Apua ihmiskaupan uhreille

Marian piti tulla Suomeen töihin maksaakseen kaverille velkansa, mutta hän joutuikin rikollisten kynsiin. Ihmiskaupan uhrien työelämävalmennuksessa hän on saanut tietoa ja kontakteja, jotka ovat antaneet hänelle toivoa tulevaisuuteen.

Maria sai apua ihmiskaupan uhrien työelämävalmennuksesta. Kuvituskuva, iStock.

Kaverit auttavat toisiaan. Niin Maria on aina ajatellut. Kun hän sitten kerran tarvitsi ylimääräistä rahaa, hän lainasi sitä vanhalta kaveriltaan.

Laina oli vielä maksamatta, kun kyseinen kaveri otti pitkän ajan jälkeen Mariaan yhteyttä. Hän kertoi asuvansa Suomessa ja löytäneensä Marialle työtä, jota tekemällä hän voisi maksaa velkansa takaisin.

Maria ei ollut nähnyt kaveria vähään aikaan mutta ajatteli, että on hänen vuoronsa auttaa. Hän tekisi töitä, maksaisi velkansa ja palaisi takaisin kotimaahansa opintojensa pariin.

Kaveri osti Marialle lentoliput Suomeen, haki lentokentältä ja vei majapaikkaan. Muutaman päivän kuluttua koetti ensimmäinen työpäivä.

Maria työskentelisi lähettinä. Hänen tehtävänsä oli kuljettaa paketteja eri osoitteisiin.

Ensimmäisen viikon hän seurasi, kuinka työtä tehdään. Paikat, jonne paketteja vietiin, vaikuttivat epäilyttäviltä. Maria mainitsi epäilyksestään kaverilleen. Kaverin reaktio yllätti. Hän käski Mariaa pitää turpansa kiinni tai hänet tapettaisiin.

Pian Marialle selvisi, mitä paketit sisälsivät.

“Kokaiinia, marihuanaa, ekstaasia, mitä tahansa huumetta. Olin shokissa”, Maria sanoo.

Kaveri muuttui hyväksikäyttäjäksi

Maria ei halunnut sekaantua huumekauppaan. Kieltäytyminen sai kaverin raivostumaan.

Hän alkoi solvata ja pahoinpidellä Mariaa ja muistutti jatkuvasti, että jollain tavalla Marian pitää maksaa velkansa pois. Lisäksi velkasumma kasvoi, koska hänen piti maksaa myös asumisesta ja ruuasta.

Maria alkoi tehdä erilaisia töitä muun muassa ruokalähettinä. Palkka hänen piti antaa niin sanotulle kaverille, joka olikin hyväksikäyttäjä.

Hyväksikäyttäjä lähetti Marian sosiaalitoimistoon. Myös sieltä saadut tuet piti antaa velanlyhennykseen.

Hyväksikäyttäjä koetti jatkuvasti saada hänet myymään huumeita. Välillä hän painosti pahoinpitelemällä, välillä uhkasi tappamisella, välillä houkutteli lupaamalla milloin mitäkin.

Marian mieli alkoi järkkyä. Autoa ajaessaan hän ajatteli, että olisi helpointa vain painaa kaasua ja ajaa päin seinää.

Tarkoitus on ehkäistä uhriksi joutumista uudelleen

Diakonissalaitoksen hanketyöntekijä Ville Luhtaranta on kuullut monista vastaavista kohtaloista. Hän työskentelee Ihmiskaupan uhrien työelämävalmennus -nimisessä hankkeessa.

“Marian tarina on rankka mutta valitettavasti hyvin tyypillinen. Kyse on modernista orjuudesta”, hän sanoo.

Käytännössä kaikki ihmiskaupan uhrit kokevat psyykkistä väkivaltaa, monet myös fyysistä. Väkivalta ja manipulointi ovat kontrolloinnin keinoja, joiden avulla hyväksikäyttäjä pyrkii muodostamaan olosuhteen, josta uhrin on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta irtaantua.

Asiakkaat ovat saattaneet olleet maassa ilman lupaa eivätkä tiedä yhteiskunnasta käytännössä mitään.

He ovat kokeneet monenlaista hyväksikäyttöä joko Suomessa tai ulkomailla. Heidät on esimerkiksi pakotettu seksityöhön, huumekauppaan tai tekemään ylipitkiä työpäiviä ravintolassa.

Hyväksikäyttäjällä saattaa olla laajat verkostot alamaailmassa.

“Kun tilaa ruokalähettipalvelun kautta ruokaa, ei voi koskaan tietää, tekeekö kuljettaja työtä vapaaehtoisesti. Yksittäinen ihminen ei kuitenkaan voi tunnistaa ihmiskaupan uhria.”

Valmennuskurssilla asiakkaille kerrotaan suomalaisesta työelämästä. Asiakkaat ovat edelleen haavoittuvassa asemassa, ja tarkoitus on ehkäistä sitä, että he joutuvat kokemaan saman uudelleen.

“Pyrimme vahvistamaan osallistujien toimijuutta ja rakentamaan kullekin valmennukseen osallistuvalle mahdollisimman kestävää polkua, jotta ihminen voi saada oleskeluluvan ja pystyy asettumaan Suomeen.”

Sosiaalityöntekijä kertoi valmennuksesta

Jossain vaiheessa keskellä järkyttävää tilannettaan Maria sai tietää, että on olemassa järjestö, joka auttaa ihmiskaupan uhreja.

“Aloin miettiä, että olenkohan minäkin ihmiskaupan uhri. Olin kuitenkin psyykkisesti sekaisin, ja minun oli vaikea ottaa yhteyttä poliisiin tai auttavaan järjestöön.”

Maria on korkeasti koulutettu, joten hän osasi etsiä lisää tietoa. Erinäisten raskaiden ja monipolvisten vaiheiden jälkeen hän löysi voimia ottaa yhteyttä ensin sosiaalitoimistoon ja sitten ihmiskaupan auttamisjärjestelmään. Hän päätti kertoa tapahtumista poliisille ja päätyi sosiaalityöntekijän vinkistä osallistumaan Diakonissalaitoksen valmennukseen.

“Rehellisesti sanottuna osallistuin valmennukseen, koska minun oli pakko päästä tekemään jotain. Halusin tehdä mitä tahansa, jotta minun ei tarvitsisi vain istua kotona kertaamassa tapahtunutta.”

Luhtaranta auttaa saavuttamaan tavoitteet

Alku oli Marialle raskas, koska kokemukset vyöryivät elävinä mieleen. Pian helpotti.
Hän muistaa, kuinka Ville Luhtaranta kysyi häneltä, mitä hän toivoo elämältään ja mitä hän haluaa lähteä tavoittelemaan työelämässä.

Se tuntui uskomattomalta: saisiko hän todella itse määrittää elämänsä suunnan?

Juuri tämä on valmennuksen ydintä. Ville Luhtaranta kysyy asiakkailta, millaisia tavoitteita heillä on. Jos tavoitteet eivät ole selvillä, Luhtaranta auttaa muodostamaan niitä.

Sen jälkeen Luhtaranta tekee kunkin asiakkaan kanssa kullekin oman, henkilökohtaisen suunnitelman siitä, miten asiakas voisi jatkossa työllistyä koulutuksensa, työkokemuksensa ja kielitaitonsa mukaan.

“Asiakkaiden taidot ja tavoitteet vaihtelevat huomattavasti. On tärkeää luoda jokaiselle oma suunnitelma ja myös asettaa rajat siihen, mikä kenellekin on mahdollista.”

Toiveissa vastaava kurssi kaikille maahanmuuttajille

Maria imi tietoa. Paikalla vieraili eri alojen, kuten ammattiliittojen asiantuntijoita, jotka kertoivat työelämästä ja joille sai esittää kysymyksiä.

Erityisen tärkeänä Maria piti poliisin vierailua. Häneltä Maria kysyi, pitääkö ihmiskaupan uhrin kertoa kuultavana ollessaan tarkkaan kaikki paikat, joissa hyväksikäyttö on tapahtunut. Vastaus oli huojentava: ei tarvitse.

“Kurssi oli todella hyödyllinen. Vastaava pitäisi järjestää kaikille maahanmuuttajille. Siten voitaisiin estää pimeää työtä ja auttaa meitä maahanmuuttajia työllistymään”, Maria sanoo.

Kaikki vierailevat asiantuntijat antoivat osallistujille käyntikorttinsa. Jos ongelmia tulee jatkossa, osallistujat tietävät, keneen voi ottaa yhteyttä.

Oikeutta ja tärkeitä kontakteja

Nyt Maria voi paremmin. Hän on päässyt psykiatrin vastaanotolle ja saanut lääkityksen trauman aiheuttamiin oireisiin. Oireet ovat lievittyneet, mutta vaivaavat yhä.

“Jos jotain opin niin sen, että ei pidä luottaa kaveriin, jota ei ole tavannut vuosiin.”

Positiivisena hän pitää sitä, että ei lähtenyt huumepolulle.

“Huumemaailmasta on vaikea päästä pois varsinkin, jos alat käyttää.”

Maria on kertonut kokemuksestaan poliisille. Se pelotti, mutta hänestä tuntuu, että hän teki oikean päätöksen. Poliisi tutkii tapausta ihmiskaupparikoksena.

Maria harkitsi myös sitä vaihtoehtoa, että jättäisi Suomen ja palaisi kotimaahansa, mutta päätti kuitenkin jäädä.

“Minulle ei ole tärkeää saada papereita vaan oikeutta.”

Ville Luhtaranta on auttanut häntä tekemään hakemuksia muun muassa eri korkeakouluihin. Luhtaranta auttoi myös saamaan kontaktin erääseen yliopiston professoriin, jonka tapaaminen on antanut Marialle toivoa tulevaisuudesta ja siitä, että hän voi vielä palata omalle alalleen.

Maria ei ole haastatellun ihmiskaupan uhrin oikea nimi.

Teksti: Anne Ignatius