Asunnottomuuden poistaminen vaatisi valtiolta selkeät suuntaviivat ja yhteistyövelvoitteen: ”Palvelujärjestelmässä on nykyisellään valuvika”

Suomi on Asunto ensin -malleineen asunnottomuustyön pioneeri, ja tilastojen mukaan asunnottomien määrä on vähentynyt meillä tasaisesti. Nuorten ja naisten asunnottomuus on kuitenkin lisääntynyt, ja samalla nuorten piiloasunnottomuus on yleistä. Tilanne kaduilla onkin tilastoja karumpi. Jos asunnottomuus halutaan poistaa, valtiolta tarvittaisiin selkeät suuntaviivat sekä yhteistyövelvoite. Ihminen yksilöllisine tarpeineen tulisi nostaa kehittämisen keskiöön.

”Kun joka päivä kohtaa työssään kadulla ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta saa asuntoa tai tarvitsemiaan päihde- tai mielenterveyspalveluita, ei voi muuta kuin todeta, että palvelurakenteemme on rikki. Tarvittaisiin iso reformi, jossa ihminen yksilöllisine tarpeineen laitettaisiin aidosti keskiöön”, Robert Koski sanoo.

Asunnottomuus vähenee Suomessa, mutta samaan aikaan muun muassa naisten ja alle 25-vuotiaiden asunnottomien määrä on kasvanut. ARAn tilastojen mukaan Suomessa oli viime vuonna 3 686 yksinasuvaa asunnotonta, heistä joka neljäs on nainen, useampi kuin joka viides alle 25-vuotias.

Kadulla asunnottomien kanssa työskentelevien mukaan todellisuus on vielä karumpi kuin tilastot antavat ymmärtää.

”Erityisesti juuri nuoret ovat ryhmä, jonka kohdalla on paljon piiloasunnottomuutta, joka ei tilastoidu ollenkaan. Nuoret esimerkiksi nukkuvat kavereiden nurkissa tai ovat virallisesti kirjoilla vanhemmillaan, vaikka eivät ole käyneet koko paikkakunnalla kuukausiin”, kuvailee projektipäällikkö Robert Koski Diakonissalaitoksen Tukialus-hankkeesta.

Tukialus tekee ehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä Helsingin, Tampereen ja Lahden kaduilla.

”Vasta kun elämän perusasiat ovat kunnossa, on mahdollista kuntoutua esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmista. Siksi asunto pitäisi olla ensin”, Koski muistuttaa.

Hätämajoitus ei ole ratkaisu asunnottomuuteen

Suomi on asunnottomuustyön mallimaa, jonka asunnottomuustyötä tullaan katsomaan ulkomailtakin. Suurin selittävä tekijä on Asunto ensin -malli, jossa keskeistä ovat toistaiseksi voimassa oleva vuokrasopimus, yksilöllisesti räätälöity tuki sekä se, että asunnon saaminen ei edellytä esimerkiksi päihteettömyyttä.

Asunto ensin -mallista huolimatta Robert Kosken mukaan osa kadulla olevista on odottanut asuntoa turhaan jopa pari vuotta.

”Palvelujärjestelmässämme on valuvika: meillä on tyhjiä asuntoja, vaikka lähes 4 000 ihmistä on ilman kotia”, Koski huomauttaa.

Rinnekotien palvelualuejohtaja Minna Kiviaho on huolissaan siitä, että Asunto ensin -mallia ei edelleenkään tunneta hyvinvointialueilla riittävän hyvin.

”Hätämajoitus ei ole ratkaisu asunnottomuuteen, vaan asumisen pysyvyys on tärkeä turvaa tuova asia. Ilman omaa kotia on vaikea, ellei mahdoton toipua”, Kiviaho sanoo.

Yksilöllisyyttä ja yhteistyötä tarvitaan

Asunnottomuuden taustat ovat moninaiset ja siksi myös ratkaisujen tulisi olla nykyistä joustavampia ja monimuotoisempia. Nuorilla koulupudokkailla, ikääntyneillä entisillä päihteidenkäyttäjillä tai sateenkaarevilla asunnottomilla on hyvin erilaiset tarpeet ja toiveet asumiselle.

”Tällä hetkellä tilaajat liian usein toivovat ratkaisuja, jotka sopivat kaikille, mutta tämä on mahdotonta. Järjestelmän tulisi joustaa yksilön tarpeiden mukaan eikä toisin päin”, Minna Kiviaho toteaa.

Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2027 mennessä, mutta samaan aikaan hallitus tekee heikennyksiä muun muassa sosiaaliturvaan, mikä osaltaan ruokkii asunnottomuutta.

“Hallitukselta olisi toivonut linjausta kaiken asunnottomuuden poistamiseksi vuoteen 2027 mennessä, kuten aiemmin oli tavoitteena. Nähtäväksi jää, miten pienituloisten, esimerkiksi nuorten arkeen kohdistetut leikkaukset vaikuttavat asunnottomuuteen tulevaisuudessa”, Kiviaho sanoo.

”Kun joka päivä kohtaa työssään kadulla ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta saa asuntoa tai tarvitsemiaan päihde- tai mielenterveyspalveluita, ei voi muuta kuin todeta, että palvelurakenteemme on rikki. Tarvittaisiin iso reformi, jossa ihminen yksilöllisine tarpeineen laitettaisiin aidosti keskiöön”, Koski sanoo.

”Jos asunnottomuuteen halutaan oikeasti puuttua, hallituksen pitäisi laatia selvät suuntaviivat, jotka velvoittavat kuntia ja hyvinvointialueita sekä muita asunnottomuustoimijoita yhteistyöhön. Ilman koordinoitua yhteistyötä toimet jäävät hajanaisiksi ja samalla valitettavasti tehottomiksi”, Koski jatkaa.

Kenelle kaupunki kuuluu?

Suomessa on jo vuodesta 2002 alkaen vietetty YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää Asunnottomien yön merkeissä. Sen yleisenä tavoitteena on tukea jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon. Tänä vuonna tapahtuman yhteinen teema on ”Kenelle kaupunki kuuluu”. Diakonissalaitoksen konserni on mukana Asunnottomien yö -kansalaisliikkeessä, joka koordinoi tapahtuman järjestelyjä valtakunnallisesti. Lue lisää osoitteesta asunnottomienyo.fi.

Lisätiedot

Projektipäällikkö Robert Koski, Tukialus-hanke, Diakonissalaitos
050 594 5293, robert.koski@hdl.fi

Palvelualuejohtaja Minna Kiviaho, Rinnekodit
050 502 7574, minna.kiviaho@rinnekodit.fi

Viestintäpäällikkö Jenni Sarolahti, Diakonissalaitos
050 372 0828, jenni.sarolahti@hdl.fi

Viestintäpäällikkö Susanna Kaaja, Rinnekodit
050 325 2072, susanna.kaaja@hdl.fi