Miltä tuntuu miettiä tulevaisuutta, kun elämä tuntuu olevan välitilassa?

Jokainen on oman elämänsä asiantuntija, ja ihan jokaisella on myös ajatuksia tulevaisuudesta. ”Järjestelmissämme ja yhteiskunnassamme aliarvioidaan päihteidenkäyttäjiä: heidän kykyään olla toimijoita tai sitä, miten paljon tietoa ja taitoa riippuvuussairauksia sairastavilla onkaan”, sanoo Hanna-Riikka Alasippola, joka järjesti tulevaisuuskeskustelun Jyväskylässä.

Palveluyksikön johtaja Hanna-Riikka Alasippola.

Rinnekotien liikkuvan asumisen tuen asiakkaana on Jyväskylässä yli 50 ihmistä. He asuvat omissa asunnoissaan ja tuki tuodaan heille kotiin. Usein tuen tarve liittyy esimerkiksi erilaisiin riippuvuussairauksiin tai mielenterveysongelmiin.

Helmikuussa palveluyksikön johtaja Hanna-Riikka Alasippola kutsui yksikön asukkaita mukaan keskustelemaan tulevaisuuksista. Keskusteluun osallistui kymmenisen henkilöä.

Asukkaat keskustelivat esimerkiksi siitä, miten vaikea tulevaisuutta on miettiä, kun elämä tuntuu olevan oudosti välitilassa. Ollaan matkalla toisenlaiseen elämään, mutta ei olla vielä siellä. Menneisyydestä on täytynyt esimerkiksi katkaista tärkeitä ihmissuhteita, jotta raitistuminen on ollut mahdollista. Tulevaisuuden miettiminen oli keskustelijoille vaikeaa siksikin, että energia menee lähinnä sen miettimiseen, miten selviää tästä päivästä. Joillekin ihmisille tulevaisuus onkin yhden päivän mittainen kerrallaan. Keskustelussa haaveiltiin tavallisesta arjesta: työstä, jossa voisi olla itse muiden tukena, omasta kodista ja päihteettömyydestä.

Turvallinen ja ohjattu keskustelu antaa tilaa monenlaisille mielipiteille

Alasippolan mukaan on tärkeää kutsua ihmiset mukaan osallistumaan ja vaikuttamaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tarjota heille mahdollisuus kertoa omista haaveistaan ja unelmistaan. Hän toivoo, että keskusteluja tulevaisuudesta jatkettaisiin vastaisuudessakin.

”Ihminen on aina elämässä ja palveluissa oman elämänsä asiantuntija”, hän sanoo. ”Monelle asiakkaallemme hyvä arki on sitä, että päivä ei alkaisi ajatuksella ’kumpa en olisi herännyt’. Haluamme, että ihmisillä olisi elämänhalua ja päivässä edes joku juttu, joka kantaa.”

”Järjestelmissämme ja yhteiskunnassamme aliarvioidaan päihteidenkäyttäjiä: heidän kykyään olla toimijoita tai sitä, miten paljon tietoa ja taitoa riippuvuussairauksia sairastavilla onkaan. On todella tärkeää ja arvokasta kuulla niitä, jotka ovat selviytyneet ja joiden kokemuksista on jo aikaa. Tarvitaan tapoja kuulla myös heitä, jotka juuri nyt elävät sitä todellisuutta. Kaikilta muiltakin ihmisryhmiltä kerätään aina reaaliaikaista palautetta heidän elämäntilanteestaan. Miksi ei päihteidenkäyttäjiltä?”

Diakonissalaitoksen tulevaisuuskeskustelut ovat yksi menetelmä tähän. Turvallisessa ohjatussa keskustelussa jokainen saa kertoa omia ajatuksiaan tulevaisuuden toiveista ja huolista ja kertoa, mitä hyvä arki omassa elämässä tarkoittaisi. Keskustelu kestää noin puolitoista tuntia ja sitä voidaan räätälöidä osallistujien osallistumismahdollisuuksien mukaan, esimerkiksi tauottaen tai lyhentäen.

Lopulta toiveemme tulevaisuuden suhteen ovat hyvin samanlaisia riippumatta siitä millaisessa elämäntilanteessa yhteiskunnassa olemme. Toisten ihmisten näkeminen ja ymmärtäminen kaventaa eriytymistä. Tulevaisuuskeskustelu antaa mahdollisuuden tulla kuulluksi niille, joita päätökset usein koskevat.

Keskusteluissa nousivat esille arkiset toiveet

Alasippola toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät päihderiippuvuuden olevan sairaus.

”Muutoshalua ei synny, jos joku ei vakuuta sinulle sen olevan mahdollista. Ihminen voi tarvita kymmeniä kertoja rohkaisua, että se muutos voi tapahtua”, hän muistuttaa. ”Ne, jotka ovat kuntoutuneet, kertovat usein, että esimerkiksi vankilan työntekijä tai lääkäri on ollut se, joka on vaikuttanut heihin tai uskonut heihin, vaikka se elämä olisi sillä hetkellä se näyttäisi siltä, ettei tästä tule mitään. Aina on mahdollisuus.”

”Kyse on myös siitä, millainen onni sinua kohtaa: millaisella polulla olet, millaisia ihmisiä kohtaat ja millaisiin palveluihin pääset. Kun ihminen ei enää itse välitä tarpeistaan, tarvitsee jonkun muun sanoittamaan asiat.”

Alasippola kertoo yllättyneensä siitä, miten laajasti keskusteluun osallistuneet ihmiset olivat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Keskustelussa myös näkyi vahvasti osallistujien epäitsekkyys: ihmiset eivät tuoneet esiin omia huoliaan ja murheitaan, vaikka omassa elämässä on isoja haasteita, vaan olivat ennemminkin huolissaan muista.

”Kukaan ei toivonut lottovoittoa, vaan toiveet olivat tosi arkisia ja yleismaailmallisia: esille nousivat esimerkiksi työ, merkityksellinen tekeminen, tukiverkostot, lemmikit ja päihteettömyys.”

Diakonissalaitoksen tulevaisuuskeskusteluissa kerätään merkkejä ja viestejä tulevaisuudesta. Tavoitteena on nostaa keskusteluun mukaan ajatuksia yhteiskunnan joka laidalta. Jyväskylässä Rinnekotien asumisen liikkuvan tuen yksikön asukkaat osallistuivat keskusteluun helmikuussa 2023. Keskustelu oli osa Diakonissalaitoksen Ilmiöaseman pilottia. Pilotissa kerättiin ajatuksia ihmisarvoisesta tulevaisuudesta niiltä, jotka usein jätetään syrjään tulevaisuuskeskusteluissa.