Nuoren ääni: Valintana häpeä

häpeä
1. sopimattoman teon, huonommuuden tms. aiheuttama mielipahan, nolouden,
katumuksen tunne tai tila
2. arvonannon tai kunnian menetys tai sen aiheuttanut seikka.

Häpeä on tunne, jonka kaikki varmasti ovat joskus elämänsä aikana tunteneet. Se on joskus vaikea erottaa syyllisyydestä ja tuo usein mukanaan muita tunteita, kuten suuttumusta tai jopa surua.

Helposti voisi ajatella, että häpeä on jotain, joka tulee ihmisestä itsestään – että se syntyy jossain sisäpuolella ja tulee alkujaan meistä. Mutta todellisuudessa häpeä tulee aina ulkopuolelta: se on tunnereaktio johonkin, minkä koemme olevan sopimatonta tai tekevän meidät huonoksi. Nämä säännöt, nämä normit, tulevat aina ulkopuolelta. Se, mikä on häpeällistä jossain kulttuurissa, voi olla suorastaan ylpeyden aihe toisessa.

Kun koemme häpeää, olemme suhteessa ympärillämme vallitseviin käytäntöihin. Tunnemme häpeää, koska ajattelemme, että muut ihmiset ympärillämme ajattelevat meistä jotain pahaa, tai koska emme ole kohdanneet heidän odotuksiaan. Häpeä on aina opittu vastaus siihen, mitä yhteisö meiltä odottaa. Annamme sen tapahtua, koska haluamme ympäröivän maailman hyväksyvän meidät.

Mutta entä jos ajattelisimme, että häpeä on oma valintamme?

Häpeä nousee aina vastauksena jollekin ärsykkeelle. Kenties olemme myöhässä tapaamisesta, tai tunnekuohun kourissa sanoimme jotain rumaa läheisillemme. Tai ehkä kärsimme jostain häpeälliseksi koetusta vaivasta, kuten valitettava kansantautimme alkoholismi tai vaikkapa mielenterveyden ongelmat. Nämä kaikki heijastavat ympäröivää yhteiskuntaamme, ja tuntemamme häpeä johtuu siitä, että haluamme esiintyä parhaana itsenämme muille sen sijaan, että olisimme jotenkin vaivaksi tai “muita huonompia”. Häpeän tunne voi syntyä sisällämme, mutta sen aiheuttanut ärsyke tulee aina ulkopuolelta.

On kuitenkin aina oma valintamme, kuinka paljon valtaa annamme häpeälle.

Häpeästä voi olla hyötyä. Se on toisaalta suojamekanismi meille itsellemme: se voi pysäyttää meidät huonolla polulla tai estää meitä tekemästä virheitä. Se myös pitää meidät inhimillisinä: häpeä auttaa meitä pysymään nöyrinä ja samaistumaan toisiimme. Se voi jopa toimia opettajana: häpeä auttaa meitä oppimaan virheistämme ja kasvamaan ihmisinä.

Häpeä voi olla myös este. Voimme hävetä niin paljon, että suorastaan lamaannumme ja lakkaamme täysin toimimasta. Se voi estää meitä tekemästä asioita, joita haluamme, tai joita meidän pitäisi tehdä. Häpeä voi helposti muuttua peloksi, jolloin emme uskalla pistää itseämme likoon tai astua mukavuusalueemme ulkopuolelle. Liian usein häpeä estää meitä hakemasta tarvitsemaamme apua, koska yhteiskuntamme opettaa, että meidän tulisi selviytyä itsenäisesti tästä elämästä – ja jos emme kykene siihen, olemme jotenkin epäonnistuneita yksilöitä.

Näissä tilanteissa voi auttaa ajatella häpeän olevan valinta.

Miksi minun pitäisi hävetä sitä, että minulla on jokin psykiatrinen diagnoosi? Miksi se on hävettävää, että tarvitsen mielialalääkkeitä pärjätäkseni arjessani? Miksi siinä pitäisi olla mitään hävettävää, että en ole täysin itsenäinen ja sataprosenttisen varma siitä, mitä haluan elämässäni tehdä?

Yhteiskunta haluaisi minun tuntevan jotain turhaa häveliäisyyttä siitä, että tarvitsen ylimääräistä apua pystyäkseni samoihin asioihin kuin muut ikäiseni. Minä kysyn: miksi? Mitä se kenellekään muulle kuuluu, miten minä elän elämääni? Mitä se vaikuttaa keneenkään muuhun, jos tarvitsen tiettyjä apukeinoja tai tukea?

Minä olen valinnut olla tuntematta häpeää, jos sillä ei ole minulle mitään annettavaa.

Jos häpeän tunne on minulle vain tiellä, miksi minun pitäisi antaa sille tilaa? Minulla on tarpeeksi esteitä arjessani ihan ilmankin sitä, että miettisin, mitä muut haluaisivat minun tuntevan. Minä olen hyväksynyt nämä asiat itsessäni, enkä koe siitä hyötyä, että vatvon ja surkuttelen niitä muiden mielipiteiden takia.

Elämässä täytyy mennä eteenpäin eikä jäädä miettimään sitä, kuka sen maidon kaatoi lattialle ja miksi. Jos olen myöhässä, pahoittelen ja lähden seuraavalla kerralla aikaisemmin. Jos olen sanonut pahasti, pyydän anteeksi ja tiedän seuraavalla kerralla vetäytyä, kunnes olen rauhoittunut.

Kun seuraavan kerran tunnet häpeää, kysy itseltäsi: miksi tämä asia olisi hävettävä? Kuka minulta odottaa häpeää sen suhteen? Onko häpeästä tässä tilanteessa minulle hyötyä, vai estääkö se minua liikkumasta eteenpäin?

Häpeä voi olla valinta. Kun tunnistamme tämän, voi sen käsittely tunteena olla helpompaa. Puretaan turhat stigmat ja ajetaan alas häpeäkulttuuri – pelkkä itsensä oleminen ei tarvitse olla hävettävä asia.

Teksti: Solja Lamminen

Diakonissalaitoksen Nuorten ohjelman (2022–2024) tavoitteena on tehdä tilaa erilaisille nuorten äänille yhteiskunnassa. Nuorten ääni -blogisarjassa nuoret itse kirjoittavat heille tärkeistä teemoista.