Kun huoli herää – miten keskustella läheisen kanssa hänen ääriajattelustaan?

Diakonissalaitoksen Exit-tiimi on kerännyt kokoon vinkkejä siitä, miten oman läheisen kanssa voi ottaa puheeksi ääriajatteluun tai väkivaltaisiin asenteisiin liittyvän huolen. Exit-toiminta tarjoaa sekä läheisille että omasta ääriajattelustaan huolestuneille myös keskusteluapua ja muuta tukea.

Kuvituskuva: Lauri Eriksson.

Tässä artikkelissa kävimme läpi vinkkejä läheisen radikalisoituneen ajattelun tunnistamiseen ja siihen, miten valmistautua huolen esille nostamiseen ja keskusteluun aiheesta läheisen kanssa.

Kun olet valmis ottamaan huolesi puheeksi, tukena voi hyödyntää rakentavan keskustelun kaavaa, johon kuuluu viisi K:ta: kiinnostu, kysy, kuuntele, kannusta ja kunnioita. Seuraavassa vinkkejä siihen, miten näitä periaatteita voi hyödyntää keskustelussa huolen esiin nostamiseksi.

Kiinnostu

Lähesty aihetta avoimen uteliaasti, tuomitsematta ja kauhistelematta. Sinun ei tarvitse tuntea läheisen ajatteluun tai toimintaan liittyviä sisältöjä tai olla niiden asiantuntija. Aitoa kiinnostusta osoittamalla rakennetaan luottamusta ja pohjaa rakentavalle keskustelulle.

Konkreettisesti huolen sijaan voi olla parempi puhua läheiselle neutraalimmin havainnoista ja huomioista. Omat havainnot kannattaa esittää kriittisten sinä-viestien sijaan minä-viesteinä. Esimerkiksi ”minusta tuntuu, että..” tai ”minä ajattelen” sen sijaan, että kerrotaan, miten toinen omasta mielestä toimii tai lähdetään syyllistämään.

Kysy

Keskustelun aloituksen ja oman havainnon esittämisen jälkeen keskustelua kannattaa avata avointen kysymysten kautta. Avoimet kysymykset pyrkivät lisäämään ymmärrystä läheisen näkökulmasta ja kokemuksista. Ne jättävät enemmän tilaa toisen näkökulmien avaamiselle kuin suljetut kysymykset, joihin voi vastata lyhyesti kyllä tai ei.

Kuuntele

Luo keskustelulle rauhaa ja tilaa, jotta aito kuuntelu ja kuulluksi tuleminen mahdollistuvat. Kuuntelemiseen keskittyminen tarkoittaa myös pidättäytymistä neuvojen tai liiallisesti omien näkökulmien tarjoamisesta toiselle. Mahdollisiin neuvoihin tai ratkaisuihin kannattaa mennä vasta keskustelun loppupuolella tai tilanteen mukaan toisella kerralla.

Kannusta

Kannusta läheistä kertomaan hänen ajatuksistaan ja kokemuksistaan, vaikka ne tuntuisivat sinusta haastavilta tai ristiriitaisilta. Yritä välttää väittelemistä ja tee sen sijaan tilaa läheisen näkökulmille. Tunnepitoisessa tilanteessa faktapohjaisista näkemyksistä kiistely tai mielipiteiden kyseenalaistaminen voi helposti viedä keskustelua väärään suuntaan. Jos keskustelu kärjistyy liikaa, on hyvä pohtia, kannattaisiko sitä jatkaa toisella kertaa.

Kunnioita

Kunnioita läheistä ja suhtaudu häneen mahdollisimman avoimella asenteella. Vaikka tilanne ja läheisen käytös voi olla haastavaa, yritä muistuttaa itseäsi sekä läheistä siitä, että hänet nähdään arvokkaana ja tärkeänä. Eron tekeminen ihmisen ja hänen käytöksensä välille on tärkeää. Läheiselle voikin sanoittaa ääneen, että huoli herää hänen käytöksestään tai muusta ulkoisesta asiasta, mutta ihminen itsessään ei ole ongelma.

Mitä seuraavaksi?

Kun olet saanut lisättyä ymmärrystä läheisen ajatuksista, tunteista ja kokemuksista sekä siitä, mikä merkitys niillä on hänelle itselleen, saat paremman mahdollisuuden pohtia tarkoituksenmukaisia jatkotoimia. Joskus pelkkä puheeksi ottaminen ja yhteinen keskustelu voi riittää, mikäli huoli osoittautuu aiheettomaksi tai asiaan päästään kiinni hyvin varhaisessa vaiheessa ja tukea jatkoon löytyy omin voimin. Muussa tapauksessa ulkopuolisen tuen hakeminen voi tulla kyseeseen.

Jos kyseessä on aito huoli radikalisoitumiseen liittyen, voi läheistä ohjata ja kannustaa asiantuntevan tuen piiriin. Kynnystä voi yrittää madaltaa ehdottomalla läheiselle yhteydenottamista tai mahdollisten tapaamisten sopimista yhdessä.

On hyvä pohtia tilanteen mukaan, löytyykö tukea jo olemassa olevien kontaktien tai mahdollisten tukisuhteiden kautta esimerkiksi hyvinvointiin tai terveyteen liittyvien tahojen kanssa. Nuoren ihmisen kohdalla esimerkiksi alueellisesta Ankkuritiimistä saa tukea tilanteen ja jatkotoimenpiteiden hahmottamiseksi. Erilaisia tahoja voi myös konsultoida nimettömästi, jos läheinen ei anna lupaa yhteydenottoon tai halua itse hakea tukea.

Mikäli läheisen puheiden tai käytöksen perusteella on syytä olettaa välitöntä tai todennäköistä uhkaa itselle tai toisille, tulee asiasta aina välittömästi ilmoittaa viranomaisille.

Teksti: Diakonissalaitoksen Exit-toiminnan tiimi