiseen ole. Jos palveluita tarjotaan ainoastaan virka-aikaan tai ne eivät ole muutoin saavutettavia, riittäviä, nuorilähtöisiä tai nuori ei ole niihin oikeutettu, vaikka tarve olisi, ne eivät tietystikään auta.

Kuitenkin, juuri palvelut ja niiden toimivuus ovat erityisen tärkeitä, sillä niitä tarvitsevilla nuorilla ei useinkaan ole kannattelevia verkostoja ja sosiaalista pääomaa, ei yhteisöä, johon kokisi kuuluvansa.

Aikuistumisen tuen uudistaminen heti uuden eduskunnan työlistalle

Suomella ei ole varaa hukata yhtään nuorta. Sen on saateltava, tuettava ja kannustettava koulutukseen, työhön ja aikuisuuteen kaikki nuorensa.

Tuen saannin edellytykset ja tuen sisältö tulee uudistaa siten, että jokaisella nuorella tulee olla oikeus tarpeen mukaiseen riittävään rinnalla kulkevaan arjen tukeen, aikuistumisen tukeen.

Perusteluna tälle ovat ihmisoikeudet. Jokaisella nuorella on oltava oikeus riittäviin ansioihin, asuntoon, riittävään ruokaan ja vaatetukseen, koulutukseen, sosiaaliturvaan, kunnioittavaan kohteluun, mielekkääseen ja kohtuulliseen vapaa-aikaan ja virkistäytymiseen. Oikeuksia ovat myös sosiaaliset oikeudet: nuorella on oikeus kuulua kannattelevaan ja tukea antavaan yhteisöön.

Aikuistumisen tuki on ihmisoikeuskysymys. Tarvitaan tahtoa, asennetta ja tekoja, kun haemme ratkaisuja aikuistumisen tuen toimeenpanoon hyvinvointialueilla. Ennen kaikkea tarvitsemme lainsäädännöllistä uudistustyötä, joka varmistaa riittävän tuen näille haastavassa tilanteessa oleville nuorille.

Oliko niin, että kun nuorena, juuri omilleen muuttaneena raakileena olit pulassa ja koit olosi yksinäiseksi, tiesit minne soittaa ja sinulla oli paikka minne mennä? Oliko tukenasi tuttu tiimi, josta joku pohti kanssasi, mihin kouluun voisit hakea? Ehkä joku kuunteli, kun kerroit, kuinka ikävä sinulla on kotimaahan jäänyttä perhettä. Uskalsit tunnustaa tutulle työntekijälle, että et tiedä, miten perunoita keitetään? Saateltiinko sinut osaksi yhteisöä, jossa viihdyit ja jonne koit kuuluvasi? Oliko kuitenkin niin, että tuttu ihminen tuli luoksesi?

Terhi Laine ja Laura Lempinen

Kirjoittajista Terhi Laine on Diakonissalaitoksen Vamos-nuortenpalvelun johtaja ja Laura Lempinen Diakonissalaitoksen kansalaistoiminnan hankepäällikkö.
Laine ja Lempinen ovat toimineet Yhdessä Aikuisuuteen – Elämässä Eteenpäin (YEE)-hankkeen asiantuntijoina. Hanke on Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttama, osatoteuttajina ovat Diakonissalaitoksen lisäksi SonetBotnia ja Pesäpuu ry.  Hanke tukee lastensuojelun jälkihuollon nuorten sekä kotoutumista edistävän lain mukaisiin tukitoimiin oikeutettujen nuorten oikeuksien ja yhdenvertaisen kohtelun toteutumista. Hankkeessa on tehty kaksi laajaa raporttia, joihin on koottu tietoa lastensuojelun jälkihuollon ja ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden tuesta ja palveluista. Viimeisin raporteista julkaistaan kevään aikana.

Hirchovits – Gerz, Tanja, Wechroth Niina ja Heino, Tarja. 2021 (toim.) Ikkuna aikuistumiseen – selvitys lastensuojelun jälkihuollon ja ilman huoltajaa alaikäisenä maahan tulleiden tuesta ja palveluista.

Hirschovits-Gerz, Tanja & Heino, Tarja & Laine, Terhi & Weckroth Niina (toim.) (2023) Kohti laadukasta aikuistumisen tukea. Yhdessä aikuisuuteen – Elämässä eteenpäin -hankkeen loppuraportti.