Kuka tahansa voi joskus olla näkymätön – mutta mitä sillä tarkoitetaan?

Näkymättömiin jääminen on haitallista yksilölle ja yhteiskunnalle. Jokainen meistä voi jossain kohtaa elämäänsä, hetkellisesti tai pidemmän aikaa, kokea olevansa näkymätön.

Keväällä 2024 käynnistynyt STEAn Näkymättömät-ohjelma ja sen 15 hanketta pureutuvat arjen osallisuuden ja hyvän elämän kysymyksiin. Ohjelman kohderyhmiä ja ilmiöitä yhdistää se, että niistä ei tiedetä riittävästi.

Avustusohjelma on saanut nimekseen Näkymättömät. Mutta mitä näkymättömyydellä ohjelmassa oikeastaan tarkoitetaan?

Näkymättömyyttä on kaikkialla

Yksilön kokemuksissa ja arjessa näkymättömyys voi liittyä esimerkiksi elämäntilanteisiin, joiden tarpeita eivät muut näe tai tunnista. Näkymättömyys voi tarkoittaa piilevää huono-osaisuutta ja hyvinvoinnin riskejä, jotka syntyvät muun muassa kriiseistä, köyhyydestä, yksinäisyydestä tai eristäytymisestä.

Näkymättömyys ei ole ihmistä määrittävä ominaisuus.

Näkymättömät-ohjelmassa ei ajatella, että kukaan ihminen olisi kokonaisuudessaan näkymätön. Ketään meistä ei määritä mikään tietty piirre tai identiteetti ylitse muiden. Esimerkiksi työtön, yksinäinen tai vähävarainen voi olla samanaikaisesti vaikkapa isä, diabeetikko, kyläyhdistyksen aktiivi tai sanataiteilija.

Myös haasteiden tai vaikeuksien kasautuminen voi jäädä näkymättömiin. Palveluissa saatetaan tunnistaa erillisiä haasteita, mutta ei niiden muodostamaa erityistä tilannetta kokonaisuutena.

Kyse voi olla näkymättömyydestä rakenteiden tasolla, jos ilmiöt tai haasteet jäävät yhteiskunnallisessa keskustelussa ja palvelujärjestelmissä näkymättömiin. Tällaisia ilmiöitä ja haasteita voivat olla esimerkiksi maahanmuuttaneiden vanhempien asema erotilanteissa, tarve päihteettömille ajanviettotiloille tai erilaisiin tilanteisiin liittyvät stigmat.

Näkymättömyys onkin kontekstisidonnaista, ajassa ja paikassa muuttuvaa. Voimme olla näkymättömiä vaikkapa sosiaali- ja terveyspalveluissa, mutta samanaikaisesti näkyvä osa esimerkiksi jotakin verkkoyhteisöä. Toisaalta voimme myös olla esimerkiksi hyvin näkyviä ja pärjääviä työelämässä, mutta kantaa sisällämme muille näkymätöntä yksinäisyyttä. Voimme kohdata arjen ympäristöissämme tilanteita, joissa toivomiemme empaattisten kasvojen sijaan katsomme loittonevaa selkää.

Ei-toivottu näkymättömiin jääminen horjuttaa luottamusta

On täysin ok olla omaehtoisesti näkymättömissä. Mutta jos jää näkymättömiin tahtomattaan, seurauksena voi olla yksinäisyyttä. Jokaisen ihmisen on tärkeä tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään omassa tai itselleen sopivassa yhteisössä.

Jos omat tarpeet ja toiveet tulevat jatkuvasti ohitetuiksi, on selvää, että samalla horjuu luottamus omaan merkityksellisyyteen, yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen. Jos apu ja tuki jäävät saamatta tai ne ovat vääränlaisia, ongelmat syvenevät ja pieniltä tuntuvat haasteet kasautuvat.

Meillä ei ole mistään – ei inhimillisesti eikä yhteiskunnan rakenteiden – näkökulmasta varaa menettää enää yhtään ihmistä yhteiskunnan laidalle.

Näkymättömät-ohjelman hankkeet edustavat näkymättömiä ilmiöitä eri näkökulmista. Hankkeiden ei ole tarkoitus kattaa kaikkia yhteiskunnan näkymättömiä ilmiöitä, vaan keskittyä ja pureutua rajattuihin teemoihin ja kohderyhmiin. Hankkeiden etsivä ja kohtaava työ keskittyvät kohderyhmien omiin toimintaympäristöihin ja merkityksellisten sosiaalisten suhteiden löytymiseen.

Näkymätöntä on myös sellainen, josta ei tiedetä riittävästi tai lainkaan. Tuottamalla uutta tietoa ohjelman 15 hankkeen työstä, kohderyhmistä, osallistujien kokemuksista ja ajatuksista teemme näkymättömästä näkyvää. Keskustelu näkymättömyydestä ja näkymättömistä ilmiöistä jatkuu koko ohjelman ajan, tervetuloa mukaan!

Kirjoittajat Heidi Rosbäck, Tuuli Shinyella ja Siiri Pohjoinen työskentelevät Näkymättömät-ohjelman koordinaatiotiimissä.

Lue lisää Näkymättömät-ohjelmasta ja sen hankkeista

Facebook: @nakymattomatohjelma
Instagram: @nakymattomatohjelma
Tilaa uutiskirjeemme (linkki)