Aurora – Stjernvallista Karamziniksi

Eva Aurora Stjernvall syntyi Porissa, Ruotsin valtakunnan itäisessä osassa elokuun alussa 1808. Hänen jälkeensä everstiluutnantti Carl Johan ja Eva (os. von Willebrandt) Stjernvallin perheeseen syntyi vielä kaksi lasta. Auroran syntymän aikoihin isä-Carl oli Venäjän armeijan sotavankina.

Carl Stjernvall nimitettiin Viipurin läänin maaherraksi 1812, jolloin Stjernvallit muuttivat Viipuriin. Läänin muodostaminen oli osa hallinnon uudelleenjärjestelyjä osaksi Venäjän keisarikuntaa liitetyssä Suomen suuriruhtinaskunnassa. Carl Stjernvall kuoli jo 1815. Seuraavana vuonna leskeksi jäänyt Eva solmi avioliiton uuden maaherran Carl Johan Walleenin kanssa. Aurora lähetettiin Pietariin Minette-tätinsä hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Hän asui tätinsä kanssa neljä vuotta. Tuona aikana hän oppi ylimystön seurustelukielen ranskan sekä kohtalaisesti venäjää.

Vuonna 1820 Walleenin perhe muutti Helsinkiin sen jälkeen kun Carl Walleen tuli nimitetyksi senaattoriksi ja vuonna 1822 prokuraattoriksi. Asemansa ansiosta Walleen oli keskeinen henkilö kaupungin seurapiirielämässä. Siihen osallistui virkamiehistöä, kauppiasperheitä ja kaupungin venäläistä upseeristoa. Aurora esiteltiin seurapiireissä, kuten tapana tuolloin oli, 16-vuotiaana. Hänen herttainen olemuksensa ja kauneutensa herätti paljon ihailua. Itselleen Venäjän keisarille Nikolai I:lle hänet esiteltiin vuonna 1830. Kaunis Aurora sai nimityksen hovineidoksi keisarin palatsiin, yhtä aikaa Vaasan hovioikeuden presidentin Carl von Rotkirchin tyttären Emelien kanssa. Kesti kuitenkin useita vuosia ennen kuin Aurora muutti Pietariin, toimiakseen keisarinna Aleksandran hovineitona.

Aurora Demidov

Aurora solmi marraskuussa 1836 avioliiton Venäjän rikkaimpiin ylimyksiin kuuluvan ruhtinas Paul Demidovin kanssa. Hovineitona hän ehti toimia alle vuoden. Aurora oli kieltäytynyt ruhtinaan kosinnasta kaksi kertaa, mutta kolmas kerta toden sanoi; nyt vastaus oli myönteinen, keisariparin myötävaikutuksesta. Avioliiton nimittäin toivottiin pitävän ylimyksen rikkauksineen Venäjällä. Pariskunta asettui Pietariin, mutta vietti pitkiä aikoja Keski-Euroopassa, usein terveyskylpylöissä. Niissä sairaalloinen Paul Demidov sai helpotusta vaivoihinsa. Lokakuussa 1839 Aurora synnytti pojan, joka ristittiin isänsä mukaan Pauliksi. Pojan ollessa vasta puolivuotias Paul Demidov kuoli. Auroran vastuulle jäi suuri omaisuus, palatsi Pietarissa ja puolet Demidovien teollisuuslaitoksista Uralilla, toisen puolen omisti Paulin veli Anatole. Paulin tultua täysi-ikäiseksi yhtiö siirtyi kokonaisuudessaan hänelle.

Leskeksi jäänyt Aurora jakoi aikaansa Helsingin, Espoon pitäjän ja Pietarin kesken. Pietarissa hän osallistui seuraelämään ja ylhäisön huvituksiin, Helsingissä hän vietti seuraelämän lisäksi aikaansa hiljaisuudessa ja aikaa löytyi erityisesti Träskändan kartanolle Espoossa. Tämän rakastamansa tilan hän oli ostanut isäpuoleltaan.

Aurora Karamzin

Vuonna 1846 Aurora avioitui uudelleen. Häät venäläisen eversti Andrei Karamzinin kanssa vietettiin Pietarhovissa. Samoihin aikoihin Aurora alkoi ajatella syvemmin elämän tarkoitusta alkaen etsiä keinoja kärsivien ihmisten auttamiseksi. Tähän vaikuttivat muun muassa monet lähipiirissä tapahtuneet äkilliset kuolemantapaukset. Merkityksellistä oli myös yhdessä puolison kanssa Pariisissa 1847-1848 vietetty aika. Ranskassa sai vapaasti ilmaista ajatuksiaan ja ottaa osaa politiikkaan – toiminta mikä oli keisari Nikolai I:n Venäjällä jyrkästi kiellettyä. Kesällä 1849 Karamzinit matkustivat Uralille tutustumaan omakohtaisesti Demidovien kaivosyhdyskuntaan. Siellä he toteuttivat joukon sosiaalisia uudistuksia. Tätä seuranneet vuodet kuluivat enimmäkseen hiljaisen perhe- ja seuraelämän merkeissä. Talvet vietettiin Pietarissa ja kesät Helsingissä sekä Espoon Träskändassa.

Venäjän ja Turkin välille syttyi kevättalvella 1854 sota, joka tunnetaan nimellä Krimin sota. Yleisen isänmaallisen innostuksen vallitessa Andrei Karamzin päätti palata sotilaspalvelukseen. Hän kaatui Tonavan varrella toukokuussa 1854. Jäädessään toistamiseen leskeksi Aurora oli 46-vuotias. Avioliitto jäi lapsettomaksi.

Paul Demidov Jr

Paul-pojan käytös tuotti äidille usein ongelmia jo varhaisista vuosista alkaen. Rikasta perijää kiinnostivat huvitukset enemmän kuin opinnot tai velvollisuudet. Vuonna 1860 pojan tullessa täysi-ikäiseksi Auroran osuuden Demidovien omaisuudesta oli määrä siirtyä tämän vastuulle. Suunnitelman kariutti kuitenkin runsaaksi vuodeksi Paulin tuhlaavaisuus ja vastuuttomuus. Ne aiheuttivat huolta äidin lisäksi omaisuutta hoitavan yrityksen johtajille. Aurora muutti Pariisiin 1861 hillitsemään poikaansa; siinä hän onnistuikin, ja koko Demidovin omaisuus voitiin siirtää Paulin vastuulle. Mutta vastuuntuntoisempi ajanjakso kesti vain muutaman vuoden – Pariisin houkutukset veivät jälleen voiton. Ja jälleen joutui Aurora selvittämään poikansa aiheuttamia sotkuja. Tämän oli onnistunut kadottamaan uhkapeleihin ja loistokkaaseen elämään mittavaa omaisuutta siinä määrin, että pojan pelivelkojen maksamiseksi Auroran oli pakko myydä omistuksessaan oleva Le Grand Sancy -timantti. Tämän maailman seitsemänneksi suurimman timantin Aurora oli saanut huomenlahjaksi ensimmäiseltä aviopuolisoltaan.

Äidin helpotukseksi Paul avioitui keväällä 1867. Aurora luovutti vastuun pojastaan tämän vaimolle – nyt hän oli vapaa toteuttamaan omia hankkeitaan, muun muassa diakonissalaitoksen perustamisen Suomeen loppuvuodesta 1867. Aurora ehti olla läsnä Helsingin Diakonissalaitoksen vihkimistilaisuudessa 17.12.1867, mutta jo alkuvuodesta 1868 hänen oli jälleen riennettävä poikansa avuksi ja tueksi: Paul oli jäänyt leskeksi ja samalla pienen pojan yksinhuoltajaksi, sillä nuori Marie-vaimo kuoli lapsivuoteeseen. Aurora asettui nyt useiksi vuosiksi Keski-Eurooppaan, Suomessa hän vieraili lähinnä kesäisin. Paul avioitui uudelleen pari vuotta myöhemmin ruhtinatar Héléne Trubeskoin kanssa. Liitosta syntyi viisi lasta. Paul Demidov kuoli 1885. Värikkäistä elämäntavoistaan huolimatta hänet muistetaan myös hyväntekeväisyydestään, joka kohdistui osittain myös Helsingin Diakonissalaitokseen.

1800-luvun lopun vuosikymmenistä muodostui Auroran elämässä ajanjakso, jonka tuloksista näkyvin on 1867 perustettu Helsingin Diakonissalaitos. Laitoksella oli erityinen sija Auroralle hänen elämänsä loppuun saakka. Aurora kuoli 13.5.1902. Hänen hautajaissaattuessaan diakonissat saivat kunnian kulkea heti omaisten jälkeen.

Kirjoittaja Jaana af Hällström työskentelee Diakonissalaitoksen viestinnässä asiantuntijana ja on erikoistunut laitoksen historiaan.

Lähdeteoksina on käytetty useita Aurora Karamzinista kertovia kirjoja, pääasiassa Aurora Karamzin Aristokraatin elämää, Espoon kaupunginmuseo.