Kysykää nuorelta oikeita kysymyksiä vaikeistakin asioista

Meidän tulee pysähtyä ja kysyä nuorilta oikeita kysymyksiä vaikeistakin asioista, rohkaisee Rovaniemen Vamoksen esihenkilö Minna Kestilä-Suopajärvi. Viime aikoina on uutisoitu, että nuorten pahoinvointi pahenee. Se heijastuu vääjäämättä myös perheiden jaksamiseen. Vaikeiden asioiden puheeksiottaminen ja hälytysmerkkien havainnointi nousee yhä tärkeämpään asemaan.

Hiljaa hiipimällä nuorten pahoinvointi kasvaa yhä nuoremmilla ja jokin päivä joissakin perheissä se iskee vasten kasvoja. Nuoren ahdistus, itsetuhoisuus ja toivottomuus tulee osaksi arkea ja vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin. Kuin pohjoisen kaamos, pahoinvointi voi lisääntyä hiljalleen ja huomaamatta, kunnes valoa ei enää näy keväästä huolimatta. Avun saamisen hitaus tuo pelkoa, ehditäänkö omalle lapselle saada apua ajoissa.

Hoidon aloitusta odoteltaessa pitkissä hoitojonoissa, ehditään perheissä kokea epäonnistumisen ja epätoivon tunteita. Pelko nuoren elämästä ja kuolemasta on läsnä aina.

Raskaassa tilanteessa perheillä täytyy olla supervoimia tiedon etsimiseen ja tuen antamiseen omalle lapselle.

Kun nuorella on hätä, voi muu perhe jäädä ilman tukea. Tarve psykiatriselle ammattiavulle kasvaa päivä päivältä yhä nuoremmilla lapsilla, joka heijastuu myös perheiden tuen tarpeeseen.

Kysykää, kuunnelkaa, rohkaiskaa

Nuoren halutessa itse apua, on sitä helpompi lähteä hakemaan. Toinen tilanne on silloin, kun nuori ei kerro huolistaan ja pitää synkimmät ajatukset sisällään. Kukaan ei ole kysynyt juuri niitä oikeita kysymyksiä. Voi mennä vuosia, että nuori rohkaistuu kertomaan vaikeista asioista.

Diakonissalaitoksen Vamoksen yksiköissä ympäri Suomen kuulemme näitä nuorten vaiettuja kokemuksia ja tukahdutettuja tunteita, jotka ovat jättäneet pysyvät jäljet heidän elämäänsä.

Itsetunnon ja itseluottamuksen vahvistaminen vaatii aikaa, luotettavaa aikuista ja kuuntelevia korvia. Uskoa omiin vahvuuksiin ja tulevaisuuteen ei rakenneta hetkessä vaikeiden kokemuksien jälkeen. Luottamuksen särkyminen lapsuudessa ja nuoruudessa sekä sen rakentaminen uudelleen tarvitsee koko yhteiskuntaa. Positiivinen kannustus, rohkaiseminen ja pienistä onnistumisen kokemuksista iloitseminen nuoren kanssa vahvistavat särkynyttä polkua.

Nuorten maailma on muutoksessa.

Tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän resursseja ennaltaehkäisevään työhön niin kouluihin kuin perheisiinkin.

Minna Kestilä-Suopajärvi 

Kirjoittaja toimii esihenkilönä Diakonissalaitoksen Vamos Rovaniemen yksikössä.