Myös sinä voit olla mukana edistämässä ihmisten välistä yhteyttä ja vähentämässä vastakkainasettelua

Yhteiskunnan asenteiden koventuessa ja polarisoituessa on yhä tärkeämpää miettiä, miten jokainen meistä voi olla edistämässä ihmisten välistä yhteyttä ja vähentämässä vastakkainasetteluita. ”Se on tärkeää näin rasisminvastaisella viikolla, mutta myös vuoden jokaisena muuna hetkenä”, kirjoittavat alaikäisenä yksin maahan tulleiden nuorten parissa työskentelevät Kaisa Eichhorn ja Charlotta Boucht.

Diakonissalaitoksen Kummiperhetoiminnan projektityöntekijä Charlotta Boucht (vas.) ja Olohuone-toiminnan projektipäällikkö Kaisa Eichhorn.

Työssämme maahan muuttaneiden nuorten parissa kuulemme, millaista rasismia nuoret joutuvat arkipäivissään kohtaamaan, esimerkiksi työelämässä. Vaikka se ei tulisikaan esiin suorina sanoina, se näkyy usein ulossulkemisena, jo työmahdollisuuksista tai asunnon haussa.

Myös mediassa ja sosiaalisessa mediassa yhä kovenevat asenteet kertovat nuorille, etteivät he kaikkien puolelta ole tervetulleita tänne. Kuitenkin tiedämme, että kotoutuminen on kaksisuuntainen tie.

Kohtaaminen on molemmille mahdollisuus oppia

Kotoutuminen tarkoittaa uuden kotimaan oloihin asettumista ja sopeutumista. Ihmisten väliseen kanssakäymiseen liittyvät säännöt, kulttuuri ja tavat voivat olla tänne muuttajalle vieraat, samoin yhteiskunnan rakenteet ja palvelut.

Oppiminen lähtee myös aidosta kuuntelemisesta. Jos annamme toiselle tilaa ja aikaa kertoa omasta tilanteestaan, kulttuuristaan ja haaveistaan, me opimme paljon. Kotoutuminen tapahtuu myös meissä, jotka olemme syntyneet täällä.

Muualta Suomeen muuttaneet eivät voi kotoutua ilman, että me ojennamme kätemme heitä kohti ja otamme heidät mukaan yhteisöihimme. Miten he voisivat oppia uuden yhteiskunnan tapoja, jos kukaan ei heille niitä näytä? Miten sinä, minä, jokainen meistä voisi pienillä arjen teoillaan kulkea kohti toista ihmistä?

Olemme oppineet työssämme kohtaamiltamme nuorilta, että monessa kulttuurissa on paljon sellaista, josta me voisimme ottaa oppia. Yksi niistä asioista on yhteisöllisyys. Nuoret ovat kertoneet, että heidän kotimaassaan ”tästä eteenpäin koko korttelin matkan” on perhettä. Suomessa heille vaikeaa voi olla se, että naapurit harvoin puhuvat toisilleen. Voisimmeko me ottaa tästä oppia? Voisimmeko naapurin kohdatessa hymyillä ja tervehtiä? Ehkä joskus pysähtyä juttelemaan ja tutustuakin. Jos naapurustossasi asuu muualta Suomeen muuttanut perhe tai ihminen ja pysähdyt juttelemaan heidän kanssaan, tulet varmasti kohtaamaan vieraanvaraisuutta ja sellaista iloa, joka on aina tervetullutta meidän kaikkien arkeen.

Työpaikoilla voimme vaikuttaa siihen, että jokainen tuntee olevansa osa ryhmää. Otetaan muualta tullut työntekijä mukaan kahvikeskusteluihin, vaikka suomen kieli olisikin vielä haaste. Vain puhumalla oppii. Ehkä voimme myös vaikuttaa siihen kenet palkataan? Monimuotoisuus työpaikalla tuo uusia arvokkaita näkemyksiä.

Monissa työtehtävissä voi pärjätä hyvin myös englannin kielellä, työtä tehdessä voi oppia alan sanastoa suomeksi, varsinkin jos työpaikalla palkataan mentori, jonka tehtävä on tukea ja opastaa. Muutos tulee meistä, joilla on jo turva ja etuoikeudet. Meidän vastuullamme on turvata myös muualta tulleille nuorille elämä Suomessa, jossa rasismi ei ole uusi normaali.

Teksti: Diakonissalaitoksen Olohuone-toiminnan projektipäällikkö Kaisa Eichhorn ja Kummiperhetoiminnan projektityöntekijä Charlotta Boucht.