Diakonissalaitos tukee vaikeassa asemassa olevia nuoria Tansaniassa

Aikaisemmin Tansanian synkimpinä aids-alueena tunnettu Mufindi on jättänyt pahimman taakseen, mutta haasteita riittää. Suurin niistä on köyhyys. Yhteistyössä kumppanijärjestönsä Foxes Community and Wildlife Conservation Trustin kanssa Diakonissalaitos tukee vaikeimmassa asemassa olevia nuoria työn tai toimeentulon löytämisessä.

Leocadia Miho iloitsee Diakonissalaitoksen ja FCWCT:n hankkeelta saamistaan porsaista, joiden avulla hän voi ansaita perheelleen lisätuloja. Kun nämä possut varttuvat ja porsivat, Leocadia palauttaa kaksi porsasta hankkeelle, jotta ne voidaan lahjoittaa seuraavan nuoren pesämunaksi.

Tansanian Mufindi on kaunista ylänköaluetta. Kahden kilometrin korkeudessa aukeavat vihreät teeplantaasit. On upeita maisemia ja tiivistä kylähenkeä. Mutta on myös monenlaisia köyhyyden ja yhteiskunnallisen tuen puutteen aiheuttamia ongelmia.

– Koulutuksen ja terveydenhuollon kehittäminen on täällä avainasemassa. Niiden parissa on tehty töitä jo vuosikymmeniä. Tilanne kehittyy vähitellen parempaan suuntaan, mutta Mufindin laitamien pikkukylissä se on vielä erityisen haastava. Läheskään kaikilla ei ole ruokaa, ehjiä vaatteita, saippuaa, lääkkeitä tai muutakaan minimielintasoon vaadittavaa, Mufindissa vapaaehtoistyötä tekevä lääkäri Alexandra Kulmalahti kertoo.

Aids-kuolleisuus on vähentynyt merkittävästi

Vuosituhannen vaihteessa alue oli aidskuolleisuudeltaan yksi Tansanian pahimmista. Aids jätti jälkeensä orpolapsia ja yksinhuoltajaperheitä, köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Erityisesti kärsivät lapset ja nuoret.

Nyt pahin on takana. Kuolleisuus on vähentynyt, ja synnytykseenkin menehtyy yhä harvempi. On terveydenhuolto, koulu, jalkapalloa. On kirjasto ja paikallisen Foxes Community and Wildlife Conservation Trust -järjestön (FCWCT) lastenkylä, jossa huolehditaan orvoista.

Työsarkaa kuitenkin vielä riittää. Suurin haaste on köyhyys.

Vaikeassa asemassa olevat nuoret saavat tukea

Nuoria on Mufindissa suurin osa asukkaista, 75 prosenttia. Monilla heistä on hyvin vähän mahdollisuuksia muuttaa elämäänsä. Etenkin kaikista heikoimmilla olevat – vammaiset, orvot, nuoret äidit tai äärimmäisen köyhät – jäävät usein tyhjän päälle.

Diakonissalaitoksen työ Mufindissa pureutuu juuri tähän. Yhteistyössä FCWCT:n kanssa toteuttava hanke antaa koulutuksen ulkopuolelle jääneille nuorille psykososiaalista tukea ja taitoja, joiden avulla he voivat työllistyä tai perustaa oman yrityksen. Tähän mennessä nuoret ovat opetelleet toiveidensa mukaan muun muassa ompelua, moottoripyörien kunnostusta ja porsaiden kasvatusta. Kurssien jälkeen halukkaat ovat päässeet paikallisten ammattilaisten oppiin työharjoitteluun.

Vumilia Chanda perheensä keittiörakennuksen edessä poikansa Junion, 1, ja tyttärensä Maureenin, 4, kanssa.

20-vuotias Vumilia Chanda joutui jättämään koulunsa kesken tullessaan raskaaksi 15-vuotiaana. Tansanian silloinen laki kielsi lasta odottavilta tytöiltä koulunkäynnin eikä kouluun saanut palata lapsen syntymän jälkeenkään. Laki muutettiin vasta tänä vuonna. Niinpä äitinsä, pikkuveljensä ja lastensa kanssa asuva Vumilialla ei ole ammattia. Perhe hankkii elantonsa viljelemällä ruokaa peltotilkullaan.

– Toivoisin, että elämä voisi tulevaisuudessa olla vähän helpompaa. Haaveilen myös omasta kodista minulle ja lapsilleni, Vumilia kertoo.

Haave on nyt askeleen lähempänä, sillä Vumilia on saanut toivomaansa ompelijan koulutusta ja on parhaillaan harjoittelussa lähiseudun ompelijalla. Harjoittelun päätyttyä hän toivoo saavansa töitä ompelijana tai voivansa perustaa oman pienyrityksen.

Apua vammaisten lasten perheille

Mufindissa etenkin heikoimmassa asemassa olevien elämä riippuu siitä, millaiseen perheeseen he syntyvät. Yhteiskunnan tukea ei ole. Vammaiset lapset saatetaan pitää vain kotona piilossa, eikä heillä välttämättä ajatella olevan mahdollisuuksia kehittyä.

– Diakonissalaitoksen ja FCWCT:n hankkeessa lapset saavat kuntoutusta ja tarvitsemansa apuvälineet, perheet taas opastusta lasten tukemiseen. Vammaisille nuorille on oma työllistymisohjelma, Diakonissalaitoksen kansainvälisen työn ohjelmakoordinaattori Laura Järvilehto kertoo.

Työssä katsotaan myös tulevaisuuteen. Apuna siinä ovat kylien lastensuojelutoimikunnat. Toimikuntien jäseniä koulutetaan nyt niin, että jatkossa he voivat auttaa entistä paremmin apua tarvitsevia lapsia, nuoria ja perheitä.

Kaikki eivät voi käydä koulua

– Kouluttautuminen on mahdollisuus köyhyydestä irrottautumiseen. Kyläkoulut ovat hyvin positiivinen ja toivoa herättävä asia pikkukylissä, Kulmalahti kertoo.

Kyläkoulussa päivä alkaa varhain ja kestää iltapimeään. Myös tyttöjen koulunkäynti on yleistynyt.

Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jatkaa koulunkäyntiä. Yläkoulun koulumaksut ovat usein liikaa oman peltotilkun tuotoilla sinnitteleville pienviljelijäperheille. Tyttöjen koulunkäynti voi keskeytyä raskauteen, kotona työskentelyyn tai siihen, että hänet lähetetään palvelijaksi kaupunkiin.

Yusuph Kalinga tekee kaksitoistatuntista työpäivää metsässä, minkä jälkeen hän huolehtii vielä perheensä peltotöistä.

Yusuph Kalinga, 21, asuu kahden hänet kasvattaneen isoäitinsä kanssa. Isoäiti on jo hyvin iäkäs, eikä hän ole muutamaan vuoteen pystynyt enää tekemään peltotöitä. Niinpä Yusuphin täytyi jäädä pois koulusta ja hankkia perheelle elantoa työskentelemällä apulaisena metsätöissä. Työpäivä alkaa aamukuudelta ja loppuu iltakuudelta, minkä jälkeen Yusuphin työt jatkuvat perheen viljelysmaalla.

– Haluaisin kovasti ansaita hiukan paremmin, jotta voisin tulevaisuudessa perustaa omankin perheen, sanoo Yusuph.

Yusuph on osallistunut kurssille, jossa opeteltiin moottoripyörän korjaamista, ja on nyt paikallisella korjaamolla työharjoittelussa. Ahkera nuori mies haaveilee oman yrityksen perustamisesta.

– Tuki ja kurssit ovat olleet loistava tapa tukea nuoria työllistymään, arvostamaan itseään ja saamaan elämänhallintaa takaisin. On ollut ilo nähdä nuoria, jotka ovat saaneet itseluottamusta ja onnistumisen kokemuksia, toivoa paremmasta, Alexandra Kulmalahti sanoo.

Hienoa hänestä on myös mufindilaisten avuliaisuus ja toisista välittäminen.

– Ihmiset ovat valmiita antamaan vähästään toiselle, vaikka itsekin näkisivät nälkää. Naapurit huolehtivat toisistaan ja toistensa lapsista, jos suinkin pystyvät. Kylään poiketaan ohi kulkiessa ja savuisissa keittiöissä jutustellaan nuotion ääressä. Aina on aikaa vaihtaa päivän kuulumiset.

Teksti: Leena-Kaisa Laakso

Diakonissalaitos saa Mufindissa tehtävään työhön rahoitusta ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista.