Elim-rakennus laajensi Diakonissalaitoksen toimintaa

Kolmannen linjan ja Helsinginkadun kulmassa sijaitseva vaaleankeltainen Elim vihittiin käyttöönsä 95 vuotta sitten. Arkkitehti Magnus Schjerfbeckin suunnittelemaa suurta rakennusta ryhdyttiin toteuttamaan ensi sijaisesti asuintarpeiden vuoksi – ja samassa käytössä se on vieläkin. Nyt asumisen perusteet vain ovat toiset kuin 1920-luvun lopulla. Ensimmäiset asukkaat olivat ikääntyneitä diakonissoja sekä helsinkiläisiä rouvia ja neitejä. 

Elim on kuvassa keskellä vasemmalla. Sen takana on Lastensairaala ja oikealla Metsästysmaja. Diakonissalaitoksen kirkon katto häämöttää kauempana. Kallion ja rakennusten väliin jää Helsinginkatu. Kuva on otettu melko pian Elim-rakennuksen valmistumisen jälkeen.

”Uusi rakennus on pystytetty siksi, että ankarassa työssä harmaantuneet sisaret saisivat rauhallisen olopaikan elämänsä ehtooksi. Kodin tarkoituksena on olla Elim, ihana lepopaikka väsyneille ja tarjota heille kodin suojaa ja turvaa”, kuvaili 28.12.1928 vihkiäispuheen pitänyt laitoksen johtokunnan puheenjohtaja, rovasti S. W. Roos.  Kuulijoita hänellä oli runsaat 100; talon asukkaita, laitoksen ystäviä, rakentamisrahastoon lahjoitusvaroja keränneiden ompeluseurojen jäseniä sekä diakonissoja läheltä ja kaukaa.

Uusi Suomi -lehti 29.12.1928.

Elim oli osa Diakonissalaitoksen johtokunnan rakennusohjelmaa. Kun päätös sen rakentamisesta maaliskuussa 1927 tehtiin, oli Diakonissalaitos toiminut sairaalana ja sisarten, diakonissojen, kasvattajana 60 vuotta ja puolet tuosta ajasta nykyisessä Alppikadun korttelissa. Nyt suuri rakennuskokonaisuus oli käymässä ahtaaksi ja osin epäkäytännölliseksi, ikääntyneet diakonissat tarvitsivat rauhaa, kroonisesti sairaille ei ollut tiloja ja lisäksi laitokselle oli avautumassa uutena työmuotona kehitysvammaisten huolto. Ensimmäiset kehitysvammaiset oli otettu sisarten hoiviin samana vuonna. Rakennusohjelmassa oli tavoitteena, että Elimin valmistuttua tilat ”tylsämielisille” (tuolloin käytetty termi) saataisiin myöhemmin.

Elimin ikääntyneiden diakonissojen kodin asukkaita 1950-luvulla.

Talo moneen tarkoitukseen

Elimin ylin kerros oli tarkoitettu ikääntyneille diakonissoille. Kerroksen Kolmannen linjan puoleisessa päässä oli huoneita kroonisesti sairaille ja Helsinginkadun varrella asuntoja itsenäiseen asumiseen kykeneville. Kerrosta alemmaksi sijoitettiin yksityinen vanhainkoti, vanhojen naisten täysihoitola. Se sai ensimmäisen asukkaansa, rouva Saarisen, jo joulukuun alussa – ennen rakennuksen lopputarkastusta. Kuukauden aikana asukkaita tuli seitsemän lisää ja luku kasvoi edelleen vuoden vaihtuessa. Kun Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen naislääkäri Rosina Heikel muutti sisarensa Jennyn kanssa Diakonissalaitokselle 25.2.1929, asukkaita täysihoitolassa oli jo lähes parikymmentä. Juuri enempää ei siellä asiakaspaikkoja ollutkaan.

Kolmessa alimmassa kerroksessa oli sairaalaosasto, uutena työmuotona Kotitalouskoulu nuorille tytöille sekä muutama huoneisto ns. siviileille eli Diakonissalaitoksen kiinteistöhuollossa ja taloudenhoidossa työskenteleville. Yhteensä Elimissä oli yli 100 huonetta.

”Uusi talo on huomattavasti laajentanut Diakonissalaitoksen toimintaa ja lisännyt suuresti sen mahdollisuuksia palvella kärsiviä” (Vuosikertomus 1928).

Rouvien täysihoitolan asukkaita 1930-luvulla. Vaalea-asuiset diakonissat olivat hoitohenkilökuntaa. Täysihoitolan johdossa oli sisar Hildur Stenius, joka on kuvassa toisena oikealta.

Sota-aika on taitekohta

Sairaalaksi merkittyyn Elim-rakennukseen osui pommi 22.12.1939. Kaikki ikkunat rikkoutuivat, mutta henkilövahingoilta vältyttiin.

Kotitalouskoulu muutti jo runsaan vuoden kuluttua Diakonissalaitoksen läheisyydessä sijaitsevaan Eläintarhan huvila nr 8:an. Vanhojen kodeissa elämä sen sijaan sujui entiseen malliin aina sota-aikaan saakka. Lokakuussa 1939 he, jotka eivät olleet voineet matkustaa sukulaisten tai ystävien luokse toisille paikkakunnille, evakuoitiin Diakonissalaitoksen omistamiin virkistyskoteihin Kotivalliin Sipoossa ja Karjalohjalle Heponiemeen. Ennakoitu sota syttyi 30.11.1939 ja sitä kesti maaliskuuhun 1940.Paluu Helsinkiin oli mahdollinen vasta saman vuoden kesällä, kun Elimin pommitusvauriot oli saatu korjattua. Uusi evakuointi oli edessä jälleen kesäkuussa 1941, jolloin jatkosota syttyi. Tällä kertaa juhannusaattona alkaneesta evakkoretkestä tuli aiempaa lyhyempi, sillä jo syksyllä elämä jatkui ilmahälytyksiä lukuun ottamatta lähes entiseen tapaan.

Sotavuosien jälkeen ikääntyneitä diakonissoja alkoi olla niin paljon, että täysihoitolan vapautuvia paikkoja ryhdyttiin osoittamaan heille. Myös kroonisesti sairaat tarvitsivat lisää tilaa. Yksikön nimeksi muotoutui hiljalleen Elim-koti. Vaikka monen diakonissan eläkeikä oli jo reippaasti ylitetty, halusivat useat heistä työskennellä edelleen, esimerkiksi suntion, ehtoollisleipien valmistajana, vaatenaulakoiden valvojan tai kirjastonhoitajan tehtävissä. 1900-luvun alkupuolella diakonissaksi vihityn elämää ohjasi lupaus palvelemisesta.

Asukaskunta muuttuu

1990-luvulla Elim-kodin toiminnan historiassa tapahtui muutoksia.  Helsingin kaupungin kanssa solmittu ostopalvelusopimus toi asukkaiksi ensimmäiset miehet vuonna 1992.  Elimin yhteyteen perustettiin 12-paikkainen ruotsinkielinen Lilla Elim sekä muistihäiriöisten ja muistisairaiden vanhusten hoidon yksikkö. 2000-luvun alussa kotiin ryhdyttiin ohjaamaan enimmäkseen sellaisia asukkaita, jotka olivat joutuneet hoidon tarpeen kasvaessa siirtymään pois kevyemmistä dementiayksiköistä tai vanhainkodeista.

Alppituvasta moni sai kodin, jossa ei vaadittu elämäntavan muutoksia.

Diakonissalaitoksen palveluihin tehtiin uudenlainen avaus vuonna 1993, kun Elim-rakennuksessa aloitti toimintansa Alppitupa. Se oli tarkoitettu ikääntyneille miehille, jotka eivät kyenneet lopettamaan juomista. Tämän vuoksi heillä ei ollut mitään asiaa vanhainkoteihin. 1990-luvun lopulla tehdyn rakennuksen saneerauksen jälkeen avattiin uusi yksikkö Lehmustupa, joka tarjosi neljä paikkaa myös HIV-positiivisille sekä paikkoja liikuntarajoitteisten katkaisuhoitoon. 1920-luvun lopulta toiminut Elim-koti siirrettiin vuonna 2014 entisöityyn sairaalarakennukseen ja sulautettiin osaksi kahta muuta hoivayksikköä, Scillaa ja Daaliaa –  Elim-koti siirtyi menneiden aikojen muistoksi. Elim-rakennuksessa tupien sarja täydentyi 2010-luvulla vielä Saarnituvalla ja Tammituvalla. Nämä yksiköt ovat nykyisin Rinnekodit Oy:n ylläpitämiä. Lue lisää tästä.

Asumisen lisäksi paljon muuta toimintaa

Elim-rakennuksessa on ollut asumisen lisäksi paljon muutakin toimintaa, kuten tekstin alkuosasta ilmenee. Niiden listaus ja  toiminta-aikojen määrittäminen vaatisi erillisen selvittelyn. Muutamia poimintoja: Helsingin olympialaisten aikana 1952 rakennuksessa oli majoitettuna muun muassa ulkomaalaisia valokuvaajia. Ja saman vuoden syyskuussa kuoli rakennuksessa toimineella sairaalaosasto 8:lla Suomen ensimmäinen presidentti K. J. Ståhlberg. Viimeisen 10 vuoden aikana pohjakerroksessa on ollut ainakin Kansalaistoiminta-areena, korvaushoitoyksikkö ja työtoiminta.

Kirjoittaja Jaana af Hällström työskentelee Diakonissalaitoksella viestinnän asiantuntijana ja intendenttinä. Hän on erikoistunut Diakonissalaitoksen historiaan.