Jokaisella on lahja, jota on syytä juhlia

Diakonissalaitoksella työskentelevät Carolin Ahlvik-Harju, Iuliana Baldovin, Svetoslava Nikolova, Anca Enache ja Maria Dorofte kirjoittavat kohtaamisen ja yhdessä elämisen voimasta romanien kansallispäivänä 8. huhtikuuta.

Svetoslava Nikolova, Carolin Ahlvik-Harju, Anca Enache ja Maria Dorofte.

Huhtikuun 8. päivänä Bulgariassa Tonavan rannat täyttyvät kukista, joita ihmiset asettavat sinne toisen maailmansodan aikana keskitysleireillä surmansa saaneiden 500 000 romanin muistoksi. Huhtikuun 8. päivänä muistellaan kaikkea syrjintää, vainoa ja rasismia, jota romanit ovat kohdanneet kaikkialla maailmassa sukupolvesta toiseen.

Huhtikuun 8. päivänä juhlistetaan romanien voimaa ja iloa – ja kaikkea sitä hyvää, mitä he tuovat niihin yhteiskuntiin, yhteisöihin ja ystävyyssuhteisiin, joihin he kuuluvat.

Romanien kansallislaulu “Gelem, gelem” kertoo kansasta, jolla on tummat silmät ja tumma iho ja joka yhdistyy yhteisen historian, yhteisen taustan vuoksi. Ja juuri näin todella tapahtuu! Vaikka romanit ovat levittäytyneet eri puolille maailmaa, yhteinen kieli ja yhteinen kulttuuri yhdistävät heidät. Aina kun heidän polkunsa risteävät, he tunnistavat toisensa, syleilevät toisiaan, nauravat ja itkevät yhdessä.

Romaneita on kautta aikain pidetty monenlaisten yhteiskunnallisten ongelmien syntipukkeina. Heidät on kerta toisensa jälkeen työnnetty syrjään, jätetty jonon hännille eikä heitä ole pidetty minkään arvoisina heidän etnisyytensä vuoksi.

Tämän kaiken synkkyyden alla on kauneutta, joka löytyy ihmisten välisestä yhteydestä.

Meillä – romaneilla ja ei-romanitaustaisilla – on ollut jo joitakin vuosia mahdollisuus tehdä töitä yhdessä ja tulla osaksi toistemme elämää. Olemme tutustuneet toistemme taustoihin, perheisiin ja haasteisiin.

Mutta ennen kaikkea olemme jakaneet keskenämme sitä hyvää, mitä meillä kullakin on tarjota ja huomanneet, että yhdessä olemme vahvempia, hauskempia, pätevämpiä ja täydellisempiä ihmisiä. Ja siinä on syytä juhlaan!

“Gelem, gelem” on myös laulu toivosta, ylpeydestä ja ilosta

Vaikka maahanmuuttajana elämisen kokemusta ajoittain vihamielisessä maassa ei voi koskaan täysin ymmärtää joku, joka on elänyt koko elämänsä etuoikeutettuna, kokemusten jakaminen ja toisen ihmisen elämään tutustuminen synnyttää yhteisen tarinan.

Jaettu tarina taas kasvattaa molemminpuolista kunnioitusta ja lisää halua työskennellä sellaisen tulevaisuuden puolesta, jossa etninen tausta tai ihonväri ei määritä kenenkään kohtaloa.

“Gelem, gelem” on myös laulu toivosta, ylpeydestä ja ilosta. Sen sijaan, että pitäisimme romanien unelmaa yhtäläisistä mahdollisuuksista saavuttamattomana – jakakaamme yhteinen kokemuksemme ihmisyydestä. Antakaamme seuraavalle romanisukupolvelle tulevaisuus, jossa heidän lapsensa voivat käydä koulua ilman, että heitä pidetään huonompina vain siksi, että he ovat romaneja. Antakaamme 8. huhtikuuta kukkia toisillemme. Koska jokaisella on lahja, jota on syytä juhlia. Jokaisella on oikeus kuulua joukkoon.

Iuliana Baldovin.

Teksti: Diakonissalaitoksen Romaniportin työllisyyslab-hankkeen projektipäällikkö Carolin Ahlvik-Harju, ehtoollisleipomotyöntekijä Iuliana Baldovin, Romaniportin työllisyyslab-hankkeen työllisyysohjaaja Svetoslava Nikolova, kehitysyhteistyöohjelman ihmisoikeuksien eritysasiantuntija Anca Enache ja kansainvälisen toiminnan ohjelmakoordinaattori Maria Dorofte.