Mikä vapaaehtoistoiminnassa on tekijöilleen tärkeintä?

Kanssala on helsinkiläinen kansalaistoiminnan kiihdyttämö*, jonka tavoitteena on tuoda kansalais- ja vapaaehtoistoiminta lähemmäksi kaupunkilaisten arkea. Tätä työtä varten on kuunneltava kaupunkilaisia, ymmärtääksemme mikä heitä motivoi liittymään toimintaan mukaan.

Marras-joulukuussa 2019 Kanssalan kolme yliopistoharjoittelijaa kartoittivat aihetta haastattelemalla noin 80 kaupunkilaista eri puolilla Helsinkiä. Heitä kiinnostivat esimerkiksi seuraavat asiat: Mitä sanat “kansalais- ja vapaaehtoistoiminta” kaupunkilaisille kertovat, mikä on heille elämässä tärkeää ja mitä kansalaistoimintaan osallistuminen voisi heille antaa.

Hyvän tekijän identiteetti

Haastatteluissa juteltiin alkuun, keitä vastaajat olivat. Tarinat omista identiteeteistään olivat hyvin vaihtelevia. Kohdattujen kaupunkilaisten joukossa oli niin työelämässä olevia kiireisiä vanhempia kuin enemmän vapaa-aikaa viettäviä eläkeläisiä. Mukaan oli otettu myös 9 kaupunkilaista Kanssalaa erityisesti kiinnostavista kohderyhmistä, jotka syystä tai toisesta eivät kokemuksemme mukaan näe usein itseään potentiaalisina vapaaehtoisina. Identiteettien eroavaisuuksista huolimatta suurin osa vastanneista kertoi yhdistävänsä kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan hyvän tekemiseen, hyvän mielen saamiseen ja vastavuoroisuuteen. Ihmiset myös pohtivat, mitä annettavaa heillä olisi vapaaehtoisen roolissa.

Eräs vastanneista sanoitti asiaa seuraavasti: “Isoin annettava on ollut se, että on ollut paikalla. Että on pystynyt järjestämään säännöllisesti toimintaa. Ja toisaalta semmonen turvallisen tilan luominen toisille ihmisille.”

Kiire ja tuntien rajallisuus arjessa nousivat esiin puhuttaessa siitä, mikä estää toimintaan osallistumisen. Monenlaisia ajatuksia joustavista tavoista toimia vapaaehtoisena nousi esiin, ja edelleen myös digitaalisia ratkaisuja tällaisten mahdollisuuksien löytämiseksi kaivattiin. Haastattelijat totesivat kaupunkilaisten vastauksissa heijastuneen, että kiire saa ihmiset keskittymään ja kääntymään enemmän itseensä. Koti nähtiin yleisesti ottaen paikkana, jossa kiireinen saa hengittää ja hetken aikaa itselleen. Toisaalta moni kaipasi paikkoja, joihin voisi mennä paineetta ja tehdä sitten jaksamisensa mukaan jotain muiden hyväksi.

Yhteisöllisyys ei ole vain tavoite vaan myös toiminnan tulos

Toiset ihmiset ja heidän tukemisensa nostettiin esille syynä lähteä mukaan kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan. Kaupunkilaiset sanoittivat etteivät he tee vapaaehtoistoimintaa organisaatioille, vaan ihmisille. Yhteiset asiat, kuten vaikkapa kesämökkiyhteisöä uhannut kaavoituskriisi, ajavat ihmiset toimimaan tiiviimmin yhdessä itselleen tärkeiksi kokemiensa asioiden parissa. Kuten haastattelijat toteavat, vaikka vapaaehtoistoiminnasta puhuttiin usein yksilöllisenä toimintana, tämä toiminta toteutuu usein yhteisöjen sisällä.

Yhteisöön kuuluminen antaa merkityksellisyyttä toiminnalle, mutta yhteisöllisyyttä ei muodostu tyhjästä. Merkityksellisyyden kokemus on asia, joka nousi esille aina uudestaan kun puhuttiin kansalais- ja vapaaehtoistoiminnasta. Yleisiä ajatuksia merkityksellisyydestä olivat esimerkiksi onnellisuuden tunne, porukkaan kuuluminen ja sekä se, että voi antaa muille jotain korvaamatonta.

Haave merkityksellisyydestä on universaali ja eräs haastateltavista sanoitti sitä seuraavasti: ” kun sen tietää miten huonoon kuntoon siinä menee kun on kotona vaan ja sitä ei välttämättä itekkään tiiä mitä sul on annettavaa, tuntuu ettei mitään, mut jos pääsee vähän tekeen jossakin, niin se voi olla aika paljonkin – sitten se oma jaksaminen kasvaa.”

Lue lisää kaupunkilaisten ajatuksista täältä!

*Kanssalan toiminta on päättynyt. Diakonissalaitoksella toimi vuosina 2018–2021 Kanssala-hanke, jossa lisättiin helsinkiläisten mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistoimintaan. Toimintaa rahoitti sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.
Artikkelia on päivitetty joulukuussa 2021.