Nuoret eivät saa jäädä palvelujen ulkopuolelle elämän muutoskohdissa

”Mielenterveyspalveluiden toimivuudessa on vakavia puutteita, ja siirtymävaiheiden ongelmat uhkaavat monen nuoren hyvinvointia. Hoitovastuun jatkuminen ja hoidon jatkuvuuden turvaaminen kaipaavat selkeämpää ja vahvempaa lainsäädännöllistä pohjaa, sillä nykytilanteessa liian moni nuori jää yksin juuri silloin, kun apua tarvitaan eniten”, Vamos Tampereen valmentaja Janette Sandberg kirjoittaa blogissaan.

Janette Sandberg työskentelee valmentajana Vamos Tampereen Matkalla-hankkeessa.

Nuorten mielenterveyspalveluiden nivelvaiheet, kuten esimerkiksi siirtyminen nuorisopsykiatrian palveluista aikuispsykiatrian puolelle tai hoidon siirtyminen sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköstä toiseen, voivat samalla jäädä palveluiden katvealueiksi.

Diakonissalaitoksen Vamos Tampereen Matkalla-toiminnassa nähdään palveluiden katvealueita arjessa jatkuvasti. Matkalla-toiminta on suunnattu 18–29-vuotiaille nuorille, jotka odottavat pääsyä mielenterveyspalveluiden piiriin. Toiminnassa nuoret saavat yksilöllistä, rinnalla kulkevaa tukea omalta valmentajaltaan. Yksilöllinen rinnalla kulkeva tuki on monelle nuorelle elintärkeää, mutta se ei voi korvata järjestelmän vastuuta.

Uudet elämäntilanteet ja aikuistumisen tuomat haasteet voivat lisätä hoidon ja tuen tarvetta

Matkalla-toiminnan nuorilla on kokemusta siitä, että mielenterveysongelmat eivät ole väistyneet täysi-ikäistymisen myötä, vaan uudet elämäntilanteet ja aikuistumisen tuomat haasteet voivat päinvastoin lisätä hoidon ja tuen tarvetta. Hoitokontaktin katkeaminen, esimerkiksi paikkakunnan vaihdon tai vastuutyöntekijän vaihtumisen yhteydessä, voi merkittävästi heikentää nuoren kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämänlaatua, viivästyttää toipumista, kasata haasteita sekä heikentää nuoren työ-, opiskelu- ja toimintakykyä.

Hoitovastuun ja hoidon tarpeenmukaisen jatkuvuuden varmistaminen on olennaista, sillä ilman sujuvaa hoidon jatkuvuutta on riski, että hoitosuhde katkeaa jopa kahdeksi vuodeksi – juuri silloin, kun tuki olisi erityisen tärkeää.

Esimerkiksi digipalveluiden laajempi hyödyntäminen voisi omalta osaltaan tukea hoitovastuun jatkuvuutta nuoren asuinpaikasta tai hoitotahosta riippumatta. Etäyhteydet ja digipalvelut voisivat myös parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta alueilla, joissa nuoret eivät pysty matkustamaan hoitopaikkaan tai joiden vointi estää sen.

Yhteiskunnan on varmistettava, että nuoret eivät jää palvelujärjestelmän ulkopuolelle

Hoitovastuun jatkuvuuden turvaaminen edellyttää selkeämpää ja vahvempaa lainsäädännöllistä pohjaa. Olisi todella tärkeää varmistaa, että mielenterveyspalveluiden jatkuvuus ja sujuvat siirtovaiheet ilman katkoksia, jotta nuoret saavat tarvitsemansa tuen ilman viiveitä, riippumatta palveluntarjoajasta tai asuinpaikasta.

Vamos on erinomainen esimerkki kolmannen sektorin toimijasta, joka täydentää lakisääteisten palveluiden tarjoamaa tukea. On kuitenkin tärkeää, että tällaiset toimijat voivat keskittyä täydentävään rooliinsa eivätkä missään olosuhteissa joudu paikkaamaan järjestelmän puutteita. Yhteiskunnan on varmistettava, että nuoret eivät jää palvelujärjestelmän ulkopuolelle, vaan saavat tarvitsemaansa tukea silloin, kun sitä eniten kaipaavat. Tämä ei ole pelkästään inhimillinen velvollisuus, vaan myös tärkeä askel kohti paremman tulevaisuuden ja kestävämmän yhteiskunnan rakentamista.

Kirjoittaja Janette Sandberg työskentelee valmentajana Vamos Tampereen Matkalla-hankkeessa.