”Ei ole häpeä hakea apua kiusaamiseen”

Kiusaamisen jäljet näkyvät Veronicassa yhä, mutta enää hän ei pyri pyyhkimään kokemuksiaan pois. Vamos auttoi häntä palauttamaan itsetunnon ja saamaan opiskelupaikan.

Vamos pelasti Veronican elämän. Väite voi kuulostaa mahtipontiselta, mutta Veronican mielestä juuri näin tapahtui.

Muutama vuosi sitten Veronica oli muuttanut Turkuun toiselta paikkakunnalta. Hän tunsi olonsa yksinäiseksi. Hän oli vastikään joutunut kokemaan raskaita menetyksiä, eivätkä kouluajan kiusaamiskokemuksetkaan olleet hälvenneet.

Kiusaaminen alkoi ala-asteella ja jatkui yläasteelle.

”Olin aikaisemmin ulospäin suuntautunut, mutta kiusaamisen myötä muutuin ahdistuneeksi. Minun oli vaikea kertoa itsestäni ja luottaa muihin.”

Uusia ystäviä ja aitoa iloa

Turussa Veronica koki saavansa uuden alun. Hän hakeutui ensin nuorille maksutonta apua tarjoavaan Ohjaamoon, josta hänet ohjattiin lyhytterapiaan ja sieltä Diakonissalaitoksen Vamokseen.

Veronica vierastaa uusia sosiaalisia tilanteita, joten aluksi Vamokseen meneminen tuntui pelottavalta. Pelko hälveni, kun hän pääsi tapaamaan Vamoksen työntekijää.

Työntekijä kuunteli häntä ja kertoi toiminnasta. Tapaamisen jälkeen Veronica jäi pelaamaan lautapelejä muiden nuorten kanssa.

”Heti ensimmäisellä käynnillä koin pitkään aikaan aitoa iloa.”

Vähitellen Veronica tuli ulos kuorestaan ja sai uusia ystäviä. Yhtä heistä Veronica kutsuu sielunkaverikseen, joka säteilee auringonvaloa.

”Maailma tuntuu feikiltä, ja kaikilla on maskit naamalla. Vamoksessa ihmiset ottavat maskit pois ja ovat omia itsejään.”

Veronicaa kiusattiin koulussa ja hänet suljettiin ulkopuolelle. Hän tunsi olevansa maailmassa yksin. Vamoksessa Veronica huomasi, että aurinko voi paistaa, sen ei tarvitse vain pilkottaa.

Vamos toi opiskelupaikan

Vamoksen tilaisuuksiin Veronica osallistui kolme tai neljä kertaa viikossa reilun vuoden ajan. Hän oli työttömänä ja pystyi olemaan toiminnassa aktiivinen.

”Se vuosi oli minulle mielenterveysvuosi, ja käytin energiaa parantumiseen.”

Veronica tapasi henkilökohtaista valmentajaansa ja osallistui ryhmätapaamisiin. Ryhmissä he käsittelivät erilaisia aiheita kuten työelämää ja unelmia.

Veronica sai uskoa itseensä ja alkoi suunnittelemaan tulevaisuuttaan uudella tavalla. Hän oli esimerkiksi aina ajatellut, että pyrkii yliopistoon opiskelemaan englantia, eikä edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Yliopiston ovet eivät kuitenkaan auenneet monista yrityksistä huolimatta.

Kun itsetunto voimistui, hän oivalsi, että häntä kiinnostavat hyvin monet alat. Nyt hän opiskelee kolmatta vuotta konetekniikan insinööriksi Turun ammattikorkeakoulussa.

”Vamos auttoi minua saamaan opiskelupaikan, se on aivan selvä asia. Pystyin laajentamaan näkökantaani siitä, mitä kaikkea voisin tehdä.”

Ajan myötä helpottaa

Tällä hetkellä Veronica voi selvästi paremmin. Aiemmin hän toivoi, että ei olisi joutunut kokemaan kiusaamista ja voisi pyyhkiä tapahtumat pois.

”Nykyään ajattelen, että se oli minun tieni. Asiat tapahtuvat kuten tapahtuvat.”

Kiusaamisen jäljet kuitenkin vaikuttavat Veronicaan yhä. Joskus hän miettii, että mitä jos myös hänen nykyiset ystävänsä pettävät hänet. Se ajatus menee kuitenkin pian ohi. Nykyään hän luottaa ystäviinsä.

Muita kiusattuja Veronica haluaa muistuttaa siitä, että ei ole häpeä hakea apua. Ja vaikka tuntuisi, että juuri nyt kiusaaminen on elämän keskipiste, niin kaikki menee ohi.

”On klisee sanoa, että asioilla on taipumus kääntyä parhain päin, mutta niin se on. Joskus sitä voi olla vaikea uskoa, mutta pitää vain uskoa ja uskaltaa.”

Teksti: Anne Ignatius / Noon Kollektiivi
Kuvat: Susanna Kekkonen / Noon Kollektiivi