D-asemilla tarinoitiin tulevaisuudesta

Kevään 2022 aikana ja loppuvuodesta 2021 Diakonissalaitoksen D-asemilla otettiin  aikaa toivottavien tulevaisuuksien kuvittelulle. Yhteinen mahdollisten tulevaisuuksien kuvittelu tehtiin vuoteen 2060 sijoittuvien tarinoiden avulla. Tarinoissa liikuttiin monenlaisten eri teemojen ympärillä ja sivuttiin hankaliakin aiheita, joita mahdollisiin tulevaisuuksiin liittyy.

D-asemilla kuviteltiin mahdollisia tulevaisuuksia tulevaisuustarinoiden kautta. 

Kasvojentunnistusteknologiasta apua mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn?

Yksi tarinoista, jonka avulla tulevaisuutta kuviteltiin niin Kontulassa, Kalliossa kuin Kannelmäessäkin, kertoi kasvojentunnistusteknologian yleistymisestä, ja sen käytöstä masennukseen liittyvien tunteiden tunnistamisessa.

Erilaiset tarinanjatkot tämän aloituksen ympärille sisälsivät ajatuksia muun muassa miten tällainen tekoäly voi auttaa D-asemien kaltaisia paikkoja jatkossa muokkaamaan ohjelmaansa kävijöidensä tunnemaailman antamien signaalien mukaan. Entä miten tekoäly voisi toimia kynnyksen madaltajana myös ihmisten välisessä keskustelussa, kun opimme sen avulla tunnistamaan tunteitamme?  Miten puhelimessa oleva tunnesensori voi suoraan tarjota ihmiselle hänen pitkäaikaiseen tunnetilatarkkailuun perustuvia suosituksia hoidoista tai ryhmätoiminnasta tai esim. vitamiinibuustereita?

Yhteistä kaikille tarinoille oli ymmärrys siitä, että mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy on selvästi asia, jossa tekoäly voi meitä auttaa, vaikka tunteiden tunnistus kasvoilta herätti myös ajatuksia liiallisesta valvonnasta.

Luonto puhutti kaikilla D-asemilla

Tärkeäksi teemaksi tulevaisuustarinoinneissa nousivat ympäristöön ja luontoon liittyvät kysymykset yhdistettynä yhteisöllisyyteen. D-asemilla on jo nyt paljon luonnon ja ihmisen hyvinvointiin liittyvää toimintaa. Vuodella 2062 sijoittuvissa tarinoissa eteemme maalattiin Kontulaa, jossa Kivikon metsä on vallannut alaa alueen suurilta liikenneväyliltä ja Itä-Helsingin rannoilla makailevat hylkeet, joiden kanssa ihminen on muodostanut toimivan rinnakkaiselon.

Kalliossa ja sen lähialueella Vallilassa nähtiin samoihin aikoihin olevan jo paljon tyhjiä toimistorakennuksia. Niihin voisi perustaa viherviljelmiä sekä sisälle että katoille. Näitä viljelmiä pyörittäisivät osuuskunnat. Rakennusten omistajien olisi mahdollista saada verohelpotuksia vuokratessaan tilansa toimijalle, joka mahdollistaisi muun muassa eri sukupolvien yhteentuomista, työllistämisestä ja alueen yhteisöllisyyttä lisääviä toimia.

Kannelmäen alueelle nähtiin rakentuvan tulevaisuudessa luontoyhteistyön osaamiskeskus ja alueen yhteisöllisyys perustuu vahvasti luonnon yhteiskäyttöön sekä mm. satokausien mukaiseen yhteisöviljelyyn.

Mitä on ihmisyys tekoälyn ajassa?

Tulevaisuustarinoinneissa puhuttiin myös ihmisyyden ja ihmisten välisen yhteyden muutoksesta tekoälyn saavuttaessa elämän eri osa-alueet. Monelle osallistujalle tekoäly tuntui parhaimmillaan innostavalta, vaikka sen kohdalla käytiin myös avointa keskustelua “isoveli valvoo” -ajatuksesta.

Tekoälyn ajateltiin syventävän ihmisten välistä yhteyttä, toisaalta ohjaavan ihmisiä paremmin juuri heille sopivien palvelujen ja toimintaryhmien luo sekä madaltavan kynnystä hankalista asioista puhumiseen sekä oman tilanteen ja tarpeiden tunnistamiseen. Lue lisää tekoalystä.

Digitalisaation tarjoamien vaihtoehtojen ajateltiin myös lisäävän ihmisten luottamusta demokratiaan ja mahdollistavan lähidemokratiaa entistä paremmin. Tarinoinneissa puhuttiin esimerkiksi itseoppineista sosiaalisen median alustoista, jotka karsivat automaattisesti trollausta sekä someboteista, jotka käyvät rakentavaa keskustelua ja pystyvät myös valmentamaan aikuisia, joiden viestintätyyli ei sovi sen aikaisen somen maailmaan.

Usko nuoriin oli vahva tulevaisuustarinoinneissa. Nuorten ajateltiin olevan vuonna 2062 erittäin tunnetietoisia- ja taitoisia. Heidän uskotaan opettavan tuossa vaiheessa myös aikuisille tunnetaitoja ja tämän kääntävän osaltaan sukupolviasetelmia päälaelleen.

Tulevaisuustarinointi tarjoaa turvallisen tilan kuvitella omaa uskallusta pidemmälle

Mitä tulevaisuustarinointi lopulta antaa ja miksi erilaisia mahdollisten tulevaisuuksien hahmottamiseen pyrkiviä menetelmiä kannattaa kokeilla ja treenata aika ajoin?

Ennen kaikkea, tarinoimalla yhdessä tulevaisuudesta tulemme samalla vahvistaneeksi itse kunkin muutoskyvykkyyttä ja kokemusta yhteiskunnallisesta osallistumisesta. Samalla saamme rikastettua niin mukana olevien ihmisten kuin heitä yhteen kokoavien organisaatioiden ja yhteisöjen tulevaisuuskuvia niin että niissä kuuluu esimerkiksi johdon edustajien lisäksi myös kohderyhmän ja asiakkaiden ääni.

Yksilölle osallistuminen tulevaisuustyöskentelyyn voi antaa toivoa henkilökohtaista ja maailman tulevaisuutta kohtaan sekä tarjota turvallisen tilan ihmetellä ja kuvitella yhdessä paljon laajemmin ja pidemmälle kuin ikinä yksin uskaltaisi.

Kirjoittaja ja D-asemilla pidettyjen tulevaisuuskeskustelujen fasilitoija Saara Simonen toimii asiakkuus- ja kehittämispäällikkönä Diakonissalaitoksen Yhdessä elämisen taitokeskuksessa.