Joku on kiinnostunut siitä, mitä meille kuuluu

Volochniukien perheeltä jäi Ukrainaan lähes kaikki. Vanhemmilla ei ollut minkäänlaista uskoa tulevaan, kun he saapuivat Suomeen.  

Volochniukien perhe on kasvanut Suomeen saapumisen jälkeen. Tytär Emiliia on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen. Vaikka olosuhteet ovat edelleen haasteelliset, on perheen usko tulevaan palannut.

Liliia Volochniuk saapui puolisonsa Yevhenin kanssa Ouluun lokakuussa 2022. Mukanaan heillä oli kaksi pientä poikaa ja pienen pieni matkalaukku. Se sisälsi lähinnä lasten alusvaatteita.

”Kun on paennut omasta kotimaastaan, on jättänyt koko elämänsä taakseen. Luulen, ettei sellaista pelon ja surun sekaista tunnetta voi ymmärtää kuin saman kokenut”, toteaa nyt 28-vuotias Liliia Volochniuk. 

Ukrainaan jäi rakkaita sukulaisia ja ystäviä, mutta myös koti, auto, työ ja ammatit sekä oma yritys.

”Se oli minulle todella kova paikka.” Naisen puhetta säestää usein helisevä nauru, mutta muistellessaan saapumista Suomeen hän silminnähden vakavoituu.

”Olimme vieraassa maassa, täysin tuntemattomassa kulttuurissa eikä ollut edes kieltä, jolla tulisi ymmärretyksi. En nähnyt edessäni minkäänlaista tulevaisuutta.” 

Masennuksen syvä kuoppa

Suomeen saapumisen jälkeisestä ajasta Liliia käyttää kuvaavaa ilmaisua: hän tunsi pudonneensa masennuksen kuoppaan eikä hänellä ollut keinoja kavuta sieltä pois. Perusluonteeltaan positiivinen ja sosiaalinen Liliia olisi halunnut vain linnoittautua vastaanottokeskuksen järjestämään asuntoon. Mikään ei kiinnostanut. Onneksi pojat Spartak ja Platon kiskoivat hetkittäin asunnosta pois.

Liliian lapset ovat olleet tärkeässä roolissa Suomeen kotoutumisessa. Spartak, Platon ja Emiliia pitävät perheen arjen kurssissa.

Ukrainalaisten keskinäisen verkoston kautta Liliia sai kuulla Oulun Tuirassa sijaitsevasta D-asemasta. Masentuneena ei kuitenkaan tehnyt mieli vierailla edes siellä.

Diakonissalaitoksen kaikille avoimet D-asemat ovat kävijöidensä näköisiä kansalaistoiminnan keskuksia. Yhteisöllisten kohtaamispaikkojen toiminta nojaa vahvasti osallistujien omiin toiveisiin ja vertaisuuteen.

”Kun sain lähdettyä ensimmäisen kerran D-aseman tapahtumaan, hämmästyin”, Liliia kertoo.  

Mieli rauhoittui iltamissa

Käynti osui suomalais-ukrainalaisiin iltamiin.

”Meidät oli kutsuttu paikkaan, jossa oltiin aidosti kiinnostuneita siitä, mitä meille kuuluu. Tunsin, että meistä välitettiin.” Lisäksi perhettä ravittiin – tarjolla oli perinteistä suomalaista lohikeittoa rieskan kera. Liliia muistaakin maistaneensa tuolloin mustikkapiirakkaa ensimmäistä kertaa.  

Suosittuihin iltamiin osallistui jotakuinkin 60 ihmistä. Yhdessä laulettiin suomalaisia lauluja ja kuunneltiin ukrainalaista musiikkia.

”Tunsin, miten kehoni ja mieleni rauhoittuivat. Sain hetkeksi unohtaa omat ongelmani.”

Oulun D-asema on Liliialle ja hänen miehelleen Yevhenille arjen turvallinen kohtaamispaikka.

”Juuri se on D-aseman, Oulun Vamos-nuortenpalvelun sekä Pohjois-Pohjanmaan ukrainalaisten yhdistyksen järjestämien tilaisuuksien tarkoituskin”, kertoo Oulun Vamoksen nuorten valmentaja Elena Lehtomäki. ”Suomalaiset ja ukrainalaiset pääsevät tutustumaan toistensa kulttuureihin, nauttimaan toistensa seurasta, unohtamaan hetkeksi sodan, yhteisen kielen puuttumisen ja saavat toisiltaan tukea, toivoa ja lohdutusta”, Elena jatkaa. 

Liliialle on tärkeää kohdata uusia ihmisiä. Se on toteutunut D-asemalla.

”Ihminen ei ole ihminen ilman kanssakäymistä toisten kanssa.” Liliia Volochniuk korostaa, miten tärkeää oli kuulla toisten sanovan, että kyllä kaikki lopulta järjestyy.

Huolenpitoa ja välittämistä

Liliia perheineen jaksaa yhä hämmästellä, miten D-asemalla aina kysytään, tarvitaanko jotakin ja onhan lapsille riittävästi ruokaa. Heille tarjotaan sellaistakin tukea, jota Liliia ei ole osannut edes pyytää.

Sittemmin perhe on kasvanut. Liliian sylissä kujeilee kahdeksankuinen, Suomessa syntynyt Emiliia-tytär.

Liliian Suomessa syntynyt tytär Emiliia kulkee nykyisin aina mukana siellä missä äitikin. Perhe viettää viikottain aikaa Oulun Tuirassa sijaitsevalla D-asemalla.

Kolmilapsisen perheen äidin tie vie melkein päivittäin pistäytymään D-asemalle. Paikka ei tarjoa vain kuulumisten vaihtoa ja hyvää ruokaa, vaan on auttanut koko perhettä perehtymään sekä suomalaiseen että oululaiseen kulttuuriin. Yhdessä on osallistuttu retkille, joiden kautta on tutustuttu uuteen kotikaupunkiin. Perhe muistelee yhä lähipuiston piknik-tapahtumaa, jossa eväiden lisäksi nautittiin Mölkyn pelaamisesta.

”Retkelle osallistui ihmisiä eri maista. Pelatessa ilmapiiri oli kannustava. Voitontaistelua ei käyty lainkaan, vaan iloittiin toisten onnistumisista”, Liliia kertoo. 

Pelit osaksi arkea

Mölkyn lisäksi kaikenlainen pelaaminen jaksaa ilahduttaa Volochniukien perhettä.  

”Minulle on aivan uusi asia se, että pelien avulla ihminen voi rentoutua”, Liliia vakavoituu. Samaan syssyyn puoliso Yevhen mainitsee, miten kotoutumiskurssilla pelejä hyödynnetään suomen kielen opetuksessa. 

”Nykyään pelaan kaikenlaisia lautapelejä lasten kanssa”, Liliia sanoo. ”Sitä ei olisi tapahtunut Ukrainassa.”

Uno, Monopoli, Dixit, Liliia luettelee pelejä, joihin on Suomessa tutustunut. D-asemalla hän hakeutuu aina suomalaisten ikäihmisten pelikaveriksi.  

”Sillä tavoin opin kieltä ja tutustun suomalaiseen kulttuuriin. Jos haluan pelata ukrainalaisten kanssa, kutsuisin heitä kotiini”, Liliia nauraa.

Volochniukien perheen pojat Spartak ja Platon leikkivät D-asemalla olevilla leluilla, ja vanhempiensa tapaan pelailevat erilaisia pelejä muiden lasten kanssa.

Aina hän ei edes ole varma, mikä on pelattavan pelin juju. Tärkeintä on yhdessä pelikavereiden kanssa yrittää ratkaista tilanne. Samalla tulee opittua uusia sanoja.

Liliia miettii hetken aikaa, mikä D-asemalla on ollut hänelle merkityksellisintä.

”Olen kiitollinen siitä, että on olemassa paikka, jossa ihminen otetaan vastaan avoimin sylin ja häntä autetaan.” Avun ei tarvitse olla edes materiaalista.  

”Olen saanut D-asemalta henkistä tukea”, hän sanoo ja jatkaa: ”Tärkeintä on ollut se, että olen saanut toivoa tulevaisuuteen.” 

Teksti: Tiiu Pohjolainen
Kuvat: Tarja Kerttula

Lahjoittamalla varmistat, että Ukrainasta sotaa paenneet perheet saavat tarvitsemansa tuen Suomeen saapuessaan ja täällä asuessaan niin kauan kuin sille on tarvetta.

Lahjoita ukrainalaisille Suomessa