Osallisuutta edistetään parhaiten tekemällä yhdessä nuorten kanssa

Viestintäasiantuntija Hanna Suomen työssä korostuu yhteistyö kokemustyöntekijöiden kanssa. Hän painottaa, että tiimin tuki sekä turvallinen ja kannustava ilmapiiri ovat avainasemassa, jotta kokemustyöntekijät pääsevät loistamaan. ”Suurin muutos on kuitenkin tapahduttava omassa ajattelussa,” hän lisää.

Olen tehnyt töitä Diakonissalaitoksen Nuorten ohjelmassa viestintäasiantuntijana lähes kolmen vuoden ajan. Erityispiirteenä tässä työssä on ollut se, että melkein alusta asti tiimiin on kuulunut kokemustyöntekijöitä, joiden kanssa olen työskennellyt tiiviisti.

Nuorten ohjelmassa kokemustyöntekijät ovat olleet nuoria, joilla on kokemusta haastavasta elämäntilanteesta. Siis sellaisia nuoria, jotka ovat olleet myös toiminnan kohderyhmää. Työskentely yhdessä kokemustyöntekijöiden kanssa on ollut todella antoisaa, mutta ei aina helppoa.

Tässä blogitekstissä tuon esille huomioita ja havaintoja, joita kokemustyöntekijöiden kanssa työskentelystä olen oppinut.

Kokemustyöntekijöiden palkkaaminen lähti nuorten ideasta

Haluan aloittaa kertomalla taustoja siitä, miten päädyimme Nuorten ohjelmassa palkkaamaan tiimiin kokemustyöntekijöitä. Kun aloitimme Nuorten ohjelman toiminnan, meille oli selvää, että kehittämistyötä pitäisi tehdä tiiviisti nuorten kanssa. Nuorten osallisuus oli kuitenkin alkuaikoina todella eri, mitä se nyt ohjelman loppuvaiheessa on. Voisi sanoa jopa, ettei aitoa osallisuutta oikeasti edes ollut.

Nuorten ohjelman ensimmäisen puolen vuoden aikana tapasimme nuoria eri Diakonissalaitoksen toiminnoissa. Tämän kiertueen aikana halusimme kysyä nuorilta itseltään, miten meidän pitäisi edistää nuorten osallisuutta yhteiskunnassa ja päätöksenteossa. Tapasimme kiertueen aikana 140 nuorta kasvotusten.

Kiertueelta saimmekin paljon vastauksia toiminnan toteuttamiselle. Yksi merkittävä oppi oli niin sanottu nuorilta nuorille -periaate. Nuorten puheissa toistui ajatus siitä, että mieluisa ja helpompi toimintaympäristö on työskennellä toisten nuorten kanssa – sellaisten, joilla on ehkä vastaavanlaisia kokemuksia ja jotka elävät samaa elämänvaihetta.

Tajusimme pian, että me keski-ikäiset ja keskiluokkaiset aikuiset saatamme aiheuttaa tahtomattamme tilanteen, jossa emme pääse parhaalla mahdollisella tavalla edistämään nuorten osallisuutta. Se vaikutti todella merkittävästi meidän ajatteluumme siitä, miten toimintaa tulisi toteuttaa. Heti syksystä lähtien tiimiimme palkattiin kaksi kokemustyöntekijää.

Hannan ensimmäinen kokemustaustainen työkaveri oli Laura. Lauraa haastateltiin Ylen Työuran jatkajat -dokumenttiin. Dokumentin kuvauksissa Hanna ja Laura kävivät läpi viikon työtehtäviä.

Kokemustyöntekijän kanssa työskentely vaatii paljon itsereflektiota

Voin myöntää, että välillä olisi tuntunut helpommalta vain tehdä itse kaikki työtehtävät. Mutta tämä ajatus johtui vain omasta kipuilustani. Oli myönnettävä, että tehokas tapani työskennellä ei tässä kohtaa ole se oikea. Sillä tavalla työskentely ei päästänyt kokemustyöntekijää aidosti osalliseksi.

Muutos alkoi siitä, kun ymmärsin, että kokemustyöntekijän aito osallisuus vaatii omien toimintatapojeni muutosta. Huomasin joutuvani kysymään itseltäni usein, toteutuuko kokemustyöntekijän osallisuus tällaisella aikataululla. Onko kokemustyöntekijällä tarpeeksi tietoa, jotta hän pystyy toteuttamaan antamani työtehtävät? Olenko kannustanut tarpeeksi? Olenko osannut tuoda esille kokemustyöntekijän vahvuudet?

Eniten osallisuus on vaatinut työtä siis minussa itsessäni. Muutos omassa ajattelussa on ollut pitkän matkan ja monen kantapään kautta opitun virheen tulos.

Turvallinen ilmapiiri ei synny kiireessä

Diakonissalaitoksella on käytössä turvallisemman tilan periaatteet ja ne ovat olleet myös keskeinen osa Nuorten ohjelman toimintatapoja. Myös kokemustyöntekijän kanssa työskennellessä turvallisen ilmapiirin luominen on tärkeää.

Oma tapani on pyrkiä kohtaamaan työkaverit kysymällä kuulumisia: ”Miten menee?” Mielestäni on tärkeää, että kokouksissa ja muissa kohtaamisissa on aidosti aikaa kuunnella, millä fiiliksillä muut ovat. Myös omien tuntemusten ja tunteiden sanoittaminen on tärkeää. ”Nukuin viime yönä huonosti ja siitä syystä on kireä olo”, voi auttaa muita ymmärtämään, että hermostuneelle olemukselle on selitys. Silloin omat huonotkaan päivät eivät vaikuta samalla tavalla yleiseen ilmapiiriin.

Olen huomannut sen, että kun itse on valmis kertomaan omia kuulumisia ja avaamaan tuntemuksiaan, luo se osaltaan sellaisen ilmapiirin, missä myös muiden on turvallista kertoa omistaan. On tärkeä huomioida se, että kaikille omista asioista kertominen ei ole luontaista. Kuulumisten vaihto ja tutustuminen jokaiselle sopivalla tavalla luovat kuitenkin ymmärrystä ja luottamusta.

Nuorten osallisuus ei ole ollut Nuorten ohjelmassa päälle liimattua. Kokemustyöntekijät ovat täysivaltaisia tiimin jäseniä, ja mukana kaikissa hetkissä. Tämä kuva on yhdestä tiimin kokouksesta. Kuvassa (vasemmalta) kokemustyöntekijät Elina, Joonatan ja Erhan sekä työkaverini Tomi.

Kokemustyöntekijän rooli on tärkeä sanoittaa

Olen ollut useamman kerran kokouksissa, jossa kokemustyöntekijä ei ole sanonut sanaakaan. Tämä ei ole johtunut siitä, etteikö kokemustyöntekijällä olisi välttämättä mitään sanottavaa, vaan siitä, ettei hän välttämättä tiedä omaa rooliaan kokouksessa.

Etenkin työsuhteen alussa kokemustyöntekijän rooli eri tilanteissa on tärkeä sanoittaa ääneen. Rooli on hyvä tehdä selväksi niin kokemustyöntekijälle itselleen kuin myös muille osallistujille. Tämä auttaa kokemustyöntekijää orientoitumaan kuhunkin tilanteeseen ja ottamaan toivottua roolia.

Osallistumista voi tehdä helpommaksi kokemustyöntekijälle myös esimerkiksi erilaisten fasilitointimenetelmien avulla. Jos vaikka kokemustyöntekijän toivotaan ottavan kokouksessa kantaa asioihin, ei välttämättä oikea tapa ole kysyä sitä yllättäen. Tämä voi olla liian jännittävä tilanne etenkin, jos muut osallistujat ovat vieraita ja heitä on paljon. Parempi tapa kysyä osallistujien näkemyksiä on esimerkiksi jakaa osallistujat aluksi pareittain, jolloin kokemustyöntekijällä on mahdollisuus pallotella omia ajatuksiaan ensin jonkun toisen kanssa.

Fasilitointimenetelmiä on paljon, ja jokaiseen tilanteeseen löytyy varmasti hyvä tapa. Tärkeintä on, että osallistuminen tehdään kokemustyöntekijälle ja myös muille osallistujille mahdollisimman helpoksi.

Luottamus nuoreen on kaikista tärkeintä

Nuorten ohjelmassa yksi palkitsevimmista asioista on ollut nähdä muutokset nuorissa. Olemme kohdanneet nuoria, jotka ovat kokeneet vaikeita asioita elämässään ja sen myötä itsetunto ja itseluottamus saattavat olla todella heikkoja. Olemme kuitenkin todistaneet, että oikealla tuella ja kannustuksella ihan jokainen näistä nuorista voi myös loistaa.

Sorruin Nuorten ohjelman alkuaikoina usein siihen, että arvioin nuoren valmiuksia ja toimintakykyä hänen puolestaan. Olen huomannut, että tämä on yleistä ja toisaalta myös inhimillistä. Taustalla on halu suojella nuorta.

Yksi merkittävä muutos omassa toiminnassani on ollut se, etten enää ikinä oleta, vaan kysyn asiaa aina nuorelta itseltään. Vaikka nuoren elämäntilanne olisi haastava, saattaa vaikka podcastin suunnittelu tai blogitekstin kirjoittaminen ollakin sellainen asia, mikä tuo erilaista sisältöä päivään. Roolin muutos palvelun käyttäjästä palvelun kehittäjäksi on muuttanut monen nuoren elämää Nuorten ohjelman aikana. Muutos on tapahtunut niin syvällä omassa identiteetissä, että se on saattanut muuttaa kokonaan nuoren elämän suuntaa.

Olennaista on ollut se, että nuoreen on luotettu ja että nuori on kokenut itsensä tarpeelliseksi. Kokemus siitä, että vaikeita elämäntilanteita voi hyödyntää ja auttaa sillä tavoin muita samassa tilanteessa olevia nuoria, on ollut merkittävässä roolissa Nuorten ohjelman onnistumisia.

Parhaita hetkiä omassa työssäni ovat olleet ne, kun saan tehdä yhdessä nuorten ja tiimin kanssa. Kuvassa (vasemmalta) Suldaan, Laura, Loviisa, Janina, Hanna, Erhan, Roosa ja Mira.

Kokemustyöntekijän kanssa työskentelyssä on hyvä huomioida ainakin nämä

1. Itsereflektio ja toimintatapojen muutos: Kokemustyöntekijän aito osallisuus vaatii omien työskentelytapojen ja ajattelun muutosta. On tärkeää kysyä itseltään, toteutuuko kokemustyöntekijän osallisuus tällaisella aikataululla ja onko hänellä tarpeeksi tietoa ja tukea tehtäviensä suorittamiseen.
2. Turvallisemman ilmapiirin luominen: Turvallinen ilmapiiri ei synny kiireessä. On tärkeää kohdata työkaverit kysymällä kuulumisia ja sanoittamalla omia tuntemuksiaan. Tämä luo ilmapiirin, jossa myös muiden on turvallista kertoa omistaan.
3. Vahvuuksien huomaaminen ja kannustaminen: Oikealla tuella ja kannustuksella nuorissa ja kokemustyöntekijöissä tapahtuu suuri muutos. Kannustava ilmapiiri, jossa on tilaa virheille, mahdollistaa kokemustyöntekijän vahvuuksien löytämisen ja hyödyntämisen.
4. Roolin selkeyttäminen ja fasilitointi: Kokemustyöntekijän rooli eri tilanteissa on tärkeä sanoittaa ääneen. Osallistumista voi helpottaa erilaisten fasilitointimenetelmien avulla, jotta kokemustyöntekijä voi ottaa toivottua roolia ja osallistua aktiivisesti.
5. Luottamus ja osallisuus: On tärkeää luottaa nuoreen ja kysyä hänen valmiuksistaan ja toimintakyvystään suoraan häneltä itseltään. Roolin muutos palvelun käyttäjästä palvelun kehittäjäksi voi muuttaa nuoren elämän suuntaa ja vahvistaa hänen identiteettiään.

Teksti: Hanna Suomi

Vuonna 2022 käynnistynyt Nuorten ohjelma perustettiin toteuttamaan Diakonissalaitoksen strategiaa, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena oli nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Nuorten ohjelman tavoitteena on ollut tukea haavoittuvassa asemassa olevien nuorten äänen kuulumista yhteiskunnassa, löytää heidän kanssaan uusia tapoja vaikuttaa päätöksentekoon, tarjota työelämäkokemuksia ja keikkatyömahdollisuuksia sekä edistää heidän työllistymistään.