Oman tarinan läpikäyminen auttaa pakolaista jäsentämään kokemaansa ja rakentamaan tulevaisuutta

Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskus, Lasten ja nuorten toiminta (Lanu), on tuottanut kaksi uutta työkirjaa pakolaisten kanssa työskentelyyn erikoissairaanhoidossa ja sosiaalihuollossa. Työkirjojen avulla ammattilainen voi fokusoida traumatyöskentelyä eri teemojen mukaisesti, kuhunkin tarkoitukseen sopivalla laajuudella ja syvyydellä.

Julkaisut ovat jatkoa aikaisemmin valmistuneelle Minun tarinani -työkirjalle. Se  syntyi osana tutkimushankeyhteistyötä Tampereen yliopiston kanssa. Siellä selvitettiin narratiiviseen altistusterapian (NET) soveltuvuutta lapsille. Narratiivisessa altistusterapiassa käsitellään ihmisen traumamuistoja, jotka hän usein yrittää torjua tietoisuudesta.

”NET-terapiatutkimuksen rinnalla käytettiin verrokkimenetelmää. Halusimme kehittää oman työkirjan verrokiksi sen pohjalta, miten olimme kokeneet pakolaislasten hoidontarpeen toiminnassamme”, kertoo projektipäällikkö Marjo Neste Diakonissalaitokselta. Näin syntyi 3–13-vuotiaille lapsille suunnattu Minun tarinani -työkirja.

Nyt julkaistut nuorten työkirja Mun tarinani ja perheiden työkirja Meidän tarinamme ovat luonnollisia jatkumoita ensimmäiselle työkirjalle. Yhdessä ne kattavat kaikki Lanun hoidon piirissä olevat eri-ikäiset kiintiöpakolaiset.

Perheen yhteinen tarina näkyväksi

”Kaikki kolme työkirjaa noudattavat kronologista elämäntarinan kerrontatapaa pakolaisuuden eri vaiheista ja niihin liittyvistä traumaattisista kokemuksista, selviytymisestä sekä elämää kannattelevista tekijöistä”, Marjo Neste tiivistää työkirjojen sisältöjä. Työkirjoja täydentävät myös oppaat niiden käyttöön.

Pakolaisten hoitoon tarkoitettuja työkirjoja ei ole helposti saatavilla, ja siksi Lasten ja nuorten toiminnan työkirjoihin on osoitettu kiinnostusta myös Suomen ulkopuolelta. Kidutettujen hoidon kansainvälinen kattojärjestö IRCT onkin toivonut tuotettua materiaalia saatavaksi myös kansainväliseen käyttöön. Työkirjojen englanninkieliset versiot ovat valmistuneet hiljattain ja julkaistut Diakonissalaitoksen verkkosivuilla.

Perheterapeutti Mari Mäkinen-Halttusen mukaan narratiivisen altistusterapian käytöstä saatujen hyvien tulosten perusteella on mielekästä tarjota mahdollisuus kerronnallisen ja visuaalisen historian, nykyhetken ja tulevaisuuden yhteen nivovan tarinan koostamiseen myös perheiden kanssa.

”Meidän tarinamme -työkirjan kantavia ajatuksia ovat tehdä näkyväksi lasten kokemukset ja perheen yhteinen tarina, sekä nostaa esiin selviytymisen kokemuksia ja taitoja, joita on mahdollista myös vahvistaa työskentelyn aikana”, Mari Mäkinen-Halttunen sanoo ja kertoo, että monet potilaat ovat jossain vaiheessa pohtineet oman tarinansa kirjoittamista.

”Tässä työkirja voi toimia alkusysäyksenä omien elämänvaiheiden itsehoidollisena, tarinallisena työskentelynä.”

Mari Mäkinen-Halttunen pitää Meidän tarinamme -työkirjaa pääsääntöisesti soveltuvana työskentelyyn koko perheen kanssa, mutta joiltakin osin vain vanhempien kanssa työskentelyyn.

Lapsen ääni jää usein aikuisten varjoon

”Vanhempien traumamuistot ja mahdolliset post-traumaoireet vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin, joten on tärkeää antaa vanhemmille tilaisuus työstää heidän omia elämänvaiheitaan, joihin on saattanut liittyä jo nuoruudesta lähtien traumatisoivia kokemuksia ja turvattomuutta.”

Mari Mäkinen-Halttunen muistuttaa, että kokemusten jäsentäminen auttaa selviytymään vanhempana uudessa kotimaassa ja suuntautumaan tulevaisuuteen.

Erityisesti nuorten työkirjan sisältöihin paneutunut sairaanhoitaja Sami Rekonen Lanusta muistuttaa, että pakolaisnuorelle ja nuorelle aikuiselle on tärkeää tulla kuuluksi – kuten kenelle tahansa meistä.

”Usein lasten ja nuorten ääni jää aikuisten varjoon. Nuori ei välttämättä ole tottunut siihen, että häneltä itseltään kysytään ja että hän saa itse vastata ja tuoda esille omia näkökantojaan. Aikuiset saattavat usein tahattomasti vastata nuoren puolesta hänelle esitettyihin kysymyksiin”, Sami Rekonen sanoo ja avaa pakolaisnuoren maailmaa:

”Nuori on mahdollisesti joutunut kantamaan vastuuta perheessä jo varhain, ja vastuu saattaa vain lisääntyä uudessa kotimaassa, usein nopean kielen oppimisen ja kasvun myötä. Kotoutuminen uuteen yhteiskuntaan ja kulttuuriin ei aina ole helppoa, ja kasvaminen kahden erilaisen kulttuurin välissä voi olla haasteellista.”

Katse tulevaisuuteen

Mun tarinani -työkirja haluaa vahvistaa nuoren kokemusta siitä, että häntä kuunnellaan.

”Nuoreen elämä on saattanut olla pelkkää kaaosta, selviytymistä ja murhetta. On hyvä jäsentää hänen tähänastisia elämänvaiheitaan – luoda työkirjan avulla kronologisesti etenevä narratiivi iloineen ja suruineen”, Sami Rekonen tiivistää työskentelyn tavoitteita.

”Traumaattisiakin tapahtumia on tärkeä läpikäydä, työstää turvallisesti ja näin löytää rakentavia selviytymiskeinoja ikätasoisen kasvun ja kehityksen tukemiseksi ja psyykkisen voinnin vakauttamiseksi. On tärkeää, että työskentelyssä suunnataan ajatukset myös tulevaisuuteen; elämä kantaa ja jatkuu.”

Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen Lasten ja nuorten toiminnan ensisijaisia asiakkaita ovat kiintiöpakolaisina maahan tulleet alle 24-vuotiaat kidutetut ja vaikeasti traumatisoituneet lapset ja nuoret perheineen. Vuoden 2019 aikana hoidettiin noin 80 kiintiöpakolaispotilasta.

Lasten ja nuorten toiminnan rahoitti Turvapaikka-, maahanmuutto ja kotouttamisrahasto (AMIF) vuosina 2019–2021.

Työkirjat ja niihin liittyvät työntekijän oppaat löytyvät suomeksi ja englanniksi Lasten ja nuorten toiminnan tietopankista.