Oulun D-asemalla keskusteltiin tulevaisuuksista: ”Halusin kuulla, poikkeanko siitä mitä muut ajattelevat.”
29.6.2023
Diakonissalaitoksen tulevaisuuskeskusteluissa kerätään merkkejä ja viestejä tulevaisuudesta. Ilmiöasema -pilotin tavoitteena on nostaa keskusteluun mukaan ajatuksia yhteiskunnan joka laidalta. Vappu, 60 ja Mikael, 24 olivat mukana, kun pilotti rantautui Ouluun.
Oululaiset Vappu ja Jussi-Mikael osallistuivat Oulun D-asemalla tulevaisuuskeskusteluun helmikuussa 2023. Keskustelu oli osa Diakonissalaitoksen Ilmiöaseman pilottia. Pilotissa kerättiin ajatuksia ihmisarvoisesta tulevaisuudesta niiltä, jotka usein jätetään syrjään tulevaisuuskeskusteluissa.
Vappu kertoo muuttaneensa Tuiraan vasta tänä vuonna. Hän asuu yksin.
”Olen eläkeläinen. Kaupunkiin muutto on ollut unelmien täyttymys. Ja tämä D-asema, se on ihan huippu ja tuo elämääni melkein kaikkea mitä tarvitsen. Kun olin muuttanut Tuiraan luin Rauhan Tervehdys -lehdestä, että tällainen paikka on avautunut. Päätin tulla käymään.”
Jussi-Mikael, jota kutsutaan Mikaeliksi, on ammattikorkeakouluopiskelija. Hän muutti Tuiraan kaksi vuotta sitten löydettyään sieltä asunnon. Vappu ja Mikael tapasivat toisensa ollessaan tutustumassa D-asemaan ensimmäistä kertaa.
”Mikael istui viereeni ja alettiin heti naljailla toisillemme”, Vappu kertoo. ”Käymme täällä melkein joka päivä. Ihan joka päivä ei kehtaa. Kaikkiin tapahtumiin ei olla menty.”
Helmikuussa Vappu ja Mikael kutsuttiin keskustelemaan tulevaisuudesta.
”D-aseman Suvimaria Saarenpää tuli nimilistan kanssa ja kutsui mukaan. Ja aina meitä houkutellaan toisen avulla: Vappu on siellä, tule sinäkin Mikael mukaan. Tai: Mikaelkin on siellä, tule sinäkin Vappu!”
Hyvän huomaaminen on taito, jonka voi oppia
Mikael tiesi, että keskusteluun olisi osallistumassa paljon eläkeikäisiä. Hän ajatteli, että olisi mielenkiintoista tulla mukaan opiskelijanäkökulmasta. Vappua taas kiinnosti kuulla ihmisten mielipiteitä asioista.
”Halusin kuulla, poikkeanko siitä mitä muut ajattelevat. Mielestäni ihmiset voisivat itse tehdä asioille jotain, eivätkä välttämättä valittaa niin paljon.”
Hyvän tunnistaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta, jos elämässä on paljon vaikeuksia tai elämä on näköalatonta. Toisaalta hyvän huomaamista olisi tärkeää opetella – se on taito, jota voi oppia.
Mikael on samaa mieltä. Hän kertoo yrittävänsä löytää ratkaisuja asioihin ja negatiivistakin asioista jotain hyvää.
”Oli ihan kivakin kuulla, mitä huolia tai millaisia näkökulmia muilla on. Se mikä minulle on itsestään selvää voikin olla toiselle huoli”, hän sanoo.
”Eiliset ovat mennyttä, tulevaisuus on huomenna. Pitäisi löytää nykyhetkessä joka päivälle jokin hyvä asia”, Vappu jatkaa. ”Ihmiset voitaisi opettaa etsimään jokin yksi pienikin hyvä asia päivästä. Hyvän huomaaminen auttaisi myös elämän suunnittelussa.”
Tulevaisuuskeskustelu tarjoaa samaistumispintaa muihin ihmisiin
”Tällaiseen [tulevaisuus]keskusteluun osallistuminen nostaa itsetuntoa. Sinulle annetaan arvo ja sinua kuunnellaan. Vaikeisiinkin kysymyksiin löytyi vastaus yhdessä puhumalla. Mitä ikinä olemmekin, olemme lopulta ennen kaikkea ihmisiä. Meillä on kaikilla arvo”, Vappu sanoo.
Mikaelin mukaan parasta D-asemalla on se, että jokainen kohdataan ainutlaatuisena.
”Kaikkien tulevaisuus näyttää erilaiselta: minä mietin, että pian valmistun, toinen etsii hautapaikkaa. Oli todella opettavaista ja avaavaa kuulla muiden ajatuksia”, hän sanoo. ”Olen oppinut D- asemalta sen, että ei tarvitse pelätä ikäihmisten kohtaamista tai heidän asenteitaan nuoria kohtaan.”
Vapun mukaan D-asemalla saa olla oma itsensä, oli sitten vanha tai nuori.
”Kukaan ei sano minulle pahasti enkä minä heille. Mikael on niin iloinen ja symppis tyyppi. Uskon, että meitä ihmisiä on olemassa toisiamme varten täällä maailmassa ja tuo Mikael on yksi sellainen minulle. Kyllähän täällä oppii, ja rakastan kuunnella vanhempien ihmisten tarinoita.”
Entä mitä Vappu ja Mikael toivoivat hyvältä tulevaisuudelta?
Mikael kertoo kaipaavansa vakautta, sitä ettei koko ajan tarvitsisi elää epävarmuudessa.
”Nyt taas opiskelijoilta leikataan. Toivoisin, että ei tulisi niin kiire valmistua. Vaikka on huolta, niin koen olevani tyytyväinen elämääni”, hän sanoo.
”Elämäni on juuri nyt luksusta. Minulla on mahdollisuus tehdä kaikkea. Olen nyt sellaisessa tilanteessa, että elän näiden ehtojen mukaan mitä elämässäni on. Toivon että omilla lapsilla kaikki menee hyvin. Kauppa on lähellä, toivottavasti pääsen jatkossakin kunnolla kävelemään. Aika arkisia, pieniä ne toiveet ovat. Omalla toiminnallaan voi vaikuttaa siihen, mitä saa. Yritän olla ystävällinen ja hymyillä aina vastaantuleville”, Vappu kertoo.
Lue lisää Diakonissalaitoksen tulevaisuuskeskusteluista”Olen onnellinen siitä, että elän. En tarvitse enää mitään. Olen nyt sellainen, millainen aina halusin olla.”