Jokaisen lapsen ääni kuuluviin – Aurora-palkinto Kasvunkoti Martille

Osallisuus ja ihmisarvoa kunnioittava kohtaaminen ovat arkea sijaishuoltoyksikkö Kasvunkoti Martissa, jossa asuu seitsemän erityistarpeista lasta ja nuorta. Yksikön tiimi saa Diakonissalaitoksen vuoden 2024 Aurora-henkilöstöpalkinnon hyvästä ja suurella sydämellä tehdystä työstä.

Kasvunkoti Martin henkilökuntaa. Sydän on mukana töissä!

Luottamus ja hyvä ilmapiiri, yhdessä tekeminen, aito ja arvostava kohtaaminen. Nämä asiat toistuvat, kun Rinnekodit Kasvunkoti Martin työntekijät miettivät yhdessä tiiminsä vahvuuksia.

Jokainen saa tehdä työtä omana itsenään, mutta tavoite on yhteinen: se, että lapset ja nuoret voivat hyvin. Toiminta järjestetään niin, että arjessa jää aikaa kohdata lapset yksilöinä, oppia oikeasti tuntemaan heidät ja kuulla heitä.

Kasvunkoti Martti on sijaishuoltoyksikkö, jossa asuu seitsemän huostaanotettua, kehitysvammaista tai muuten erityistarpeista lasta ja nuorta. Nuorin on nyt 12-vuotias, vanhin 17-vuotias. He ovat moninainen joukko omine vahvuuksineen ja haasteineen. Osa lapsista ei esimerkiksi kommunikoi puheella.

”Olemmekin nähneet tosissamme vaivaa ja miettineet erilaisia luovia keinoja, miten saamme kaikkien äänen kuuluviin”, palveluyksikön johtaja Katri Pursiainen kertoo.

Viikoittaisissa sohvapalavereissa jokainen pääsee jakamaan ajatuksiaan ja toiveitaan. Jos se ei onnistu sanallisesti, fiilismittarin hymynaamoista voi näyttää, millä mielellä on.

Kukin saa vuorollaan esittää esimerkiksi ruokatoiveita. Siinäkin kuvat auttavat, samoin omien päiväohjelmien laatimisessa. Yhdellä lapsista on katseohjattava laite, jonka avulla hän pystyy kertomaan ajatuksiaan.

Arvot ohjaavat työtä

Osallisuus, moninaisuus, vieraanvaraisuus ja ihmisarvo olivat kriteerejä, joiden perusteella Kasvunkoti Martti saa tänä vuonna Diakonissalaitoksen Auroran päivän henkilöstöpalkinnon. Tunnustus jaetaan konsernin arvojen mukaisesta toiminnasta ja hyvästä yhteistyöstä.

”Tuntuu todella upealta, että se, mitä me täällä teemme, näkyy myös muualle ja sitä arvostetaan. Tulee tunne, että teemme asioita oikein”, Pursiainen iloitsee.

Samaa sanovat tiimikaverit, vastaava ohjaaja Annika Ahlstedt ja sairaanhoitaja Jonna Harain. Työyhteisöä ohjaa vahva, jaettu arvopohja.

”Teemme kaikki tätä työtä sydämellä ja parhaamme mukaan. On hienoa, että se huomataan”, Harain sanoo.

Kiireetöntä huomiota jokaiselle

Iltapäivän haalea valo tulvii sisään historiallisen rakennuksen korkeista ikkunoista. Tiimiläiset ovat ehtineet ennen vuoronvaihtoa istahtaa hetkeksi olohuoneen sohvalle kertomaan ajatuksistaan. Kohta he käyvät läpi alkupäivän kuulumiset ja työtilanteen. Sitten aamuvuorossa olleet Pursiainen ja Ahlstedt lähtevät kotiin, ja töihin vasta tullut Harain jatkaa iltaan.

On ollut aika tavallinen perjantai. Tai no: tavallista on se, että tulee yllätyksiä. Kaksi lapsista onkin sairaana eivätkä he menneet aamulla kouluun. Asioita piti miettiä vähän uusiksi.

Päivän hektisin aika on silti jo takana. Arkiaamuisin seitsemän ja yhdeksän välissä käy vilske, kun kukin lapsi autetaan omassa aikataulussaan ylös, aamutoimiin ja koulumatkalle.

Osa tarvitsee pesuissa ja pukemisessa apua, osalle riittää sanallinen ohjaus. Jokainen saa aikuisen tuekseen ja samalla vähän kahdenkeskistä aikaa. Siten päivä lähtee hyvin käyntiin.

”Vaikka aamuisin on kiire, teemme tämän hetken lapselle kiireettömäksi”, Pursiainen sanoo.

Tänään useampi lapsi on lähdössä viikonloppulomalle kotiinsa. Kunhan he iltapäivän mittaan saapuvat koulusta, heitä aletaan saatella matkaan.

Päivällinen syödään aina yhdessä. Arki-iltaisin tunnelma pyritään pitämään rauhallisena, koska koulupäivät ovat monelle väsyttäviä. Viikonloppuna voidaan viettää vaikka leffailtaa tai käydä saunassa.

Vastaava ohjaaja Annika Ahlstedt työskentelee Kasvunkoti Martissa.  

Tavoitteena yhdenvertaisuus

Junamatka tai metroajelu, kahvilassa tai torilla käynti. Lasten omat toiveet eivät useinkaan ole isoja tai vaikeita toteuttaa. Tärkeintä on, että yhteisen tekemisen vastapainoksi jokainen saa välillä olla omaohjaajan kanssa kaksin ja pääsee kokemaan itselleen tärkeitä ja kiinnostavia juttuja.

Kehitysvammaiset nuoret tarvitsevat tukea voidakseen olla aidosti osallisia niin omassa yhteisössään kuin yhteiskunnan yhdenvertaisina jäseninä. Se tarkoittaa myös taistelua heidän oikeuksiensa puolesta: että he saavat heille kuuluvat apuvälineet, terapiat, kuntoutukset ja sopivat koulupaikat.

Osallisuutta toisaalta sanoitetaan nuorille ihan arkisissa tilanteissakin.

”Saatan vaikka sanoa, että hei, juttelinkin Katrin kanssa eilen siitä, että haluaisit lähteä huomenna ulos. Tällainen vahvistaa, että nuoret ovat meidän aikuisten puheissa ja mielessä ja ovat tulleet kuulluiksi”, Ahlstedt kertoo.

Arjen rakenteet tuovat turvaa

Yhdessäolon lomassa lasten kanssa pohditaan syy-seuraussuhteita, oikeaa ja väärää, opetellaan kaveritaitoja ja käytöstapoja. Miten eri säissä pukeudutaan? Voiko kerralla saada viisi leipää? Vähitellen vastuuta voi antaa lisää iän ja kykyjen mukaisesti.

Kaikki saavat myös omalla tavallaan auttaa arjen toimissa, keittiössä tai siivouksessa. Pyörätuolia käyttävä, puhumaton nuorikin voi osallistua vaikka pyykkien kantamiseen.

Lapset ovat itse ilmaisseet, että säännöt, ohjeet ja aikataulut tuovat heille turvaa.

”Kun he lähtevät jotain pyytämään, saattaa aika nopeasti perään tulla kommentti, että et sinä kuitenkaan anna, kun tunnet minut jo”, Ahlstedt nauraa.

”Ja oli se sitten leipäpalan koko tai jokin isompi juttu, niin asioista keskustellaan. Vastataan kysymyksiin ja perustellaan”, Harain lisää.

Yksikkö tekee hoito- ja kasvatustyötä yhteistyössä vanhempien kanssa. Vaikka lapsi ei asu kotona, sillä on iso merkitys, että hän pysyy koko ajan osana myös omaa perhettään. Perhe ja läheiset otetaan aina lämmöllä vastaan, ja hekin voivat kertoa avoimesti asioistaan.

Ohjaaja Milo Koivula esittelee katseohjattavaa laitetta Kasvunkoti Martissa. 

Työyhteisölle täydet pisteet

Kasvunkoti Martissa ihmisarvoa kunnioittava kohtaaminen koskee kaikkia: lapsia ja nuoria, heidän perheitään, muita vieraita ja yhteistyökumppaneita sekä itse työntekijöitä. Työyhteisön toimivuus saikin taannoisessa hyvinvointikyselyssä täydet pisteet. Myös harjoittelijoilta ja sijaisilta on tullut hyvää palautetta. Porukkaan on helppo tulla.

”On tärkeää, että tällaisessa työssä viihdytään yhdessä, ollaan avoimia ja tsempataan toisiamme”, Pursiainen sanoo.

Jos yksi väsähtää, toinen on virkeänä tulossa vuoroon ja ottaa koppia. Se on lastensuojelutyössä aivan erityisen tärkeää.

”Meidän lapset ovat ihania, mutta myös haastavia”, Ahlstedt sanoo.

Samalla kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen, jokainen uskaltaa tuoda esiin ideansa ja mielipiteensä. Virheistäkin opitaan, ja keskustelemalla löytyvät parhaat toimintatavat ja kompromissit.

Toimintatapoja kehitetään tietoisesti, mutta hyvää tiimihenkeä rakentavat myös ihan pienet arjen asiat. Se, että moikataan, kun tullaan vuoroon. Katsotaan hyväntahtoisesti, annetaan kiitosta.

Ja kun jättää toiselle viestiä vaikka siitä, mitä lapset ovat saaneet välipalaksi, aina voi lisätä vähän sydämiä mukaan.

Teksti: Anna Tommola
Kuvat: Susanna Kekkonen