Kummiperhetoiminta tarjoaa arjen tukea aikuistumiseen

Diakonissalaitoksen Kummiperhetoiminnassa suomea puhuva perhe tai yksittäinen kummi tarjoaa alaikäisenä turvapaikanhakijana yksin Suomeen tulleelle nuorelle mahdollisuuden päästä kokemaan suomalaista arkea. Toimintaan ovat tervetulleita kaikenlaiset perheet ja osallistua voi juuri itselleen sopivalla tavalla.  

Kummiperhetoimintaan ovat tervetulleita kaikenlaiset perheet. Kuvituskuva.

Leena on kahden teinin äiti, joka on pitkään halunnut tehdä jotain hyvää, auttaa edes yhtä ihmistä. Oman kaupunginosansa Facebook-ryhmää selaillessaan hän törmää Kummiperhetoiminnan työntekijän julkaisuun, jossa etsitään alueella asuvalle nuorelle urheilijalle arjen tukea. Julkaisussa kerrotaan nuoren tulleen Suomeen yksin ilman huoltajaa ja että tämä kaipasi elämäänsä turvallisen aikuisen tukea.  

Ehkä minä voisin olla sellainen turvallinen aikuinen, Leena mietti. Tapaamisia nuoren kanssa olisi muutaman kerran kuukaudessa – siihen löytyisi varmasti aikaa, ja sitä paitsi arkisia askareita voisi tehdä yhdessä nuoren kanssa.  

Leenan selaillessa Facebookia Mandhi on matkalla lentopallotreeneihin, yksin niin kuin yleensä. Virallisesti Mandhi on jo aikuinen, mutta yhteisöön kuulumisen tarve ei ole kadonnut mihinkään. Hän on päässyt Suomeen turvaan, mutta vanhemmat ja siskot ovat jääneet kotimaahan. Nettiyhteyden puutteen vuoksi yhteydenpito on hankalaa. Jatkuva yksinäisyys on raskasta ja Mandhi haluaisi jakaa jonkun kanssa huoliaan ja onnistumisiaan.  

Olohuone on matalan kynnyksen kohtaamispaikka

Leena ottaa yhteyttä Kummiperhetoimintaan. Mielessä on paljon kysymyksiä: Olisiko minusta kummiksi? Mitä kaikkea kummina toimimiseen kuuluu? Hän ja Kummiperhetoiminnan yhteisötyöntekijä sopivat tapaamisen jo seuraavalle viikolle. 

Toinen työntekijä chattailee WhatsAppissa nuorten kanssa. Mahdi kaipaa apua peruskoulun läksyjen kanssa, on vaikea fysiikan tehtävä. Hänet ohjataan Olohuoneelle, joka on matalan kynnyksen kohtaamispaikka 18-25-vuotiaille nuorille Helsingissä. Olohuoneella toimii vapaaehtoisia, joilta saa esimerkiksi apua läksyjen tekemisessä. 

Mandhi myös kysyy, onko hänelle jo löytynyt kummiperhettä. Hän on ollut jonossa jo monta kuukautta.   

 Työntekijät ovat kummien tukena

Leena osallistuu valmennukseen kahden lapsensa kanssa. He ovat kuulleet koulussa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista, mutta näiden välinen ero on jäänyt heille epäselväksi.  

“Suomeen tullut ihminen on turvapaikanhakija siihen asti, että hän saa jonkunlaisen oleskeluluvan. Jos ihminen saa kansainvälistä suojelua, on hän sen jälkeen virallisesti pakolainen”, Kummiperhetoiminnan työntekijä kertoo. 

Lapset haluavat myös tietää, miksi nuoret tulevat yksin Suomeen. Heille kerrotaan, että monesti perheillä on varaa lähettää vain yksi perheenjäsen turvaan. Usein sekin vaatii omaisuuden myymistä ja varojen keräämistä koko suvulta. Moni matkaanlähtijä on poika, mutta nykyään tyttöjä on yhä enemmän.   

Valmennuksessa kummiperhetoiminnan työntekijä painottaa, että kaikkien ihmissuhteiden tapaan myös jokainen kummisuhde on erilainen. On nuoresta ja kummista kiinni, kuinka usein he tapaavat ja mitä tekevät, keskustelevatko yhdessä vaikeista asioista vai keskittyvätkö vain yhdessä harrastamiseen ja läksyapuun. Usein kummisuhteista kehittyy pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, eikä esimerkiksi kommunikaatio-ongelmia tarvitse selvitellä yksin, vaan Kummiperhetoiminnan työntekijät ovat tukena aina tarvittaessa. 

Kaikki toimintaan osallistuvat haastatellaan

Leenan perhe kertoo mitä harrastaa ja kuinka usein he haluaisivat nuorta tavata. Perheet voivat myös kertoa, jos haluavat nuoren ehdottomasti tietävän jotain itsestään. Toinen Leenan lapsista haluaa mahdollisen kumminuoren tietävän, että hän on vegaani.  

Mandhilta on kysytty, millainen perhe olisi hänelle mieluinen, mitä hän haluaisi perheen kanssa tehdä ja mihin aikaan viikosta hänellä on aikaa tavata heitä. Mahdi toivoo, että hänen kummiperheessään olisi lapsia.  

Kotona Leena keskustelee lastensa kanssa ja he päättävät yhdessä lähteä mukaan toimintaan.  

Työntekijä soittaa Mahdille ja kertoo lyhyen bussimatkan päässä asuvasta perheestä, joka Mandhin tavoin harrastaa urheilua. Mandhi miettii hetken. Ajatus perheestä, jossa on nainen ja lapsia mutta ei miestä, tuntuu vähän vieraalta, mutta mutta uteliaisuus voittaa ja hän sanoo kyllä.  

Tavallinen arki on parasta kotoutumista

Ensitapaamisella Kummiperhetoiminnan toimistolla on ensin vähän ujo tunnelma eikä Mandhi tiedä, mitä perhe häneltä odottaa. Pian hän kuitenkin huomaa, että Leenan perhe on hyvin rento ja että heidän kanssaan on kiva jutella. Tapaamisen päättyessä perhe ja Mahdi ovat jo vaihtaneet puhelinnumeroita ja sopineet ensimmäisen tapaamisen seuraavalle viikonlopulle. 

Kuukauden päästä Kummiperhetoiminnan työntekijä soittaa Leenalle ja kysyy, miten tapaamiset ovat lähteneet käyntiin. Leena kertoo heidän käyneen yhdessä jalkapalloturnauksessa, tehneet ruokaa yhdessä ja sopineet myös yhteisestä retkestä Nuuksion kansallispuistoon Espooseen. Mandhi ja Leenan perhe ovat myös viestitelleet tiiviisti ja Leenan lapset ovat WhatsAppin kautta opastaneet Mahdia slangisanojen kiemuroissa.  

Mandhi lähettää työntekijälle viestin, jossa hän kertoo iloisena opettaneensa Leenan perhettä tekemään oman kotimaansa ruokaa, josta perhe piti kovasti. Ensi kerralla hän, Mandhi, tekee heille jälkiruokaa.  

Teksti on koostettu usean Kummiperhetoiminnassa mukana olevan perheen ja nuoren kokemuksista. Leenan ja Mandhin nimet on muutettu.