Jukka Rautavalta ja Hia Björkenheim: Eteenpäin katsojat

Diakonissalaitoksen konsernin talousjohtaja Jukka Rautavalta ihailee sitä, miten taloussisar Hia Björkenheim aikoinaan uskalsi ottaa hallittuja riskejä ja kasvattaa Diakonissalaitoksen toiminnan perustaa. Rautavaltakin haluaa katsoa työssään vahvasti tulevaisuuteen.

Kun Jukka Rautavalta aloitti Diakonissalaitoksen talousjohtajana kuusi vuotta sitten, hän astui itselleen uudelle alueelle. Hän oli vaihtanut toimialaa aiemminkin, it-alalta ensin Finnlinesille ja sieltä Fazerille, mutta sote-sektorista hän ei tiennyt vielä paljonkaan.

Uutuus kiehtoi, samoin Diakonissalaitoksen arvopohjainen toimintamalli.

”Ei tässä yhteiskunnassa ole liikaa niitä, jotka kulkevat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien rinnalla”, Rautavalta sanoo. ”Meille kaikille ei ole jaettu samoja kortteja, joilla pelata.”

Diakonissalaitos on yleishyödyllinen säätiökonserni, jonka koko tulos käytetään työhön haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksi. Se motivoi.

Työtä ohjaavat samat arvot kuin Auroran aikaan: ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus ja vastuullisuus. Talousjohtajakin voi nukkua yönsä hyvin, kun niistä ei tarvitse joustaa kasvottomien osakkeenomistajien eduksi.

”Meillä arvoja eletään todeksi joka päivä.”

Vahva talous turvaa toiminnan

Rautavallan mukaan konsernin liiketoiminnan johtamiseen pätevät silti osin samat periaatteet kuin tavanomaisessa yrityksessä. Kun hyvinvointipalvelut tilaavat sote-palveluja, yhteiskunnallinen yritys ei saa kilpailutuksissa armopisteitä. Hinta ja laatu ratkaisevat.

Siksi on mietittävä, miten asiat tehdään kustannustehokkaasti.

Myös yleishyödyllisessä toiminnassa rahoilla halutaan tietysti saada mahdollisimman paljon hyvää aikaan, ja ulkopuolisen hankerahoituksen käytöstä on raportoitava tarkasti.

”Liiketoiminnan pitää olla tehokasta ja yleishyödyllisen toiminnan pitää olla vaikuttavaa”, Rautavalta tiivistää. ”Heikompien tukeminen onnistuu parhaiten, kun meillä on vahva talous.”

Rautavalta arvostaakin varhaisen edeltäjänsä, taloussisar Hia Björkenheimin tekemää työtä toiminnan taloudellisen pohjan laajentamiseksi. Tämä teki sijoituksia, osti maita ja kiinteistöjä ja johti esimerkiksi yhä käytössä olevan Alppikadun korttelin rakennus- ja laajennustöitä Helsingin Kalliossa.

”Diakonissalaitoksen menestyksen perusta on varmasti luotu silloin, ja pitkälti Hian mailla toimimme täällä pääkaupunkiseudulla yhä.”

”Ei tässä yhteiskunnassa ole liikaa niitä, jotka kulkevat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien rinnalla”, Jukka Rautavalta sanoo.

Perintönä rohkeus kasvaa

Paljon on tapahtunut myös Jukka Rautavallan pestin aikana. Hänen aloittaessaan toiminta keskittyi vielä pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle.

Etenkin vuosi 2020 oli ison kasvun aikaa, kun Rinnekoti yhdistyi Diakonissalaitokseen ja henkilöstömääräkin moninkertaistui.

Toiminta laajeni aina Pohjois-Suomeen asti, kun Diakonissalaitos osti Oulussa ja Rovaniemellä toimineen asumispalveluita tarjonneen Caritas Palvelut Oy:n. Rinnekotien yksiköitä perustettiin useisiin uusiin kaupunkeihin ympäri Suomen, ja yleishyödyllinen toimintakin on laajentunut.
Rohkeus kasvaa on osa pitkää perintöä, Rautavalta sanoo.

Jos edeltäjät aikoinaan olisivat olleet kapeakatseisia, laitos olisi kenties jäänyt pelkäksi kulkutautisairaalaksi. Sen sijaan haastavissakin tilanteissa ja niukoilla resursseilla on satsattu uuteen.

”On katsottu vahvasti eteenpäin ja uskallettu ottaa hallittuja riskejä.”

Ei vain numeroita

On tultu kauas siitä, kun itseoppinut taloussisar saattoi yksin huolehtia laitoksen raha-asioista.
Rautavalta on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja kauppatieteiden maisteri. Hän kantaa päävastuun taloudesta, kiinteistöistä ja sijoitussalkusta, mutta tänä päivänä taloushallintoa, kirjanpitoa ja raportointia tekee hänen kanssaan 20 henkilön tiimi.

”Eikä Hialla tainnut olla edes tietokonetta. Olen nähnytkin niitä kauniisti kirjattuja tilikirjoja. Nyt jos tietoliikenneyhteydet kaatuvat, niin työmme pysähtyy vartissa.”

Björkenheimia luonnehdittiin tiukaksi ja säästäväiseksi, ja nykyinen talousjohtajakin vahtii kyllä tarkasti kustannuksia budjettikokouksissa. Taloutta ei kuitenkaan johdeta määräilemällä tai vain lukuja tuijottamalla, Rautavalta sanoo.

”On osattava tehdä yhteistyötä niin kollegojen kuin ulkomaailmankin kanssa.”

Eikä raha ole oma irrallinen todellisuutensa. On tärkeää ymmärtää toiminnan kokonaisuutta. Ja sitä kokonaisuutta ohjaavat viime kädessä arvot.

”Aina kun itsekin teen päätöksiä tai valintoja, ajattelen, onko tämä meidän arvojemme mukaista.”

“Taloutta ei johdeta määräilemällä tai vain lukuja tuijottamalla”, Rautavalta sanoo.

”Laitoksemme rakentuu paljolti inhimillisen heikkouden varaan.”

Diakonissalaitoksen talousasioista ja rakennuttamisesta vastaavana sisarena toimi yli 40 vuoden ajan sisar Hia Björkenheim. Hän oli diakonissa, jolla oli kiinnostus oppia uutta, monipuolisia henkilökohtaisia kykyjä, kattava suhdeverkosto ja vankka usko Jumalaan.

Sophia [Hia] Björkenheim (1867–1952) merkittiin Diakonissalaitoksen sisarmatrikkeliin tammikuussa 1895. Hän sai jossakin määrin erilaisen ja lyhyemmän koulutuksen kuin muut oppilaat, sillä johtajatar Lina Snellman oli huomannut hänen taloudelliset ja hallinnolliset kykynsä.

Sisar Hia sai alusta asti nimenomaan taloudellisia tehtäviä ja vuosikymmenen lopussa johtajatar luovutti ne hänelle kokonaan. Sisar Hia ryhtyi vastaamaan laitoksen kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä. Hän oli kiinnostunut myös matematiikasta, tilastoista ja kustannuslaskennasta.

Diakonissalaitoksen taloudellinen tilanne oli ollut epävakaa lähes koko sen toiminnan ajan. Laitos toimi yksityissairaalana, jonka ainoa säännöllinen tulovirta oli pitkään maksukykyisten potilaiden suorittamat maksut.

Tukena laitoksella oli laajentuva ystäväpiiri, joka muisti laitosta aineellisen lahjoin, monet rahastolahjoituksin ja jotkut testamentein. Perustajan Aurora Karamzinin säännöllinen taloudellinen tuki toimintaan oli riittänyt vain alkuvuosina.

Sophia [Hia] Björkenheim (1867–1952) vastasi Diakonissalaitoksen talousasioista ja rakennuttamisesta yli 40 vuoden ajan.

Asiat ovat järjestettävissä

Sisar Hian tullessa Diakonissalaitokselle laitos toimi vielä Katajanokalla ahtaaksi käyneissä tiloissa. Suuri uudisrakennus Eläintarhaan (nyk. Kallio) valmistui vuonna 1897.

Rakentaminen rahoitettiin pitkälti valtiolta saadulla lainalla. Sen takaisinmaksussa oli ajoittain haasteensa, mutta sisar Hia käytti kaihtamatta hyviä henkilökohtaisia sukulaissuhteitaan laitoksen toiminnan hyväksi. Hän oli omia kanaviaan myöten ennakolta kypsytellyt valtiokonttorin johtoportaan myönteiseksi takaisinmaksun lykkäämiselle.

Osa lyhennyksistä saatiin kuitatuksi Aurora Karamzinin laitokselle lahjoittaman Katajanokan rakennuksen myynnistä saaduilla tuloilla.

Tarkan markan sisar

Sisar Hian kauteen osui kaksi sotaa pula-aikoineen ja rahanarvon aleneminen sekä laitoksen vilkas rakennustoiminta 1920- ja 1930-luvulla. Jatkuvan rahapulan johdosta sisar Hian oli muistutettava koko ajan säästäväisyydestä, toisinaan tiukastikin.

Hän saattoi olla vaativa, mutta kuri ja järjestys eivät olleet itsetarkoitus, ne olivat osa hyvää taloudenhoitoa. Hän halusi turvata laitoksen toiminnan perustan: heikommassa asemassa olevien auttamisen.

Sisar Hian taloudellinen silmä osoittautui terävimmäksi silloin kun oli päätettävä suurista asioista ja laitoksen taloudellisen perustan laajentamisesta. Vuosien mittaan ostettiin maa-alueita ja kiinteistöjä, useimmat niistä hänen aloitteestaan.

Rahapulasta huolimatta hänellä oli rohkeutta ehdottaa uusia sijoituksia. Hän otti yleensä etukäteen huomioon kaikki tekijät, jotka vaikuttivat jonkin suunnitelman toteuttamiseen, laski tarkoin investointien hyötysuhteen eikä halunnut ryhtyä uhkapeliin. Lisäksi sisar Hia luotti asiantuntijoihin, joilta hän tarvittaessa pyysi apua. Diakonissana hän luotsasi laitosta eteenpäin myös uskonvaraisesti.

Kunnianimikkeeksi ”rakennussisar”

Vuonna 1867 perustetusta pienestä kulkutautisairaalasta kasvoi 1900-luvun alussa yli 100 potilaspaikan sairaala. Sisar Hian johdolla Alppikadun kortteliin rakennettiin Lastensairaala (nykyinen Hia) vuonna 1906, pappila vuonna 1924, Elim vuonna 1928, sairaalan laajennus ja peruskorjaus vuonna 1932 sekä pesula ja uusi sisarkoti vuonna 1936.

Sisar Hia olikin tuttu näky rakennustelineillä pitkähelmaisessa diakonissan asussaan. Hän sai rakennusmiehiltä nimikkeen ”ylirakennussisar”.

Alppikadun rakennustoiminnan lisäksi Diakonissalaitos hankki lastenkoteja varten Pitäjänmäeltä yhteensä seitsemän huvilaa 1910- ja 1920-luvuilla sekä Pellaksen tilan Espoosta 1914, ylläpiti Kotivallin (ostettiin sisar Hian perintörahoilla 1905) ja Heponiemen (saatiin lahjoituksena 1912) virkistyskoteja sekä perusti kehitysvammaisia varten Rinnekoti-nimen saaneen hoitolaitoksen vuonna 1930. Suurhankinta oli Skogbyn tila Espoosta juuri ennen talvisotaa 1939 – sinne muodostuisi aikanaan Rinnekoti-säätiön ylläpitämä kehitysvammaisten keskuslaitos.

1900-luvulla laajentuneen toiminnan myötä Diakonissalaitoksen tuloja kartuttivat muun muassa kehitysvammatyöhön saadut valtionosuudet, lastenkotien hoitomaksut, korvaus sisarten työstä laitoksen ulkopuolella, täysihoitoasiakkaiden maksut ja vuokrat.

Sisar Hian aikana laitokselle perustettiin erilaisia rahastoja lähes 90, ja niistä kertyi aikanaan korkotuloja. Pieni tulovirta karttui myös 1926 aloitetusta ehtoollisleipien valmistuksesta.

Sisar Hia oli kiinnostunut matematiikasta, tilastoista ja kustannuslaskennasta.

Taloussisaresta taloudenhoitajaksi

Nimikkeet talouspäällikkö ja talousjohtaja eivät soveltuneet sisarkotijärjestelmään. Sisar Hia oli taloussisar ja viimeisinä vuosinaan 1930-luvulla taloudenhoitaja. Hän siirtyi 74-vuotiaana eläkkeelle välirauhan aikana. Pidempiaikainen seuraaja ryhtyi luotsaamaan taloutta vuonna 1943 ja hän tuli sisarkunnan ulkopuolelta. Seuraaja oli Gunnar Leinikki (1898–1958), talouspäällikkö.

”Mine tykkä semmone, joka sano ei mutta tekke, ku semmone, joka sano juu eikä tekke!”

Tekstit: Jaana af Hällström ja Anne Ignatius. Kuvat: Diakonissalaitoksen valokuva-arkisto ja Susanna Kekkonen.