Ihmisarvon edistämisessä on kyse tahdosta ja teoista
18.1.2024
“Rauha vaatii tekoja. Ihmisoikeuksien julistus vaatii meitä toimimaan, kun näemme ihmisten kärsivän ja kamppailevan. Toivo edellyttää meitä tekemään työtä oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi”, kirjoittaa Diakonissalaitoksen kehitysyhteistyöohjelman ihmisoikeusasiantuntija Anca Enache blogitekstissään.
Viime vuoden lopussa vietettiin YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 75-vuotispäivää. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 10. joulukuuta 1948 antama julistus korostaa jokaisen ihmisen yhtäläistä ihmisarvoa. Julistuksessa todetaan, että ihmisoikeudet ovat välttämättömiä vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan saavuttamiseksi maailmassa.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus viitoitti tietä monille ihmisoikeussopimuksille, periaatteille, kansallisille laeille ja käytännöille, jotka ovat edistäneet ja suojelleet ihmisarvoa ympäri maailman. Se on innoittanut oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta edistävää kansalaistoimintaa ja kumppanuuksia eri tasoilla.
75 vuoden aikana on ihmisoikeuksien saralla tapahtunut valtavasti edistystä. Viime vuosina on kuitenkin ilmennyt myös uusia haasteita aseellisten konfliktien lisääntyessä, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien rapautuessa ja lisääntyvän vihapuheen vaikuttaessa yhä useampien elämään. Paikalliset ja maailmanlaajuiset kriisit vaikuttavat eniten jo ennestään kaikkein vaikeimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Erityistä huolta aiheuttaa niiden suomalaisten ja eurooppalaisten poliitikkojen määrä, jotka kyseenalaistavat ihmisoikeuslainsäädännön ja toimillaan rapauttavat demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista.
On siis vielä paljon tehtävää, ennen kuin ihmisoikeusjulistuksen periaatteet toteutuvat kaikkien ihmisten elämässä joka puolella maailmaa. Julistuksen 75-vuotisjuhla on kuitenkin sopiva hetki antaa tunnustusta kollegoillemme, yhteistyökumppaneillemme ja vapaaehtoisille, joiden kanssa saamme yhdessä edistää ihmisoikeuksien toteutumista eri maissa. Nämä yksilöt, yhteisöt, järjestöt ja muut organisaatiot käyttävät voimansa ja taitonsa ihmisarvoa edistäviin tekoihin.
Vuonna 2023 kollegamme Roma Women Fund Chiricli ja Roma Women’s and Girls Network “Moldsolidaritate” -järjestöistä varmistivat, että romanipakolaisten äänet ja tarpeet tulivat kuulluiksi ja niihin vastattiin Ukrainassa ja Moldovassa sekä laajemmin Euroopassa. Ukrainan parlamentin ihmisoikeusvaltuutettu ja Roma Women Fund Chiricli nostivat yhteistyössä esiin rekisteröimättömien romanien tilanteen, ja pilotoivat nopeutettua rekisteröintimenettelyä Mukatševon alueella. Kokeilussa yli 40 romanivähemmistöön kuuluvaa tuli rekisteröidyksi valtion järjestelmiin ja sai henkilöllisyystodistuksen. Heidän oikeutensa tulla tunnustetuksi henkilönä lain edessä siis vihdoin toteutui.
Linkki: Roma Women Fund Chiricli
Jesuit Refugee Service Kosovo – järjestön, Kosova Rehabilitation Centre for Torture Victims -järjestön ja Kosovon sisäministeriön yhteistyön kautta haastavassa asemassa olevat paluumuuttaja- ja pakolaisnaiset saivat tukea, ja kototutumisesta vastaavat virkamiehet oppivat tukemaan heitä paremmin.
Linkki: Jesuit Refugee Service Kosovo
Linkki: Kosova Rehabilitation Centre for Torture Victims
Voice of Roma, Ashkali, and Egyptians -järjestön ja Kosovon hyvän hallintotavan toimiston yhteistyö johti siihen, että valtionhallinto perusti nuorella iällä solmittuja avioliittoja ehkäisevän työryhmän ja verkkofoorumin syrjintätapauksista raportointiin.
Linkki: Voice of Roma, Ashkali, and Egyptians
Women of Faith -verkosto tuki Etelä-Sudanin konflikteista kärsineitä ihmisiä auttavia paikallisyhteisöjen jäseniä.
Vuonna 2024 Diakonissalaitos jatkaa yhdessä yllä yhteistyökumppaneidensa kanssa kansainvälistä työtään vähemmistöjen, pakolaisten, vaikeassa asemassa olevien nuorten sekä sodan ja väkivallan uhrien ihmisoikeuksien ja osallisuuden edistämiseksi.
Linkki: Diakonissalaitoksen ja yhteistyökumppaneiden kansainvälisen työn jatkaminen yhdessä
“Rauha on tahdon asia. Kaikki konfliktit voidaan ratkaista, eikä ole mitään syytä antaa niiden jatkua ikuisesti”, sanoi presidentti Martti Ahtisaari vastaanottaessaan Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2008.
Hänen sanansa ilmaisevat toivoa, mutta toisaalta ne velvoittavat meitä. Rauha vaatii tekoja. Ihmisoikeuksien julistus vaatii meitä toimimaan, kun näemme ihmisten kärsivän ja kamppailevan. Toivo ei ole passiivista, vaan henkilökohtaista ja poliittista. Se kutsuu meitä tekemään työtä oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi.
Ihmisarvon edistämisessä on kyse tahdosta ja velvollisuudesta toimia. Siitä, että emme etsi syitä seurata epäkohtia toimettomina sivusta.
Aloittaessamme vuotta 2024, heitetään syrjään kaikki tekosyyt. Työskennelkäämme rohkeasti ja päättäväisesti ihmisarvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta!
Kirjoittaja Anca Enache on Diakonissalaitoksen kehitysyhteistyöohjelman ihmisoikeusasiantuntija sekä ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen.