Mitä Sinä toivot tulevaisuudelta?

Vuodenvaihde on lupausten, haaveiden ja toiveiden aikaa. ”Uskallatko sinä ajatella, mitä toivot tulevaisuudelta? Mitä jos tulevaisuus onkin kerta kaikkiaan ihana?”, pohtii tulevaisuustyöpajoja koko syksyn erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille järjestänyt ja niihin menetelmiä Diakonissalaitoksella kehittänyt projektipäällikkö Maiju Lehto.

Projektipäällikkö Maiju Lehto järjestää työkseen tulevaisuustyöpajoja ja kehittää Diakonissalaitoksella menetelmiä ja toimintaa, jotta mahdollisimman moni saisi äänensä kuuluville, kun yhteisestä tulevaisuudestamme keskustellaan.

Rauha, onnellisuus ja rakkaus. Kuulostavat melko pehmeiltä arvoilta, kun vertaamme niihin mistä usein puhumme: tehokkuus, valta, menestys, raha. Kuitenkin juuri pehmeinä pitämämme arvot ja asenteet nousivat jälleen tärkeimpinä asioina, kun keskustelimme syksyllä 2024 tulevaisuustyöpajoissa toivottavista tulevaisuuksista.

“Toivottavasti vuonna 2034 Suomi olisi hyvä paikka elää ja onnellisuus olisi tärkeä arvo kaikille.”​

Järjestimme tulevaisuustyöpajoja syksyllä yhteensä 24. Toivo ja toiveet ovat teema, joista keskustelimme niistä jokaisessa. Huolia ei ohitettu, mutta katse kohdistettiin ennen kaikkea toivottavaan.

Ajatukset vaihtelivat henkilökohtaisista unelmista, kuten hyvästä terveydestä ja rakkaudesta, aina yhteiskunnallisiin visioihin, kuten rauhaan, ympäristönsuojeluun ja tasa-arvoon. Yksi työpajoja yhdistävä asia oli toive kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudelle, ihmisoikeuksille ja hyväksynnälle olla sellainen kuin on. Tulevaisuustyöpajoissa ei haaveiltu rahasta ja rikkauksista tai valitettu, että joku muu ihmisryhmä saisi enemmän tai jotakin, mikä on itseltä pois.

Toive hyvästä ja arvostavasta kohtelusta ja elämästä ei koskenut vain ihmisiä.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun verrattuna on jopa hämmästyttävää, miten voimakkaasti huoli luonnosta, ilmastosta ja eläimistä oli esillä kerta toisensa jälkeen.

Luonto oli monille osallistujille hyvin merkityksellinen. Osallistujat kuvailivat toivetta luonnon hyvinvoinnista huolehtimisesta ja maailmasta, jossa eläimet voivat hyvin. Toiveet kestävästä kehityksestä ja luonnonläheisyydestä korostivat vastuuta planeettamme tulevaisuudesta.

Toiveina yhteisöllisyys ja mahdollisuus osallistua sellaisena kuin on

Osallistujat toivoivat enemmän yhteisöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Sitä että jokainen saisi olla osa yhteiskuntaa sellaisena kuin on. Ja saisi mahdollisuuden osallistua niillä voimavaroilla tai resursseilla, jota juuri siinä elämäntilanteessaan kantaa. Ettei esteenä olisi masennus, riippuvuussairaudesta toipuminen, vammaisuus, sukupuoli, ihonväri ja erilaiset hiukset, ikä tai kielitaito.

Ihmisten välisiä kohtaamisia kaivattiin kipeästi lisää. Lisää yhteisöjä, yhteisöllisyyttä.

Muiden ihmisten luota ja kanssa löytyy toivoa.

Osallistujat unelmoivat maailmasta, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, työhön ja terveyspalveluihin. Toiveet tasa-arvoisesta yhteiskunnasta osoittavat, että haluamme rakentaa ympäristön, jossa jokaisella on mahdollisuus onnistua.

Myös rauha nousi erityisen tärkeänä teemana esiin niin henkilökohtaisessa elämässä kuin globaalisti. Monet toivoivat, että Suomi ja maailma pysyisivät turvallisina paikkoina. Rauha ja turvallisuus ei liity vain sotaan vaan perheiden, läheisten ja yhteisöjen väliseen rauhaan. Kohteliaaseen kielenkäyttöön ja yhteiskunnalliseen tilaan. Voisiko maailma olla toiveikkaampi, jos toteuttaisimme erään osallistujan idean uutisten sisällöstä: “Jos päivittäin puhuttaisiin rakkaudesta ja se olisi esillä, siitä tulisi automaatio.”​.

Toivo nähtiin tärkeänä elämänvoimana, joka auttaa selviytymään vaikeuksista. “Niin kauan kuin on toivoa, on elämää,” totesi yksi osallistuja, ja tämä lause kiteyttää ajatuksen hyvin. Toivo antaa voimaa ponnistella paremman tulevaisuuden eteen, vaikka esteitä olisikin.

Yhteinen visio: rauha, rakkaus ja onnellisuus

Keskusteluissa ja visioissa toistui haave siitä, että kaikilla olisi perusasiat kunnossa: rauha, toimeentulo, terveys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Onko unelma yhteiskunnasta, jossa rakkaus, hyväksyntä ja ihmisarvot ovat vain utopiaa, eli toistaiseksi toteutumaton ihanneyhteiskunta? Vai voisiko se olla konkreettinen tavoite, jota kohti voisimme yhdessä pyrkiä?

Usko tai älä, tulevaisuuksien ajattelu herättää toivoa, ei epätoivoa.

Uskallatko sinä ajatella, mitä toivot tulevaisuudelta? Uskallammeko me ajatella sitä mahdollisuutta, että tulevaisuudessa useampi asia olisikin toivomallamme tavalla? Mitä jos tulevaisuus onkin kerta kaikkiaan ihana?

Kirjoittaja Maiju Lehto toimii projektipäällikkönä Diakonissalaitoksen Ilmiöasema-toiminnassa