Digistä voimaa-hanke: Verkkoyhteisöt ovat elämäämme
23.11.2022
Mitä sosiaalisen median palveluita sinä olet käyttänyt tänään? Varmasti niitä samoja, jotka ovat Media-alan tutkimussäätiön raportissa yleisimpien listalla, eli esimerkiksi WhatsApp, Facebook, Instagram tai YouTube. Millaisiin yhteisöihin kuulut niissä, mitä viestit heimoosi aamulla ruuhkabussissa? Verkkoyhteisöistä ja sosiaalisesta mediasta on tullut yksi paikka muiden joukossa toteuttaa itseä, viettää aikaa ja vaikuttaa sekä olla olemassa. Erityisesti nuorille sukupolville verkossa toiminen ja siellä olevat yhteisöt ovat yhä suurempi osa arkea.
Sosiaalisen median palveluissa isot toimijat ovat vuosia säilyttäneet suosionsa. Sosiaalisen median palvelut ja tavat käyttää niiden ympäristöjä ovat kuitenkin kehittyneet. Käyttötavat ja motiivit ovat vaihtelevia ja moninaisia. Joskus onkin hauska pysähtyä pohtimaan, miten tavat käyttää samaa ympäristöä sekä kulutetut tai tuotetut sisällöt eroavat toisistaan. Tai millaisiin yhteisöihin olemme liittyneet tai mihin koemme kuuluvamme. Jokaisen yksilön sosiaalinen media on omanlaisensa, vaikka alustan nimi olisikin se sama Instagram tai Snapchat.
Omaa identiteettiä etsimässä verkkoyhteisöissä
Verkkoyhteisöissä mietimme, miten koemme itsemme ja keitä olemme yhteisöissä ja tässä yhteiskunnassa. Osa identiteettiä on se, että ketä seuraamme sosiaalisissa verkostoissa ja minkälaisen kuvan annamme omissa profiileissamme. On olennaista ymmärtää myös kontekstin merkitys. Konteksti = minulle merkityksellinen. Esimerkiksi hevimusiikin ystävien pukeutuminen saattaa näyttää paheksuttavalle joillekin, mutta hevarit tuntevat syvää yhteisöllisyyttä keskenään, vaikka eivät koskaan kohtaisikaan. Ja sillä on todettu olevan vaikutusta myös mielen hyvinvointiin.
Minän eri puolia tuodaan eri palveluissa eri tavalla esiin ja oman identiteetin muokkaamiseen kuuluu, että kuviin reagoidaan, annetaan sydämiä, kommentoidaan ja jaetaan. Hyväksynnästä on tullut myös vaihdannan väline: “Jos seuraat minua, niin seuraan sinua ja tykkään kuvistasi”. Tykkäykset ovat sosiaalista pääomaa, ja sosiaalinen pääoma on somessa myös joskus rahallista pääomaa. Jotkut somevaikuttajat ovat otsikoissa, kun ostavat omakotitaloja netistä tienaamillaan rahoilla. Yhdysvaltalainen kymmenvuotiaan Ryanin on arvioitu tienanneen YouTube-kanavallaan 66–92 miljoonaa dollaria.
Digihyvinvointia vai -pahoinvointia?
Sosiaalisen median visuaalinen viestintä houkuttelee myös luomaan itsestään kiillotettua kuvaa. Itsetunnon kohotuksen mittari on toisten ihailu. Tämä voi muokata omaa käyttäytymistä ja välitön palaute voi vaikuttaa myös itsetuntoon. Vertaistuen merkitys korostuu tällöin. Olennaista on saada tieto, ettet olekaan yksin oman ongelman kanssa. Netti mahdollistaa sekä samankaltaisten ihmisten että itsensä löytämisen ilman koko identiteetin paljastamista. Vertaistuki voi olla myös negatiivista, jolloin kannustetaan esimerkiksi sairaalloiseen laihduttamiseen. Mutta joskus sellainenkin yhteisö voi olla ainut paikka, jossa saat rakkauden sanoja. Sen takia yhteisö on kuin huumetta. Kaikki haluavat kuulua johonkin: yhteisöön, ryhmään, heimoon, jengiin. Mutta on hyvä muistaa Mikko Hyppösen sanoin: “Verkko-ongelmat loppujen lopuksi ovat usein sosiaalisia ongelmia. “
Maailma muuttuu, mutta sosiaaliset kontaktit ja empatia pysyvät. Tarinoilla ja empatialla voi muuttaa maailmaa! Joskus on hyvä kuulla, että kaikki on hyvin. Et ole yksin. Olen tässä.
Kirjoittajat ovat Jarno Alastalo ja Mimmi Mäkinen-Kokkonen.
Jarno Alastalo on sosiaalinen introvertti, tietokirjailija, some-palveluiden rakentaja ja YLE Radio Suomen ja maakuntalehtien mukaan Suomen johtava kissavideoasiantuntija. Jarno on ollut muun muassa perustamassa Suomi24-yhteisöä ja julkaissut kirjoja digitaalisten yhteisöjen merkityksistä, sosiaalisista suhteista verkossa, oudoista tyypeistä sekä netin pimeistä ja valoisista paikoista. Lisäksi Jarno toimii Vamoksen Digistä voimaa -hankkeen (ESR) ohjausryhmän puheenjohtajana.
Mimmi Mäkinen-Kokkonen on digitaalisen nuorisotyön asiantuntija. Hän työskentelee Vamoksen Digistä voimaa -hankkeessa (ESR), jossa yritysvapaaehtoisuudella, ammattilaisten kouluttamisella sekä nuorten valmennuksilla pyritään monipuolistamaan ja parantamaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien 16–29-vuotiaiden nuorten digitaitoja.