Neljä myyttiä käyttötiloista

”Valvotut käyttötilat olisivat inhimillisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti järkevää päihdepolitiikkaa”, kirjoittavat Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien lääketieteellinen johtaja Jarmo Kantonen ja etsivää ja jalkautuvaa päihde- ja mielenterveystyötä kadulla tekevä Tukialus-hankkeen projektityöntekijä Jenny Kaasinen-Wickman. 

Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien lääketieteellinen johtaja Jarmo Kantonen ja etsivää ja jalkautuvaa päihde- ja mielenterveystyötä kadulla tekevä Tukialus-hankkeen projektityöntekijä Jenny Kaasinen-Wickman.

Kohtaamme Diakonissalaitoksen katutyössä päivittäin ihmisiä, joilla ei ole kotia, ei paikkaa mihin mennä. Ihmisiä, joille päihteet ovat samaan aikaan pakko ja pakokeino päivästä toiseen niin psyykkisten kuin fyysistenkin kipujensa kanssa selviytymiseen. Ihmisiä, joille monet elämän eri osa-alueet tapahtuvat julkisissa tiloissa ja esimerkiksi huumeidenkäyttö niissä kuuluisissa vihreissä vessoissa.  

Diakonissalaitos on esittänyt huumeidenkäytön rangaistusten tilalle hoidollisia ratkaisuja. Näitä ovat muun muassa opioidikorvaushoidon ja muun päihdehoidon saatavuuden sekä hoidon laadun parantaminen ja valvotun käyttötilakokeilun käynnistäminen.  

Valvotut käyttötilat näemme huumehaittojen ja huumeyliannostuskuolemien ehkäisykeskuksina, joissa terveydenhuollon ammattilaiset olisivat huumehaittojen niin kutsuttua ensivasteryhmää, jotka pystyisivät luomaan luottamusta ja tarjoamaan näköalaa toipumisen mahdollisuudesta apua tarvitseville ihmisille.  

Kansainvälinen kokemus ja tutkimus puoltavat käyttötiloja, samoin suomalaiset asiantuntijat. Nyt asia on poliittisista päätöksistä kiinni. 

Neljä käyttötiloihin liittyvää väitettä tai myyttiä, jotka haluamme kumota

1. Käyttötila kannustaa käyttämään huumeita

Valvotut käyttötilat eivät kannusta huumeiden käyttöön, vaan vähentää haittoja, yliannostuksia ja infektioita ihmisillä, jotka ovat jo huumeriippuvaisia. 

Huumeiden valvotut käyttötilat ovat paikkoja, joissa huumeita käyttävät ihmiset voivat käyttää päihteitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa. Tavoitteena on vähentää vakavasti päihderiippuvaisten ihmisten kuolleisuutta ja sairastuvuutta tarjoamalla huumeiden pistokäyttöön turvallinen, valvottu ja hygieeninen ympäristö. Tilassa on mahdollista kohdata ihmisiä, jotka muuten eläisivät avun ulkopuolella ja heitä on mahdollista auttaa muihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin.

Meille päihdetyön ammattilaisille tällä hetkellä käyty yhteiskunnallinen keskustelu kuulostaa samalta kuin joskus aiemmin puhuttiin terveysneuvontapalveluista. Huumeiden käyttö ei ala siten, että ihminen eräänä aamuna heräisi käyttämään suonensisäisiä huumeita, koska siihen tarkoitettuja välineitä saa ilmaiseksi kaupungin terveysneuvontapisteestä. Aivan yhtä absurdi ajatus on, että kukaan alkaisi käyttämään huumausaineita, koska niille olisi tarjolla valvottu käyttötila.   

2. Käyttötilat ovat ideologista höttöä

Kansainvälinen näyttö tukee valvottujen käyttötilojen perustamista. Valvottuja käyttötiloja on ainakin Norjassa, Tanskassa, Alankomaissa, Sveitsissä, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Australiassa ja Kanadassa. Huumeiden käyttötilat ovat myös Euroopan Huumausaineviraston EMCCDA:n yksi suositus huumehaittojen vähentämiseksi. 

Suomessa Helsingin kaupunki on tehnyt käyttötiloja puoltavan esityksen valtioneuvostolle jo vuonna 2019. Käyttötilojen puolesta puhuu myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), A-klinikkasäätiö, Tukikohta ry sekä Diakonissalaitos.

Asiantuntijat ja tutkimus puoltavat käyttötiloja laajasti, vain poliittinen tahtotila puuttuu. 

3. Käyttötila on kallis

Valvottu käyttötila on kallis, mutta taloudellinen säästö yhteiskunnalle on moninkertainen.

Helsingin kaupungin vuonna 2019 tekemän esityksen mukaan yhden valvotun käyttötilan vuotuiset henkilöstökustannukset olisivat 550 000 euroa. Vain yhden vaikeaksi äityneen pistosinfektion hoitokulut erikoissairaanhoidossa ovat kuitenkin kymmeniätuhansia euroja. Tehohoitoa vaativan infektion hoidon hinta lähtee 50 000 eurosta ylöspäin.

Pohjois-Amerikan Seattlessa tehdyn analyysin mukaan käyttötilan arvioitiin tuottavan 5,2 miljoonan dollarin säästöt vuosikustannusten ollessa 1,2 miljoonaa dollaria. Säästö tulee pääosin päihdeongelmaisten ihmisten sairaalahoidon vähenemisestä.  

4. Käyttötila lisää häiriöitä alueella

Turvallisen ja valvotun käyttötilan puute tuo huumeiden käyttämisen julkisille paikoille. Julkisiin vessoihin, porttikonkeihin, puistonpenkeille. Tällä hetkellä huumeidenkäyttö tapahtuu epähygieenisissä ja turvattomissa olosuhteissa, ja samalla lisää alueen turvattomuutta. 

Valvottuja käyttötiloja on ollut Euroopassa 1980-luvulta saakka. Tutkimusten ja kokemusten perusteella ne eivät ole lisänneet huumekauppaa tai rikollisuutta lähiympäristössä. Käyttötilat voivat päinvastoin lisätä turvallisuuden tunnetta niin huumeita käyttävillä ihmisillä sekä alueen asukkailla ja yrittäjillä.  

Käyttötilakokeilu olisi inhimillistä päihdepolitiikkaa 

Teemme Diakonissalaitoksella joka päivä työtä kaupunkien kaduilla ja kujilla. Esimerkiksi Tukialus-hankkeessamme meillä on vuodesta 2018 alkaen ollut kirjanpitomme mukaan 24 000 kohtaamista hyvin vaikeassa tilanteessa kadulla olevien ihmisten kanssa.  

Viimeksi viikko sitten Tukialuksen työpari jonotti erään yleisissä vessoissa nukkuvan ja huumeita käyttävän ihmisen kanssa yksitoista tuntia päivystyksessä. Päivystyksestä tämä huonokuntoinen ihminen siirrettiin HUSin infektio-osastolle. Aiemmin tämä infektio olisi ollut hoidettavissa alle 20 euron antibioottikuurilla, mutta nyt hoidon hinta tulee olemaan useita kymmeniä tuhansia euroja. Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmuudella viimeinenkään vastaava saattokeikka. Sellainen, joka olisi voitu esimerkiksi käyttötilassa hoitaa nopeasti kuntoon jo päiviä aiemmin. 

Haluaisimme uskoa, että jo lähitulevaisuudessa meillä olisi palvelu näille ihmisille, joilla on kaikkein vaikein päihderiippuvuussairaus. Käyttötila, josta he saisivat tarpeen mukaiset palvelut ja jolloin onnistuisimme tulipalojen sammuttelun sijaan ehkäisemään tulipaloja jo ennen niiden syttymistä.  

Poliitikot, pallo on teillä.

Jarmo Kantonen toimii Diakonissalaitoksen ja Rinnekotien lääketieteellisenä johtajana ja Jenny Kaasinen-Wickman on etsivää ja jalkautuvaa päihde- ja mielenterveystyötä kaduilla tekevän Tukialus-hankkeen projektityöntekijä.

Diakonissalaitos ajaa inhimillisyyttä päihdepolitiikkaan. Lue vaikuttamisestamme ja kannoistamme täältä. A-klinikkasäätiö, Diakonissalaitos ja Tukikohta järjestivät 24.10.2023 käyttötilasimulaation Helsingin Hakaniemessä. Käyttötilasimulaation osallistujat kokivat käytännössä, miten valvottu käyttötila voisi toimia ja millainen asiakaspolku paikan päällä rakentuu.