Kokemuksien kautta ehjemmäksi aikuiseksi

Inka Kuusikoski valmistui tänä vuonna kokemusasiantuntijaksi. Tällä hetkellä hän on kokemusasiantuntija VamosSampo-hankkeessa Turussa.

Kokemusasiantuntija on omien kokemuksiensa kautta asiantuntija. Hän  voi olla toisille tukena elämän vaikeissa tilanteissa, koska hän on saattanut itsekin kohdata samankaltaisia asioita. Hän voi myös lisätä ihmisten tietoisuutta ja ymmärrystä pitämällä luentoja oppilaille, opettajille ja esimerkiksi lääkäreille tai hoitajille. Hän voi olla myös pitämässä esitystä isoissakin tapahtumissa. Kokemusasiantuntija voi toimia kehittämistyössä, yksilötyöskentelyssä, pitää vastaanottoa, ohjata ryhmiä ja myös monissa muissa tehtävissä. Ammattilaisetkin voivat hyödyntää kokemusasiantuntijan osaamista, esimerkiksi Vamoksessa Inka saanut tehdä todella monipuolisia kokemusasiantuntijatehtäviä.

Nuoruuden aikaa

Olen kokenut paljon elämäni aikana, vaikka olen vasta 27-vuotias. Rikkinäisestä perhetaustasta huolimatta minusta tuli kokemuksieni kautta ehjempi aikuinen. Olen kokenut vanhemman alkoholismin, yksin jätetyksi tulemisen, turvattomuuden ja hylätyksi tulemisen tunteen. Olen varhaisessa iässä menettänyt veljeni ja ollut lastenkodeissa. Äitini on ollut minulle aina rakas ja minä äidille, mutta kaikki ei silti ollut kohdallaan. 14-vuotiaana olin ensimmäistä kertaa lastenkodissa, mutta hetken päästä olin jo takaisin kotona.

Olen kokenut väärät asuinalueet, väärät piirit ja väärät tunteet. Mutta mikä on väärä tai oikea? Sen kun tietäisi.

En kuitenkaan luopuisi kokemuksistani, ne ovat tehneet minusta sen mitä olen tänään. Kuitenkin näin vanhempana ja ehkä viisaampana juuri ne asiat tuntuvat vääristäneen monia käsityksiäni elämästä. Olin rikkinäinen, enkä osannut korjata itseäni ilman apua. Minut huostaanotettiin 16-vuotiaana ja menin uudestaan lastenkotiin. Se saattoi pelastaa elämäni. En ollut niinkään itsetuhoinen, ennemminkin välinpitämätön. En välittänyt hyvinvoinnistani, yritin vain selvitä seuraavaan päivään. Jälkeen päin ihmettelen, miten voimani riittivät edes siihen.

Aikuisuuden kynnyksellä

Pääsin yläasteen jälkeen lukioon ja hetkeksi rauhoituin. Tunsin, että minulla oli joku päämäärä ja jotain mihin pureutua. Kuitenkin 18-vuotiaana muutin omilleni ja menetin taas elämänhallintani. Vuoden kuluttua äitini menehtyi. Pidin kaiken sisälläni, mutta seuraavan vuoden päästä kaikki räjähti käsiin. Sekosin. Kirjaimellisesti. Kolme päivää olin syömättä ja nukkumatta. Jouduin psykoosiin ja passitin puolivahingossa itseni psykiatriseen sairaalaan Kupittaalle. Sekin saattoi pelastaa henkeni.

”Mikä minua vaivaa?”

Ajattelin, etten tarvitse lääkkeitä. Söin kuitenkin niitä kiltisti vuoden, ehkä puolitoista kunnes sain uuden psykoosin. Menin uudestaan osastolle ja sain diagnoosin. Diagnoosini, ja syyt mitkä johtivat siihen, ovat perimmäisiä syitä siihen, miksi minusta tuli kokemusasiantuntija. Paranoidinen skitsofrenia. Mutustelin suussani sanaparia. Aikaisemmalla osastojaksollani muistan sanoneeni lääkärilleni: ”Huh, onneksi minulla ei ole skitsofreniaa”. Eikö olekin koomista?

Skitsofrenia. Eikö se tarkoita sitä, että kuuluisin pakkopaitaan pehmustettuun huoneeseen? Ei. Olen aivan kuten kuka tahansa muukin. Diagnoosia on ollut vaikea sulattaa, mutta joka päivä sitä on helpompi käsitellä. Sain selityksen sille, miksi ajatukseni tuntuivat oudoilta. Selityksen sille, miksi kuulin ääniä.

Osastolta päästyäni koin olevani taas tyhjän päällä. Koulu oli tauolla ja suuntani oli enemmän tai vähemmän hukassa. Päästin itseni hunningolle ja unohdin olevani tärkeä.

Joskus siihen tarvitsee ulkopuolisen lämmön ja muistutuksen, että ymmärtää olevansa tärkeä.

Itseluottamusta ei kuitenkaan voi rakentaa kehujen ympärille. Mutta kun toinen kohtelee sinua lempeästi ja hyväksyvästi, se lisää ymmärrystä, että voisi kohdella itseä myös niin. Vaikka saatan olla monissakin asioissa puutteellinen, välillä voin hymyillä peilille.

Miten minulla menee nykyään?

Olen voinut jo pidemmän aikaa hyvin. Minut saa voimaan paremmin ainakin parisuhde, ystävät, liikunta, musiikki, piirtäminen ja hyvä ruoka. Tietenkin myös terapia ja työskentely itseni eteen ovat olleet minulle tärkeitä avaimia hyvinvointiin. Olen todella kiitollinen ja onnellinen jokaisesta päivästä. Viime vuonna tajusin, että voin niin hyvin, että voin hakea kokemusasiantuntija-koulutukseen. Pääsinkin sinne ja se oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Opin paljon uutta ja jo ennen valmistumistani pääsin töihin Turun Vamokselle.

Työ Vamoksen Sampo-hankkeessa on antanut minulle varmasti enemmän kuin minä sille. Tai siltä minusta ainakin tuntuu. Se on korvaamatonta, miten mielipiteeni otetaan huomioon ja minua arvostetaan.

Olen vihdoin työyhteisössä mihin tunnen kuuluvani.

Olen saanut tehdä monia tehtäviä, lähinnä olen ollut kehittämistyössä. Olen myös saanut suunnitella VamosSammolle (hanke 1.2.2021-31.1.2023) logon ja syksyllä minun olisi tarkoitus aloittaa työkaverini kanssa ohjaamaan ryhmää. Olen saanut olla mukana ideoimassa vertaismentorointikoulutusta ja vertaistuellisen toiminnan keinoja. Koen ensimmäistä kertaa, että työpanokseni merkitsee. Olen nyt jo surullinen siitä, että työni Vamoksella ei jatku enää pitkään, mutta nokka kohti uusia tuulia. Jatkossa toivon todella, että saan työpaikan, mikä on edes puolet niin hyvä kuin tämä.

Täällä olen osa hyvää ja positiivista työyhteisöä. Kokemusasiantuntijana koen pystyväni antamaan erilaisia työpanoksia ja hyödyntämään kokemuksiani. Saatan myös nähdä asioita eri näkökulmista kuin muut. Tunnen, että voin kääntää koettelemukseni voitoksi ja auttaa muitakin tekemään niin. Toivon antavani paljon työssäni. Ainakin saan siitä todella paljon.

Inka Kuusikoski
Kokemusasiantuntija

Kuvagalleria avaa Inkan elämän eri vaiheita. Nuolella voit siirtää kuvanauhaa eteenpäin.