Irti häpeästä

”Meidän on vaihdettava epäluottamus uteliaisuuteen. Meidän on opittava romanien taustoista, kulttuurista ja elämäntarinoista. Meidän on kohdattava heidät niin, että he voivat tuntea ylpeyttä omasta taustastaan”, kirjoittaa Carolin Ahlvik-Harju romanien kansallispäivän alla. 

Huomenna 8.4. maailman romanit viettävät kansallispäiväänsä. Monin paikoin järjestetään suuria juhlia. Valtava määrä ihmisiä kokoontuu yhteen. Soitetaan musiikkia, tanssitaan, laitetaan ruokaa ja leivotaan. Ihmiset puhdistavat pölyt kansallispuvuistaan ja laittavat kukkia hiuksiinsa. Ilmapiiri on huoleton, innostunut ja iloinen.

Romanien kansallispäivänä voimme kiinnittää huomiomme historiallisesti, poliittisesti ja kulttuurisesti merkittäviin romanivaikuttajiin, kuten Katarina Taikoniin, joka oli paitsi romanien kansalaisoikeusliikkeen keulahahmo Ruotsissa, myös näyttelijä ja Katitzi-tytöstä kertovien lastenkirjojen kirjoittaja. Tai serbialaiseen Gina Ranjičićiin, jonka sanotaan olleen ensimmäinen 1800-luvulla romanikielellä runoja julkaissut romani. Tai Luminiţa Cioabăan – romanialaiseen kirjailijaan ja runoilijaan, jonka tarinoita on käännetty monille kielille. He ja monet muut ovat romaneille suuri ylpeyden aihe.

Mutta kuten monet muutkin kansallispäivät, romanien kansallispäivä ei ole vain juhla. Ehkä ei edes ensisijaisesti. Sen sijaan silloin muistellaan sitä tuskallista historiaa, jota romanit kantavat mukanaan kehoissaan, musiikissaan ja tarinoissaan.

8.4. muistellaan Porajmosia – romanien kansanmurhaa toisen maailmansodan aikana, jolloin jopa 500 000 romania kuoli keskitysleireillä tai nälänhädän ja tautien seurauksena. Kansanmurhaa, joka tunnustettiin vasta 1980-luvulla ja joka mainitaan edelleen vain sivulauseissa holokaustista puhuttaessa, vaikka joissakin maissa, kuten Hollannissa, se tuhosi koko romaniväestön.

8.4. muistamme, että romanien sterilointi on ollut laillinen käytäntö sekä Ruotsissa että Suomessa aina 1970-luvulle saakka keinona estää epätoivottujen yksilöiden syntyminen. Lääketieteellisissä arkistoissa puhutaan mustalaisten siveettömästä elämäntavasta ja poikkeavista sielullisista ominaisuuksista. Puhutaan puhtaista mustalaistyypeistä ja mustalaissuvuista.

Äkkiä edellä mainittu ylpeys on yhtä kadoksissa kuin ilokin.

Sittemmin monet romaniaktivistit ovat nousseet taisteluun laajalle levinnyttä syrjintää vastaan. On kirjoitettu romanipoliittisia ohjelmia. EU-direktiivejä on laadittu ja työryhmiä on perustettu torjumaan köyhyyden, erottelun, väkivallan ja syrjäyttämisen noidankehää, jossa romanit elävät.

Tästä huolimatta romanilapset kohtaavat Suomessa edelleen väkivaltaa ja rasismia arjessaan. Romanilapsia kutsutaan edelleen varkaiksi. Yhä useammat romanit haluavat opiskella, mutta monilla heistä on vaikeuksia löytää harjoittelupaikkoja. Monet yritykset ilmoittavat, että romaneja ne eivät ainakaan halua palkata.

Yksi minulle vaikeimmista asioista Romaniportti-hankkeessa työskentelyssä on ollut nähdä – ja hyväksyä – se häpeä, joka usein liittyy romani-identiteettiin. Monet romanit viettävät kansallispäivää, mutta useimmat minun tuntemani romanit eivät. He eivät mieluiten halua edes puhua siitä, että he ovat romaneja. Ja se tekee minut todella surulliseksi. Kenenkään ei pitäisi joutua häpeämään etnistä taustaansa.

Me, jotka emme ole romaneja, olemme kautta historian pakottaneet romanit häpeämään. Meidän on myös autettava heitä päästämään häpeästä irti. Vieraanvaraisuus ja kohtaaminen ovat tärkeä avain kaikkeen rasisminvastaiseen työhön. Meidän – ei romanien – tulee hävetä ennakkoluulojamme, syrjintäämme ja romanivastaisuuttamme. Meidän on vaihdettava epäluottamus uteliaisuuteen. Meidän on opittava romanien taustoista, kulttuurista ja elämäntarinoista. Meidän on kohdattava heidät niin, että he voivat tuntea ylpeyttä omasta taustastaan.

Romanien kansallispäivänä Pietarsaaren kaupunki nostaa romanilipun kaupungintalon lipputankoon. Kävele, pyöräile tai aja ohi. Katso sitä – ja ajattele heitä. Mieti, mitä voit tehdä auttaaksesi romaneita päästämään irti häpeästä.

Carolin Ahlvik-Harju on Romaniportin työllisyyslab -hankkeen projektipäällikkö. Hanke edistää maahanmuuttajaromanien työllistymistä ja monimuotoisia työyhteisöjä Pietarsaaressa. Blogiteksti on julkaistu ruotsiksi Österbottens Tidning -lehdessä 7.4.2023.