Juniori-Viikari on Heidille ja Tuomakselle korvaamaton tuki arjessa

Heidin ja Tuomaksen poika Teemu viettää muutaman päivän kuukaudesta tilapäishoidossa Diakonissalaitokseen kuuluvan Rinnekodin lapsi- ja perhepalveluiden Juniori-Viikarissa. ”On arvokasta koko perheen jaksamiselle, että voimme välillä antaa vastuun Teemusta Juniori-Viikarin ohjaajille, sillä arjessa hän tarvitsee meitä koko ajan”, Heidi ja Tuomas sanovat.

Teemun viikonloppu Juniori-Viikarissa alkaa käsienpesulla yhdessä erityisohjaaja Jessica Muurimäen kanssa.

Sinne se lapsi taas katosi.

Heidi ja Tuomas jäävät seisomaan ovensuuhun, kun heidän poikansa Teemu pyyhältää sisään Juniori-Viikariin.

Teemulla on niin kiire tervehtimään tuttuja ohjaajia, että vanhemmat unohtuvat kynnykselle. Mutta siitä Heidi ja Tuomas ovat vain iloisia. Tuntuu hyvältä nähdä oman lapsen riemu, kun tämä pääsee viikonlopuksi kivaan paikkaan.

”Teemu on jo autossa matkalla tänne hymyileväinen ja iloinen, ja pihalta hän suorastaan tanssii sisään. Tuntuu, että saa pitää kaksin käsin kiinni, jotta koko lapsi ei lähtisi lentoon”, Heidi ja Tuomas sanovat.

Lapsi- ja perhepalvelut koko perheen jaksamisen tukena

Teemu viettää Juniori-Viikarissa kolme vuorokautta kuukaudessa.

Espoon Matinkylässä syksystä 2019 toiminut Juniori-Viikari tarjoaa lyhytaikaista tilapäishoitoa erityislapsille ja -nuorille perheen jaksamisen tueksi.

Tilapäishoidossa viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina on viisi lasta kerrallaan. Lisäksi Juniori-Viikarin naapurina sijaitsee pienryhmäkoti Viikari, jossa asuu seitsemän lasta pysyvästi.

”Meillä asuminen on kodinmukaista, ja haluamme, että myös tilapäishoidossa olevilla lapsilla on turvallinen ja tervetullut olo. Siksi kaikki tekemisemme on lapsilähtöistä. Kohtaamme jokaisen lapsen yksilönä”, kertoo Juniori-Viikarin yksikönjohtaja Mari Lipponen.

Tärkein työ on olla läsnä lapselle

Lyhytaikaisen hoidon kesto ja sisältö suunnitellaan yksilöllisesti kunkin lapsen ja perheen tarpeiden mukaisesti. Ohjaajat toimivat vanhempien tukena ja kasvatuskumppaneina.

Juniori-Viikarissa on töissä 17 ohjaajaa, joiden keskeinen tehtävä on olla läsnä lapselle. Mari Lipponen toteaa, että läsnäolon tarve on lisääntynyt entisestään korona-aikana, kun monet perheet ovat joutuneet karsimaan ihmiskontakteja.

Ja tämän vuoksi Juniori-Viikarissa pidetään tärkeänä sitä, että lapset tuntevat jokaisen ohjaajansa.

”Myös keikkatyöntekijämme ovat aina samoja ihmisiä. Emme ota tänne ulkopuolisia, jotka ovat lapsille vieraita”, Lipponen sanoo.

Sydän mukana kasvatuskumppaneiden työssä

Heidi ja Tuomas arvostavat sitä, että Teemu saa joka kerta Juniori-Viikariin tullessaan kohdata tutut ihmiset. Teemu iloitsee näiden tapaamisesta, ja vanhempien on helppo luottaa kasvatuskumppaneihin, joiden näkemisestä lapsi selvästi ilahtuu.

”Teemu otetaan aina lämpimästi vastaan. Meille välittyy tunne, että jokaisella ihmisellä täällä on työssään sydän mukana”, Heidi sanoo.

Tänään Teemun ottaa vastaan erityisohjaaja Jessica Muurimäki.

”Kohtaamiset Teemun kanssa ovat ihania. Koen, että meillä on hirveän hyvät välit. Teemu tykkää läheisyydestä, joten olemme paljon lähekkäin, halailemme ja hassuttelemme. Teemu touhuaa myös mielellään lattiaharjojen ja pölyrättien kanssa”, Jessica kertoo.

Heidiä ja Tuomasta hymyilyttää.

”Siivousvälineet kuuluvat kotonakin Teemun lempileluihin. Meiltä vanhemmilta Teemu ei kuitenkaan ole siivousintoaan oppinut, vaan hän innostui asiasta pienenä päiväkodissa, jossa hänen ohjaajansa oli intohimoinen siivooja.”

Tuomas arvostaa sitä, että hänen poikaansa Teemua pidetään Juniori-Viikarissa paljon sylissä. ”Teemu on sellainen halinalle, joka tykkää tulla syliin ja rutistaa.”

Lämmin vastaanotto ja turvalliset rajat

Lämpimän vastaanoton lisäksi Heidi ja Tuomas pitävät tärkeänä sitä, että Juniori-Viikarissa asetetaan lapsille selkeät rajat. Aikuiset määrittävät vuorokausirytmin tapaiset suuret linjat ja kantavat vastuun niistä.

Perusrytmi ruoka- ja nukkumaanmenoaikoineen toistuu johdonmukaisesti samanlaisena viikosta toiseen. Sen sisällä keksitään yhteistä tekemistä lasten toiveiden ja mielenkiinnon kohteiden mukaan.

Ulkoilemaan mennään säiden salliessa, ja kun koronapandemia on ohi, lähdetään taas pitemmillekin retkille. Ennen koronapandemiaa junioriviikarilaiset ehtivät vierailla esimerkiksi Helsinki International Horse Show’ssa.

”Myös metroajelut olivat suosittua yhteistä tekemistä, mutta nekin olemme suosiolla jättäneet korona-aikana tauolle. Läheisessä kauppakeskuksessa käymme kyllä edelleen lauantaikarkkiostoksilla”, Mari Lipponen kertoo.

Vastuun jakaminen on arvokasta

Heidi ja Tuomas halaavat vielä kerran Teemua ja jättävät tämän aloittelemaan viikonloppua Jessican kanssa.

Autossa on hetken haikea tunnelma, kun vanhemmat lähtevät kahden kesken kotimatkalle.

Haikeus haihtuu kutenkin pian. Heidi ja Tuomas tietävät, että Teemulla on edessään kiva viikonloppu sellaisten aikuisten kanssa, jotka ovat aidosti läsnä lapselle ja pitävät tästä huolta.

”On arvokasta koko perheen jaksamiselle, että voimme välillä antaa vastuun Teemusta Juniori-Viikarin ohjaajille, sillä arjessa hän tarvitsee meitä koko ajan.”

”Parasta tässä työssä ovat ihanat asiakkaamme. On palkitsevaa nähdä, että lapset tykkäävät olla meillä”, sanovat Juniori-Viikarin yksikönjohtaja Mari Lipponen ja erityisohjaaja Jessica Muurimäki.

Viikonloput Juniori-Viikarissa ovat Teemun omaa aikaa

Teemun poissa ollessa Heidi ja Tuomas saattavat tehdä perheen nuoremman pojan kanssa pyöräretken tai lähteä viljelypalstalleen, jossa Teemu ei viihdy. Silloin kuopus saa vanhempiensa kaiken huomion.

”Pikkuveljellä on joskus ollut ristiriitaisia tunteita siitä, että hän iloitsee vaikkapa retkestä, jolle Teemu ei tule mukaan. Olemme käyneet asiaa yhdessä läpi ja selittäneet, ettei huonoon omaantuntoon ole mitään syytä. Teemulla on Juniori-Viikarissa hyvä olla, ja viikonloput siellä ovat Teemun omaa aikaa.”

Ja kun pikkuveli näkee kuvia Teemun viikonloppupuuhista, hänellekin tulee hyvä mieli.

”Pikkuveli saattaa todeta iloisena, että Teemullahan on ollut vähintään yhtä hauska viikonloppu kun minulla.”

Teksti Anu Räsänen
Kuvat Olli-Pekka Orpo