Nuoren ääni: Leikkaaminen leikatulta

On tiistai 18. kesäkuuta ja menen katsomaan Kelan sivuille ilmestyneen päätöksen koskien asumistuen vuositarkastusta. Rauhallisin mielin avaan päätöksen: vastahan tarkastin asumistuen ja se pysyi onneksi samana. Järkytyksekseni kuitenkin huomaan, että asumistukeni on tippunut 357 eurosta 90 euroon. Tuijotan järkyttyneenä päätöstä. Tuloni eivät ole nousseet viime tarkastuksen jälkeen ollenkaan, joten ne eivät voi olla tähän syynä. Otan heti yhteyttä entiseen Vamos -valmentajaani ja alamme setvimään tilannetta.

Taloudellinen menetys ahdistaa ja lisää stressiä monelle nuorelle. Apua ja tukea Kelan hakemuksiin ja talousasioihin olen itse saanut muun muassa Vamoksesta.

Hallituksen tänä vuonna asumistukeen ja työmarkkinatukeen kohdistamat leikkaukset ovat epäinhimillisiä ja ne vaikuttavat paljon, ehkä jopa kaikkein eniten, meihin nuoriin.

Kuten yhteiskunta haluaa, olen työssäkäyvä terve nuori: teen osa-aikaista työtä ja olen saanut soviteltua työmarkkinatukea ja asumistukea palkan lisäksi. Hallituksen tämänvuotiset leikkaukset ovat olleet minulle suuri menetys – tätä menoa työttömänä oleminen olisi taloudellisesti turvallisempaa. Tuistani on lähtenyt yhteensä tänä vuonna noin 500 euroa, vaikkei palkkani ole noussut. Eikö hallitus ymmärrä, että pienituloisilta leikkaaminen esimerkiksi lisää ahdistusta, masennusta, syrjäytymistä..? Ja sitä rataa.

“Tee vain enemmän töitä!”

Nuorten ihmisten jaksaminen tulisi ottaa päätöksenteossa paremmin huomioon. Kuulen usein sanottavan ”tee kuule vaan enemmän töitä!”, vaikka:

A. Lisätöitä ei välttämättä ole tarjolla.
B. Mitä enemmän töitä teen, sitä enemmän tuista lähtee.
C. Kaikilla ei ole samat mahdollisuudet työllistyä.
D. Työpaikan vaihtaminen voi olla henkisesti todella raskasta monelle nuorelle.

Teen osa-aikatöitä juuri näistä syistä. Lisätöitä ei ole tarjolla ja työnhaku on tehty nykyään todella hankalaksi ja monimutkaiseksi. Myös oma jaksaminen, työn joustavuus, muut projektit, harrastukset, menot ja aikataulut vaikuttavat. Nykyisessä elämäntilanteessani ja mahdollisten tulevien opiskelujen vuoksi osa-aikatyö on ollut minulle ainoa ja paras mahdollisuus, mutta siitä ”parhaasta” en enää edes ole varma.

Laskemani mukaan kokoaikaisen työn palkasta jäisi käteen vähemmän, kuin jos olisin työtön ja saisin työmarkkinatukea, asumistukea ja perustoimeentulotukea. Näillä perustein tuntuu, ettei työnteko edes kannata.

Taloudellinen menetys ahdistaa ja lisää stressiä

Teemme yhdessä Vamoksen valmentajan kanssa päätöksestä valituksen Kelaan. On kuitenkin hyvin epätodennäköistä, että asiaan tulisi muutos. Lopulta tukien leikkaaminen ei ole Kelan syytä, vaan lakimuutokset hallituksen taholta ovat vaikuttaneet asiaan. Surullisin mielin lähetän valituksen ja jään odottamaan päätöstä.

Taloudellinen menetys ahdistaa ja lisää stressiä monelle nuorelle. Apua ja tukea Kelan hakemuksiin ja talousasioihin olen itse saanut muun muassa Vamoksesta, vaikken tällä hetkellä olekaan toiminnassa aktiivisesti enää mukana.

Vielä vähän aikaa sitten laskin opiskelijana senttejä ja mietin, mihin rahani riittävät. Juuri, kun olen saanut säästettyä työssä jonkin verran, joudun käyttämään kaikki säästöni siihen, että saan hädin tuskin maksettua vuokran. Ja senkin jälkeen, loppujen lopuksi, tulen elämään toimeentulotuen varassa. Enkä ole ainoa: todella monet ihmiset kamppailevat tällä hetkellä hallituksen leikkauksien vaikutusten kanssa. Tätäkö on työikäisten nuorten tulevaisuus?

Teksti: Eedit, 21. Kirjoittaja on aikaisemmin ollut mukana Vamos-nuortenpalvelun toiminnassa. Kirjoitus on osa Ääni nuorille! -blogisarjaa, jossa nuoret kirjoittavat omia kokemuksiaan yhteiskunnasta ja sen ulkopuolelta. 

Vamos auttaa eri tavoin hankalassa tilanteessa olevia 16–29-vuotiaita koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria löytämään oman polkunsa. Toimintaa on 11 paikkakunnalla Helsingistä Rovaniemelle.