Kuinka mentorointi voi edistää ihmisarvoista elämää?

Diakonissalaitoksen näkynä on, että jokaisella on ihmisarvoinen elämä. Mentorointiprosessit voivat edistää tätä tavoitetta, erityisesti kun ne huomioivat intersektionaalisen lähestymistavan, kirjoittaa Marjaana Toiviainen. 

Marjaana Toiviainen toimii asiantuntijana RomniME-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää yhteisötyöhön ja mentorointiin perustuva malli alle 30-vuotiaiden romaninaisten hyvinvoinnin ja osallisuuden parantamiseksi.

Ihmisoikeudet ja ihmisarvon kunnioittaminen ovat keskeisiä arvoja, joita Diakonissalaitos pyrkii edistämään. Jo vuosia tuohon tavoitteeseen on pyritty myös erilaisten mentorointiohjelmien avulla. Niistä uusin on RomniME, jossa etsitään mentoreita nuorille romaninaisille. Mutta mitä mentorointi oikeastaan on, ja kuinka sen avulla edistetään ihmisarvon toteutumista?

Mentorointi on yhteinen matka

Mentorointi on prosessi, jossa jollakin tapaa kokeneempi henkilö tukee, ohjaa ja kannustaa usein nuorempaa tai vähemmän kokenutta henkilöä henkilökohtaisessa, ammatillisessa tai muuhun elämän osa-alueeseen liittyvässä kehityksessä.

Mentorointi voi olla ratkaisevan tärkeä työkalu nuorten ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien voimaantumisessa ja ihmisarvon toteutumisessa. Tärkeää tällä polulla on yhteisten tavoitteiden etsiminen ja aktiivinen kuuntelu.

Mentorointi ei kuitenkaan ole vain yksinkertainen neuvonta- tai ohjausprosessi. Se on monivaiheinen ja syvällinen vuorovaikutuksen muoto, joka voi muuttaa nuoren elämää, parantaa itsetuntoa ja tukea yhteiskunnallista osallisuutta.

Kun mentoroitavalla on useita syrjintään tai marginalisointiin johtaneita piirteitä – kuten etnisyys, sukupuoli, sosioekonominen asema, seksuaalinen suuntautuminen tai muu vähemmistökokemus – on erityisen tärkeää, että mentorointiprosessissa tämä intersektionaalisuus huomioidaan. Se tarkoittaa sitä, että ihmisarvo ei toteudu vain yksittäisten tekijöiden kautta, vaan eri identiteetin osat vaikuttavat siihen, miten henkilö kokee asemansa yhteiskunnassa, ja millaisia mahdollisuuksia hänelle on tarjolla.

Tämän vuoksi on tärkeää, että mentori kuuntelee aktiivisesti myös sitä, mitä ei sanota ja mikä jää piiloon.

Intersektionaalisuus ja ihmisarvon toteutuminen

Intersektionaalisuudella kuvataan siis sitä, kuinka eri identiteettitekijät vaikuttavat yksilön kokemuksiin ja mahdollisuuksiin. Yksilön kokemukset eivät riipu vain yhdestä tekijästä, vaan eri piirteet kietoutuvat toisiinsa luoden monimutkaisia, ainutlaatuisia elämänkokemuksia.

Esimerkiksi nuori romaninainen saattaa kohdata syrjintää sekä sukupuolen että etnisen taustan perusteella, mikä vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan ja saavuttaa tavoitteitaan. Intersektionaalinen lähestymistapa huomioi, että syrjinnän kokeminen ei ole yksiulotteinen ilmiö, vaan se monimutkaistuu eri elämänalueiden kautta.

Mentorointi, joka huomioi intersektionaalisuuden, pystyy tarjoamaan tukea, joka ei rajoitu vain kapea-alaiseen kokemusten käsittelyyn. Sen sijaan mentorointiprosessi tunnistaa ja ottaa huomioon – myös mentorin – moninaiset identiteettiulottuvuudet. Tällöin mentorointi ei ole vain ammatillista tai koulutuksellista tukea, vaan sen puitteissa käsitellään henkilökohtaisia, kulttuurisia ja sosiaalisia haasteita, joita mentoroitava kohtaa.

Tällainen mentorointi edistää ihmisarvon toteutumista, koska se auttaa ihmistä löytämään itsensä, tunnistamaan omat vahvuutensa ja vähentämään ulkopuolelle jäämisen tunnetta.

Mentorointi ihmisarvon ja osallisuuden välineenä

Mentoroinnissa tärkeää on se, että se tarjoaa nuorelle turvallisen tilan, jossa hän voi jakaa omia kokemuksiaan ja haasteitaan ilman pelkoa tuomitsemisesta tai ohitetuksi tulemisesta. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun nuori kokee moniperusteista syrjintää.

Kun mentorointi lähtee liikkeelle nuoren omista tarpeista ja toiveista, se tukee hänen itsetuntonsa kasvua ja uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Nuori kokee olevansa arvostettu ja kuultu, mikä on keskeinen osa ihmisarvon toteutumista. Tällaisessa mentoroinnissa ei ole kyse vain nuoren ohjaamisesta, vaan myös hänen mahdollisuuksiensa tunnistamisesta ja tukemisesta yhteiskunnassa, joka saattaa usein asettaa esteitä hänen polulleen.

Mentorointi voi myös edistää yhteiskunnallista osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Se voi auttaa nuorta ymmärtämään, että hänen äänensä on tärkeä, että hänen oikeutensa ovat yhtä lailla arvokkaita kuin muidenkin, ja hän voi vaikuttaa omiin elämänvalintoihinsa ja ympäröivään yhteiskuntaan. Tällöin mentorointi ei ole vain yksittäisen nuoren tukemista, vaan se voi olla väline, jolla edistetään laajempaa yhteiskunnallista muutosta ja yhdenvertaisuutta.

Mentoroinnin vaikutus nuoren identiteettiin ja itseluottamukseen

Yksi merkittävä tapa, jolla mentorointi edistää ihmisarvon toteutumista, on sen vaikutus nuoren identiteettiin ja itseluottamukseen. Erityisesti nuoret, jotka ovat kokeneet erilaista syrjintää ja marginalisointia, saattavat joutua taistelemaan omasta arvostaan ja paikkansa löytämisestä yhteiskunnassa.

Mentori voi auttaa nuorta tunnistamaan omat vahvuutensa, taitonsa ja unelmansa, ja sen kautta rakentamaan kannattelevaa omakuvaa. Tämä prosessi ei ainoastaan paranna nuoren itsetuntoa, vaan myös tukee hänen kykyään navigoida yhteiskunnassa. Mentorointi voi tarjota nuorelle roolimallin ja esimerkin siitä, kuinka hän voi voittaa vaikeudet ja käyttää omia voimavarojaan elämänsä hallintaan ja sen laadun parantamiseen.

Mentorointi ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus

Mentorointi, joka ottaa huomioon intersektionaalisuuden ja nuoren moninaiset kokemukset, on tärkeä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden mahdollistaja. Se ei ainoastaan tue yksilön kehitystä, vaan myös vahvistaa yhteiskunnallista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Kun nuoret, erityisesti he, jotka kohtaavat syrjintää ja eriarvoisuutta, saavat mahdollisuuden kehittyä ja löytää oman paikkansa, se edistää myös heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan. Tällöin mentorointi ei ole vain yksilön tukemista, vaan se voi olla myös väline, joka auttaa nuorta näkemään itsensä täysivaltaisena ja arvokkaana yhteiskunnan jäsenenä.

Tällä tavoin molemmat mentorointiprosessiin osallistujat voivatkin olla muutosagentteja: aktiivinen kuuntelu ja empatia ovat yhteiskuntaa muokkaavia voimavaroja, ja kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta vahvistaa kykyä vaatia sitä myös muualla yhteiskunnassa. Samalla myös mentori oppii prosessissa uusia näkökulmia, lisää mahdollisista etuoikeuksistaan ja myötätuntoisista menettelytavoista.

Mentoroinnin myötä molemmille osapuolille voi syntyä uusi ymmärrys siitä, kuinka tärkeää on kunnioittaa jokaisen yksilön ihmisarvoa ja tukea jokaisen oikeutta elää mahdollisimman täysipainoista ja osallistuvaa elämää.

Marjaana Toiviainen toimii asiantuntijana RomniME-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää yhteisötyöhön ja mentorointiin perustuva malli alle 30-vuotiaiden romaninaisten hyvinvoinnin ja osallisuuden parantamiseksi. Suomessa, Bulgariassa, Italiassa ja Kroatiassa toteutettava projekti pyrkii myös tunnistamaan ja torjumaan romaninaisten ja -tyttöjen kokemaa syrjintää parantamalla ymmärrystä moniperusteisen syrjinnän vaikutuksista.