Bulgariassa yksi kolmesta naisesta on kohdannut väkivaltaa 

Nuorten romaninaisten tukemiseen keskittyvän RomniME-hankkeen bulgarialaisen kumppanijärjestön Miglena Mihailova kirjoittaa perheväkivallasta ja sukupuolittuneesta väkivallasta. 

Kuva: Nadine E, Unsplash.

Naisten kohtaama väkivalta on maailmanlaajuinen ilmiö, joka esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kulttuureissa. Kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, joka johtuu naisten epätasa-arvoisesta asemasta monissa yhteiskunnissa. Sen vaikutukset ulottuvat hetkellisistä ilmiöistä pitkän aikavälin fyysisiin, psykologisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin seurauksiin. Väkivalta ei vaikuta vain uhreihin, vaan myös yhteisöihin ja kokonaisiin yhteiskuntiin. Naisiin kohdistuva väkivalta voi saada lukuisia eri muotoja. 

Perheväkivalta on yksi maailman vähiten raportoiduista rikoksista. On epäoikeudenmukaista, että monet naiset joutuvat yhä kärsimään hiljaisesti rikoksista, jotka tuhoavat heidän elämänsä, ja laittomat teot jäävät vaille rangaistusta. Viime aikoina perheväkivallasta tehdyt ilmoitukset ovat lisääntyneet. Toisaalta on myös monia uhreja, jotka peruvat todistuksensa ja palaavat heitä pahoinpitelevän henkilön luokse. 

Pelottavat tilastot

Bulgaria on yksi niistä maista, joissa perheväkivaltatapaukset ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi. Kolmasosa bulgarialaisista naisista kärsii perheväkivallasta ja/tai sukupuoleen perustuvasta väkivallasta. Uhreja on siis maassa yli miljoona. Rekisteröityjen perheväkivaltaan liittyvien rikosilmoitusten määrä nousi vuonna 2024 yli 50 %. Myös määrättyjen lähestymiskieltojen määrä on kasvanut 18 %.  

Bulgariassa ei tilastoida naisiin kohdistuvan väkivallan uhrien määrää. Lisäksi Bulgariassa ei vieläkään ole mekanismia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan tilastotiedon järjestelmälliseen keräämiseen ja analysointiin. 

Lainsäädäntö

Muutama vuosi sitten Bulgaria sääti lain, joka kriminalisoi tietyt naisiin kohdistuvat väkivallan teot, kuten perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan. Vaikka Istanbulin sopimus julistettiin maan perustuslain vastaiseksi, parlamentti hyväksyi joitakin lainsäädännön muutoksia parantaakseen naisten suojelua väkivallalta. Lainsäädännössä perheväkivalta tunnustetaan raskauttavaksi tekijäksi sellaisissa rikoksissa kuin murha, ruumiinvamma, ryöstö, laiton vangitseminen, pakottaminen ja laiton uhkaus. 

Perheväkivalta on fyysisen, seksuaalisen, henkisen tai taloudellisen väkivallan teko tai yritys, joka rajoittaa henkilökohtaista vapautta ja oikeuksia. Se kohdistuu sukulaiseen, nykyiseen tai entiseen perheenjäseneen tai avio- tai avopuolisoon. Toistuvat lähestymiskieltojen rikkomukset ovat törkeitä tekoja. 

Kansalaisjärjestöt ovat toistuvasti nostaneet esiin lainsäädännön puutteet ja heikkoudet Bulgariassa. Järjestöt vaativat, että kaikkien ruumiillisiin vammoihin johtavien perheväkivallan muotojen tulisi olla yleisluonteisia rikoksia Istanbulin sopimuksen ja YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean vuoden 2012 suositusten mukaisesti. Samoin on ehdotettu, että esimerkiksi tukehduttaminen ja muu parisuhdeväkivalta tulisi selkeästi kriminalisoida törkeinä tekoina.  

 Useat Bulgariaa vastaan nostetut tapaukset naisten syrjinnän poistamista käsittelevässä komiteassa ovat myös johtaneet perheväkivaltaan liittyvää suojelujärjestelmää koskeviin suosituksiin. Perheväkivaltaan liittyviä siviili- ja rikoslain suojelujärjestelmän heikkouksia sekä sukupuolisensitiivisyyden puutetta rikosten syyteharkinnassa ja tuomitsemisessa on myös arvosteltu. Asiantuntijat kritisoivat myös rikoslain muutoksia sekä vain järjestelmällisen väkivallan kriminalisointia ja käytännössä vain osittaista uhrien suojelua. 

Yhteiskunnallinen mielipide 

Tammikuussa 2024 Bulgariassa tehty perheväkivaltaa käsittelevä kyselytutkimus osoittaa, että 82 % ihmisistä uskoo sen olevan vakava ongelma. Yli kaksi kolmasosaa eli 69 % on sitä mieltä, että perheissä esiintyy väkivallan muotoja, joita valitettavasti pidetään bulgarialaisessa yhteiskunnassa normaaleina. 11 % uskoo, että on olemassa perheväkivallan muotoja, jotka voidaan oikeuttaa. 

48 % bulgarialaisista uskoo, että perhesuhteiden ongelmat tulisi ratkaista vain perheen sisällä, ja miehet ovat tätä mieltä naisia useammin. On myös aggression muotoja, joita osa yhteiskunnasta aliarvioi. 20 % vastaajista uskoo, että mustasukkaisuus on rakkauden merkki. 15 % pitää normaalina kumppanin puhelimen läpikäymistä. Miehet ja matalasti koulutetut ovat muita useammin samaa mieltä näiden väitteiden kanssa. 25 % vastaajista pitää ystävyyssuhteiden ylläpitämistä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa parisuhteessa oltaessa. Konservatiiviset asenteet ovat yleisempiä miehillä, yli 60-vuotiailla, matalasti koulutetuilla ja pienissä kaupungeissa ja kylissä asuvilla. 25 % uskoo, että loukkaukset, kiroilu ja uhkailu eivät ole perheväkivallan muotoja. 

18 % bulgarialaisista on sitä mieltä, että on tapauksia, joissa perheväkivalta on ansaittua, ja 11 % katsoo, että perheväkivallan uhrit ovat itse siihen syyllisiä. 25 % uskoo, että pukeutumisen kontrollointi ei ole perheväkivallan muoto. 13 % väittää, että uhkaukset, sosiaalinen eristäminen, ja läpsiminen eivät ole perheväkivaltaa. Seksuaalinen kosketus ilman kumppanin suostumusta tunnistetaan yleisimmin perheväkivallan muodoksi. Kuitenkaan 7 % väestöstä ei pidä sitä sellaisena. 

Bulgarialaisten mielestä merkittävimpiä väkivaltaan johtavia tekijöitä ovat alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö (81 %), psykologiset ongelmat (64 %) ja taloudelliset vaikeudet ja riippuvuudet (60 %). 4 kymmenestä ja 48 % naisista kertoo, että heidän läheisensä, sukulaisensa tai tuttavansa on ollut perheväkivallan kohteena.  

Suurin osa vastaajista (55 %) ei usko, että bulgarialainen poliisi ja oikeusjärjestelmä pystyvät käsittelemään perheväkivaltaa. Vastaajista 67 % uskoo, että lainsäädäntöön tarvitaan muutoksia rangaistusten kiristämiseksi. 

Todellisuus, jossa elämme 

Niin paradoksaaliselta kuin se voikin tuntua, väkivallan uhrin on usein erittäin vaikea lähteä. Syyt suhteeseen jäämiseen voivat olla henkisiä tai käytännöllisiä. Tilanteissa voi olla taloudellista riippuvuutta, työttömyyttä tai suhteet perheeseen tai ystäviin ovat katkenneet. Uhria voidaan seurata tämän lähtiessä kotoa tai hänen puheluitaan voidaan kuunnella. 

Väkivallankäyttäjä saa uhrinsa uskomaan, ettei tämä ole mitään, eikä tämä tule koskaan pärjäämään ilman häntä.  

Näin ollen on erittäin tärkeää olla aktiivinen kuullessaan tai nähdessään väkivaltaa. Uhreille tulee tarjota tarvittavaa tukea. Ihmiset, jotka ovat eläneet väkivaltaisen kumppanin kanssa, tarvitsevat valtavasti tukea uskoakseen, että heidän elämänsä voi olla toisenlaista, jotta he eivät anna uhkauksille valtaa, kun he lähtevät, eivätkä palaa takaisin. 

Sidosryhmien välistä yhteistyötä on vahvistettava, ja konkreettisia strategioita on pantava tehokkaasti täytäntöön, jotta naisia voidaan suojella väkivallalta ja tekijöitä saavat rangaistuksensa. Perheväkivalta ei nimittäin ole henkilökohtainen ongelma. Perheväkivalta on kansallinen, julkinen, yleinen ihmisoikeusongelma. Perheväkivalta on ihmisoikeusloukkaus. 

RomniME-hanke ja perheväkivalta

Toteutamme yhdessä Diakonissalaitoksen sekä kahden muun kumppanijärjestön kanssa RomniME-hanketta, joka pyrkii vahvistamaan romaninaisten itsetuntoa ja osaamista sekä tukemaan heidän pääsyään koulutukseen ja työelämään Bulgariassa, Italiassa, Kroatiassa ja Suomessa. Tämä voimaantuminen voi auttaa naisia tunnistamaan ja haastamaan väkivaltaisen toiminnan sekä etsimään apua. Hankkeen mentorointiohjelma tarjoaa henkilökohtaista tukea ja roolimalleja, jotka voivat auttaa nuoria naisia rakentamaan itsenäisyyttä ja löytämään keinoja selviytyä väkivallan aiheuttamista haasteista. Mentorit voivat myös ohjata naisia asianmukaisten tukipalveluiden pariin. 

Hanke nostaa esiin sukupuolittuneen ja perheväkivallan teemoja, jotka vaikuttavat erityisesti romaninaisiin. Tietoisuuden lisääminen ja koulutus näistä teemoista voi auttaa sekä yhteisöjä että yksilöitä tunnistamaan ja torjumaan väkivaltaa. Hankkeessa painotetaan intersektionaalista lähestymistapaa, joka huomioi myös perinteisten kulttuuristen normien ja sukupuoliroolien vaikutuksen naisten tilanteeseen. Tämä voi avata keskusteluja väkivallan ehkäisemisestä yhteisö– ja yhteiskunnallisella tasolla. 

Järjestöjemme yhteisenä tavoitteena on myös kehittää menetelmiä ja resursseja, joita voidaan hyödyntää politiikkatason muutoksissa. Sukupuolittuneen väkivallan torjunta voi olla yksi näistä suositusten kohteista, erityisesti ottaen huomioon EU:n strategiset tavoitteet sukupuolten tasa-arvon ja syrjinnän torjumisen saralla. 

Kirjoittaja: Miglena Mihailova, projektipäällikkö, LIDER (Bulgaria)