Maija Hyle ja Lina Snellman: Rohkeat uudistajat

Diakonissalaitoksen yleishyödyllisen toiminnan johtaja Maija Hyle arvostaa kollegaansa Lina Snellmania, joka työskenteli talossa sata vuotta aikaisemmin. Heitä yhdistää halu tehdä työtä lähimmäisenrakkauden ja ihmisarvon puolesta. 

Vaikka Suomi on vauras maa, täällä asuu paljon ihmisiä, jotka ovat tippuneet turvaverkon läpi. 

Maija Hylelle on ollut nuoresta asti selvää, että heitä pitää auttaa. Viimeistään opiskelujen alkumetreillä hänelle kirkastui, että hän haluaa auttaa heitä myös työkseen ja rakentaa samalla rauhaa, yhteisöllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta. 

”Se on ollut punainen lankani koko työurani ajan.” 

Hyle on työskennellyt Diakonissalaitoksen diakonian ja sosiaalisen vastuun toimialajohtajana kaksi vuotta. Sitä ennen hän teki pitkään töitä kehitysyhteistyön parissa. 

Diakonissalaitoksessa hän arvostaa sitä, että se on pitkän linjan tekijä ja vakaa organisaatio. Se on auttanut heikossa asemassa olevia jo 157 vuoden ajan ja pystynyt vastaamaan aina kulloisen ajan haasteisiin. 

”Diakonissalaitos on rohkeasti ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolella. Se rohkeus motivoi minua päivittäin.” 

Kokemusasiantuntijat mukaan tapaamaan päättäjiä

Maija Hylelle on tärkeää, että Diakonissalaitos osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siksi hän ja hänen kollegansa tapaavat tiuhaan poliittisia päättäjiä.

Tapaamisiin he ottavat mukaan niitä, joiden ääni ei yleensä kuulu: syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, päihdekuntoutujia, pitkäaikaistyöttömiä, asunnottomia.

Näin he voivat itse kertoa poliitikoille, millaista heidän elämänsä on ja miten rakenteita voisi muuttaa.

”Kun visioidaan tulevaisuuden Suomea, keskustelussa on harvoin mukana heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Heillä on kuitenkin paljon annettavaa keskusteluun”, Hyle sanoo.

Esimerkiksi nuorilla on arvokkaita ja elämänläheisiä näkemyksiä vaikka siitä, miten mielenterveys- ja nuorten palveluita pitäisi kehittää. Jos heitä kuunneltaisiin, tarpeisiin voitaisiin vastata huomattavasti paremmin.

”Mitä moninaisemmat äänet saadaan kuuluviin, sitä parempi se on koko yhteiskunnan kannalta.”

Maija Hylelle on tärkeää, että Diakonissalaitos osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Sinnikkäitä voimanaisia

Työnantajansa historiassa Maija Hyle pitää mielenkiintoisena sitä, että se on täynnä voimakkaita ja määrätietoisia naisia. Laitoksen perustaja Aurora Karamzin on hänestä esimerkki rohkeudesta, sinnikkyydestä ja siitä, että ihmisoikeuksia on mahdollista viedä eteenpäin silloinkin, kun yhteiskunnallinen ilmapiiri ei siihen kannusta.

”Vaikka Aurora oli yksi Euroopan rikkaimmista naisista ja tanssi vapaa-aikanaan keisarien kanssa, hänellä oli voimakas halu auttaa. Suomessa kuoltiin köyhyyteen ja tauteihin, ja Aurora käyttikin lopulta koko omaisuutensa ja vaikutusvaltansa ihmisten auttamiseen ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseen.”

Toinen Hylen ihailema voimanainen on 1800–1900-luvulla Diakonissalaitoksessa työskennellyt diakonissa Lina Snellman, joka on yksi naisten aseman parantamisen pioneereista.

Snellman oli rohkea uudistaja, ja samanlaista uudistajaa Maija Hylen kollegat näkevät myös hänessä. Siinä missä Lina Snellman aloitti Diakonissalaitoksen viestintätyön, on Maija Hyle vahvistanut vaikuttamistyötä ja tulevaisuusajattelua.

Ihmisten tukena nyt ja tulevaisuudessa 

Diakonissalaitoksen perustehtävä on tukea ja kulkea ihmisten rinnalla. Diakonia on työtä ihmisten kanssa, ei heidän puolestaan. Ihmiset on tärkeä kohdata ihmisinä uteliaasti ja lämpimästi, heidän omilla ehdoillaan ja huomioiden heidän tarpeensa.

”Jo Lina Snellman on sanonut, että ihminen tulee kohdata kunnioittavasti, oli hänen taustansa mikä tahansa. Hän sanoi myös, että ihmisen täytyy tuntea, että hoitaja kantaa häntä sydämellään. Näistä ajatuksista saan voimaa.” 

Diakonissalaitosta ei olisi olemassa, jos toiminta ei olisi muuttunut ajassa. On olennaista katsoa tulevaisuuteen ja tarkkailla heikkoja signaaleita ja ylipäätään merkkejä siitä, mihin suuntaan yhteiskunta on kehittymässä. 

”Ihmisten elämät muuttuvat hirveää tahtia. Ennakointi ja jatkuva kehittäminen on tärkeää, jotta voi vastata ihmisten tarpeisiin myös jatkossa.” 

Diakonissalaitos on tehnyt maahan tulijoiden kanssa töitä yli 30 vuoden ajan. Viime kevään aikana hallitus kiristi maahanmuuttopolitiikkaansa esimerkiksi nostamalla toimeentulorajoja ja tiukentamalla oleskeluluvan ehtoja. 

”Näemme nämä muutokset heti meidän toiminnassamme. Esimerkiksi paperittomien päiväkeskuksessa käy entistä enemmän ihmisiä ja ylipäätään yhteydenottoja tulee reippaasti aiempaa enemmän.” 

Toimet surettavat Maija Hyleä, mutta toisaalta ne myös sisuunnuttavat. 

Hän uskoo, että Diakonissalaitosta ja sen työntekijöitä tarvitaan nyt enemmän kuin ehkä koskaan.

Juttu jatkuu infolaatikon jälkeen.

Lina Snellman teki työn, jolla on merkitystä

Diakonissa Lina Snellman toimi Diakonissalaitoksen johtajattarena 40 vuotta. Kun hän aloitti työnsä vuonna 1883, diakonia oli Suomessa vielä melko tuntematonta. Hänen työuransa päättyi hänen kuolemaansa 14.8.1924.

Snellman varttui Oulussa ja hoiti vanhempiaan näiden viimeiset elinvuodet. Kun vanhemmat kuolivat, Lina Snellman oli uuden edessä.

Hän oli tehnyt hyväntekeväisyystyötä kaupungin heikoimmassa asemassa olevien hyväksi, mistä oli syntynyt orastava kiinnostus hoitotyöhön.

Snellman tutustui ystävänsä kautta diakonissalaitoksen johtohenkilöihin ja pääsi opintokäynnille Ruotsissa ja Saksassa toimineisiin diakonissalaitoksiin. Hän vakuuttui toiminnasta niin, että päätti valita elinikäisen kristillisen palvelutehtävän diakonissana.

Siihen hänet vihittiin Tukholman Erstan diakonissalaitoksessa toukokuussa 1883. Lokakuussa hän aloitti työn Helsingissä.

Sotealan edelläkävijä

Lina Snellman oli diakoniaatteen ja -työn edistäjä, sairaanhoitajakoulutuksen kehittäjä sekä taitava kirjoittaja ja puhuja. Hän oli keskeinen henkilö kristillistä sosiaalityötä harjoittavissa piireissä. Hänen ystävissään oli erityisesti naisiin kohdistuvan toiminnan uranuurtajia.

Lina Snellman toimi Diakonissalaitoksen johtajattarena 40 vuoden ajan.

Snellman määritteli, että diakonissaksi vihitty sairaanhoitaja tarvitsee työssään palvelevaa mieltä, tiettyjä henkilökohtaisia ominaisuuksia ja kutsumusta. Kristillinen persoona oli diakonissana toimimisen perusta.

Snellman kehitti laitoksella annettavaa opetusta, erityisesti sairaanhoitoa. Hän opetti myös raamatuntuntemusta ja diakoniaa ja muokkasi Diakonissalaitoksesta sisarten työyhteisöä, jossa työtä tuli tehdä sydän mukana.

Toiminta kasvoi ja vahvistui

Sisar Linan aikana Diakonissalaitoksen toiminta lähti vahvaan kasvuun ja tietoisuus diakoniasta lisääntyi. Hän alkoi välittämään tietoa diakoniasta ja Diakonissalaitoksen toiminnasta yhdessä johtaja C. G. Olsonin kanssa. He perustivat Viesti Diakonissalaitoksesta -tiedotuslehden, aloittivat säännöllisesti ilmestyvät kiertokirjeet Helsingin ulkopuolella työskentelevien sisarten informoimiseksi ja julkaisivat kirjoja diakoniasta ja muistokirjoituksia alan keskeisistä henkilöistä.

Snellmanin tullessa laitokseen sisaria oli 11 ja työmuotoja sairaalan lisäksi kolme. Vuonna 1924 sisaria oli jo 265 kaikkiaan 70 seurakunnassa ja työmuodotkin lisääntyneet. Snellmanin aikana myös mielikuva diakonissasta muuttui: diakonissa oli sosiaali- ja terveysalan ammattilainen.

Tekstit: Jaana af Hällström ja Anne Ignatius. Kuvat: Diakonissalaitoksen valokuva-arkisto ja Susanna Kekkonen.