Nuoren ääni: Kaikki eivät koe oloaan turvalliseksi

Näin koko elämäni Lahdessa asuneena, olen nähnyt Lahden lapsen, nuoren ja aikuisen näkökulmasta. Mielestäni Lahti ei ole turvallinen paikka nuorille. Olen itse vuosikymmen sitten yläasteikäisenä nähnyt, miten helposti jo sen ikäiset ajautuvat tupakoimaan, juomaan alkoholia ja jopa käyttämään huumeita. Ja nykyisessä työssäni nuorten parissa olen huomannut, että tuo asia ei ole muuttunut mihinkään. Jos hankkisin joskus lapsia, en uskaltaisi kasvattaa niitä Lahdessa.

Nuorten harrastusmahdollisuudet ovat myös todella huonot ja asettavat nuoret hyvin eriarvoiseen asemaan. Harrastusmaksut ovat monissa paikoissa niin kalliita, että kaikilla nuorilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta harrastaa. Lisäksi Lahdessa järjestettävät tapahtumat keskittyvät lähes täysin kesään, jolloin tapahtumia on jopa enemmän kuin tarpeeksi. Talvisin tapahtumia on vain satunnaisesti, jolloin nuorilla on vielä vähemmän tekemistä vapaa-ajallaan. Nämä asiat sekä heikentävät nuorten mielenterveyttä että ajavat nuoria hengailemaan niissä paikoissa, joissa päätyy helposti noihin ryypiskely- ja huumeporukoihin.

Päihteet ovat muutenkin suuri ongelma Lahdessa. Juoppoja ja narkkareita löytyy lähes joka kulmalta ja usein heistä koituu ongelmia. Joko he tappelevat keskenään ja aiheuttavat sillä turvattomuuden tunnetta lähistöllä oleville, tai he häiriköivät ohikulkijoita, jolloin tuntuu vielä turvattomammalta liikkua Lahdessa.

Lisäksi monet naiset ja tytöt eivät uskalla liikkua Lahden keskustassa yöaikaan yksin, koska pelkäävät joutuvansa ahdistelluksi tai raiskatuksi.

Lahden ilmapiiriä huonontaa myös Lahden huono terveydenhuolto ja etenkin naurettavan huonot mielenterveyspalvelut. Miten lahtelaiset voisivat voida hyvin, jos julkisessa terveydenhuollossa saa ajan psykologille hyvällä tuurilla kaksi kertaa kuussa (jos oma tilanne on jo todella vaikea) ja yksityisen terapeutin löytäminen voi kestää kuukausia?

Lahtelaiset ovat myös erittäin rasistisia, homofobisia ja ylipäänsä kaikkia vähemmistöjä syrjiviä. Ei tietenkään kaikki, mutta Lahdessa tuota syrjintää ja vihaa on huomattavasti muita kaupunkeja enemmän. Itse sukupuolivähemmistöön kuuluvana kohtaan jatkuvasti huutelua, haukkumista ja halveksuntaa liikkuessani Lahdessa. On mahdotonta tuntea oloaan hyväksytyksi kaupungissa, jossa pride-viikon liputuksen aikana pride-lippuja varastetaan tai revitään alas lipputangoista jatkuvasti.

Lisäksi Lahti on jakautunut hyvin selvästi eri luokkien alueisiin. Kaikki Lahdessa tietävät esimerkiksi Liipolan kaupunginosan maineen vähätuloisten alueena, jossa on paljon juoppoja ja narkkareita, tai Jalkarannan alueena, jossa hyvätuloiset elävät rauhallisessa ympäristössä.

Ulkopaikkakuntalaiselta ystävältäni sain mielipiteen Lahdesta, että Lahti ja lahtelaiset eivät ole vastaanottavaisia, eikä kadulla uskalla välttämättä kysyä vastaantulijalta esimerkiksi tietä lähimpään kauppaan. Allekirjoitan tämän näkemyksen itsekin, sillä lahtelaiset ovat usein hyvin vaikeasti lähestyttäviä ja monet eivät vaivautuisi auttamaan yksinkertaisimmissakaan asioissa, vaikka pyytäisikin apua.

Toki Lahdessa on yritetty parantaa monia näistä asioista, mutta ne tuntuvat enemmän siltä, että yritetään paikata suuria avohaavoja pienellä laastarilla, eikä puututa niihin ongelmien perimmäisiin syihin. Esimerkiksi jalkautuvan nuorisotyön lisääntyminen, monipuolistuneet nuorisotilat, nuorisopalveluiden psykososiaalisen tuen yksikkö Domino, Homebasen kaltaiset toipuvien päihteidenkäyttäjien tilat ovat kaikki todella tärkeitä asioita, enkä halua väheksyä heidän tekemäänsä työtä, mutta nykytilanteessa ne eivät kuitenkaan riitä turvaamaan nuorten hyvinvointia.

Loppupeleissä monien ongelmien kohdalla kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, mihin kaupunki päättää rahansa käyttää. Esimerkiksi mielenterveyspalvelut, harrastusmahdollisuudet ja päihdeongelmat ovat asioita, jotka kaupunki voisi ratkaista käyttämällä niihin rahaa. Vaikuttaa siltä, että se ei ole Lahden kaupungin mielestä tärkeää.

Joonas Saarela

Diakonissaitoksen Nuorten ohjelman (2022-2024)  tavoitteena on vaikuttaa siten, että haavoittuvassa asemassa olevien nuorten omat kokemukset ja tarpeet tulevat esille yhteiskunnassa. Nuorten ohjelma on tavannut kevään ja kesän aikana kasvotusten 140 haavoittuvassa asemassa olevaa nuorta ympäri Suomea. Keskusteluissa yleinen ilmapiiri ja negatiivisuus oli yksi teema, joka nousi vahvasti esille.