Dialogisuuden arkinen ihme

Diakonia on auttamista ja palvelemista. Sen eetos on Diakonissalaitoksen työn ytimessä. Emme kuitenkaan halua auttaa ja palvella ihmistä avuttomaksi tai passiiviseksi, vaan koetamme tietoisesti vahvistaa henkilöstön, palveluiden käyttäjien ja tavoittamiemme kansalaisten ja toimijoiden kykyä vuoropuheluun. Olemme oppineet, että yhteisön viisaus on jäsentensä viisauden summaa suurempi. Siksi dialogi on tärkeä työvälineemme. Diakonissalaitoksen henkilöstöjohtaja Mari Rautiainen ja kansalaistoiminnan erityisasiantuntija Laura Hakoköngäs kirjoittavat dialogisuuden arkisesta ihmeestä.

Miten saadaan monenlaisia ja aivan uusiakin näkökulmia käsillä oleviin asioihin tai ongelmiin? Kysymys on jatkuvasti muuttuvassa maailmassa ajankohtainen. Diakonissalaitos on valinnut yhdeksi johtamisen ja organisoitumisen työkalukseen dialogin. Samalla se on sekä sisäisesti että ulkoisesti tärkeä väline tuoda erilaisia ihmisiä yhteen ja rakentaa yhteistä ymmärrystä elämästä ja tulevaisuudesta.

Jokaisella ihmisellä on taitoja tai vahvuuksia, joita käyttää itsensä ja yhteisönsä hyväksi. Mutta ne tulevat esille vain, jos maltamme kysyä ja odottaa vastausta. Dialogisen lähestymistavan lähtökohtina ovat arvostava kohtaaminen ja tasavertainen, myös palvelukontekstissa diagnoosivapaa vuoropuhelu. Koetamme selvittää mitä ihminen tarvitsee, ajattelee ja osaa.

Missä hän on hyvä? Mitä vahvuuksia hänellä on? Dialogissa syntyy vähitellen luottamusta, jonka avulla ihminen kiinnittyy palveluun, toimintaan tai yhteisöön. Työntekijöiden tehtävä on tukea ihmisen itsemääräämisoikeutta ja autonomiaa kaikissa tilanteissa. Siksi vuorovaikutuksessa painotetaan jokaisen kyvykkyyksiä ja toimijuutta, omaa ammattilaisroolia hälventäen ja kaiken valmiiksi sanoittavaa ohjaamista välttäen.

Kiperiinkin kysymyksiin löytyy vastauksia, mutta ensin pitää ymmärtää kysyä

Kuten arvata saattaa, ”ei-tietämisen” kaltaisen dialogisuuden tilan tavoittaminen vaatii monialaisesti taitavilta ammattilaisilta poisoppimista asiantuntijan ja auttajan roolista. Dialogisen keskustelukulttuurin rakentumisessa esihenkilöillä on keskeinen rooli. Diakonissalaitos onkin panostanut johdon ja henkilöstön dialogitaitojen ymmärrykseen ja vahvistamiseen. Se näkyy työntekijöiden osallistamisessa uusien käytäntöjen luomisessa, siten on myös helpompi sitoutua niiden soveltamiseen jatkossa. Esimerkiksi yhteistoiminnassa luottamushenkilöstön kanssa luottamuksen ja avoimuuden rakentaminen mahdollistaa uusien toimintatapojen kehittämisen yhdessä. Vuoropuhelun harjoitteleminen yhdessä on jatkuvaa ja kuuluu dialogiseen keskustelukulttuuriin.

Myös asiakkaiden osallistumisella on keskeinen asema palvelujen kehittämisessä ja keskustelukulttuurin luomisessa. Siksi kehittämisessä on tärkeää mahdollistaa asiakkaiden osallisuus. Kysymys ei ole vain asiakaslähtöisestä toimintatavasta, vaan asiakkaiden aktiivisesta osallistumisesta palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja toteutukseen.

Dialogisuutta voi oppia ja toteuttaa monella tavalla

Asiakkaille, kansalaisille ja työntekijöille on tarjottu mahdollisuuksia yhteisöpedagogisten taitojen hankintaan ja vahvistamiseen: lähemmäs 5000 ihmistä, niin oman organisaation eri yhteisöistä, paikkakunnilta ja maista Afrikkaa myöten kuin ulkopuolisten kumppaneiden ja kansalaistoimijoiden joukoista, on osallistunut Community Action Based Learning for Empowerment -ryhmiin (CABLE). Niissä omaa elämää, intressejä, arvoja ja yhteistoiminnan paikallisia mahdollisuuksia tarkastellaan jaetusti aikuispedagogisessa prosessissa.

Vamos-nuortenpalveluissa dialogi on vakiintunut yhdeksi nuoren kanssa käynnistyvän työskentelyn kulmakivistä. Vamoksen työntekijöitä on valmennettu dialogiseen ja toiminnalliseen toimintatapaan, sillä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on jokaisen ihmisen perustarve ja luottamuksen perusta. Vamoksessa nuoren rinnalla kulkeva aikuinen voi yhdessä nuoren kanssa rakentaa erilaisia tulevaisuuden suuntia.

Dialogi kurottaa ja aukeaa myös ulkomaailmaan. Diakonia-utopiat kokosivat usean vuoden ajan dialogisiin iltapäiväsessioihin poliitikkoja, tutkijoita, taiteilijoita, kuntapäättäjiä, sote-kehittäjiä ja muita vaikuttajia pohtimaan yhteiskunnan hyvin- ja pahoinvoinnin kysymyksiä aitojen konkreettisten (ja anonyymien) esimerkkien avulla – ja etsimään mahdollisia vastauksia. Keskusteluja käytiin mm päihdepalveluiden järjestämisestä, ikääntyvän väestön tarpeiden turvaamisesta, turvapaikanhakijoiden tilanteesta Suomessa ja sote-palveluiden tulevaisuudesta.

Laitakaupungin luokkaretket taas ovat nopeatempoisia mutta syvälle sukeltavia kierroksia Diakonissalaitoksen pääkaupunkiseudun toimipisteisiin tapaamaan ihmisiä, joita vaikuttajaihmiset eivät muuten arjessaan kohtaa. Kierrokset ovat dialogisia, ja henkilöstö ohjaa kohtaamisia vain tarvittaessa. Palveluiden asiakkaiden puheenvuorot ovat spontaaneja, ja vieraat reagoivat niihin omien kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan. Usein syntyy ikimuistoisia vuoropuheluita.

Viimeisimpänä esimerkkinä aloitimme dialogiin pohjaavat Ilmiöasema-tulevaisuuskeskustelut, joissa kehitettiin tapaa ottaa tulevaisuuskeskusteluun mukaan ihmiset, joita niissä ei yleensä kuulla. Ensimmäisessä Ilmiöasema-pilotissa tulevaisuutta pohtivat esimerkiksi päihdekuntoutujat, työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, ikääntyneet, kehitysvammaiset ja vaikeavammaiset ihmiset.

Dialogi kaventaa sosiaalisia etäisyyksiä ihmisten välillä

Dialogisuus hälventää tarkoituksellisesti hierarkioita ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Diakonissalaitoksen kansalaistoiminnan joukot ovat järjestäneet #rauhanpaikka-dialogeja helsinkiläisissä lähiöissä vuodesta 2016. Niissä alueiden asukkaat, päättäjät, poliisi, yrittäjät ja kirjastonhoitajat ovat jurtan kamiinan lämmössä ohjatusti keskustelleet, eivät ongelmakeskeisesti, vaan yhteisistä inhimillisistä teemoista kuten häpeä, rakkaus tai politiikka. Lisäksi olemme liittyneet valtakunnallisiin dialogisuuden kehittämisjoukkoihin ja olleet mukana muun muassa Sitran Erätauko-dialogimallin synnyttämisessä sekä valtakunnallisten teemadialogien vakiojärjestäjinä.

Harvinaiseen jaettuun inhimilliseen pohtimisen ja ei-tietämisen mielentilaan, jossa uudetkin ratkaisut voivat nousta sumusta, on mahdollista päästä. Mutta sitä täytyy aktiivisesti tahtoa ja järjestää. Meitä kannustaa eräs kantavista ajatuksistamme: se, että ihminen voi saada ihmisarvon kokemuksen tuntiessaan olevansa tärkeä, rakas ja arvokas itselleen, toisille ihmisille ja yhteiskunnalle.

Mari Rautiainen on Diakonissalaitoksen konsernin henkilöstöjohtaja ja Laura Hakoköngäs, kansalaistoiminnan erityisasiantuntija.