Pehmeitä arvoja ja kovaa turvallisuutta

Presidentti on arvojohtaja, jonka puheilla ja teoilla on väliä. Siksi kutsuimme ehdokkaat podcastiin keskustelemaan arvoista. ”On ollut ilo huomata, että sekä Alexander Stubb että Pekka Haavisto pitävät tulevan presidentin roolia erilaisia ihmisiä yhdistävänä ja etäisyyksiä kaventavana roolina”, kirjoittavat Diakonissalaitoksen Jenni Sarolahti ja Miinukka Tuominen-Hakoila blogissaan. 

Diakonissalaitoksen viestintäpäällikkö Jenni Sarolahti ja vaikuttamistyön päällikkö Miinukka Tuominen-Hakoila.

Näin vaalien alla presidentin tehtävistä on puhuttu karkeasti ottaen kahtalaisina: presidentti johtaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä toimii arvojohtajana. Näistä jälkimmäistä ei ole presidentin tehtävissä virallisesti ottaen mainittu, mutta niin se on tavannut olla. Presidentti ottaa kantaa harvoin, mutta silloin kun ottaa, häntä kuunnellaan.  

Rajat, turvallisuus, Nato, DCA-puolustusyhteistyösopimus, asevelvollisuus ja tietenkin Venäjä, Venäjä, Venäjä. Siinäpä monta turvallista ja suotavaa aihetta presidentinvaalikeskusteluihin, ajatellaan. Arvojakin on hyvä sivuta, mutta ei liikaa tai väärällä tavalla.  Se huomattiin, kun Yle keskustelutti pitkästi ehdokkaita arvopohjaisista valinnoista. Someraivohan repesi ja muut mediat ilkkuivat: ”Päivänpolitiikkaa, joka ei presidentille kuulu!”.  

Arvopuhe on kovaa puhetta

Meille Diakonissalaitoksella arvopuhe on sitä kovinta puhetta: meille omat vahvat arvomme ovat työmme kivijalka, jonka pohjalta sekä puhumme että toimimme. Ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus ja vastuullisuus määrittävät kaikkea tekemistämme.  

Siksi kutsuimme kaikki presidenttiehdokkaat keskustelemaan kanssamme arvoista, eli siitä mikä meitä elämässä oikeasti ohjaa. Syntyi Arvojohtaja-podcast, jota lähti ohjastamaan toimittaja Kimmo Ohtonen.  

Miten Pekka Haaviston arvot ovat aikojen saatossa muuttuneet? Millaisia muistoja hänellä on 16-vuotiaana tehdystä interrail-matkasta, joka vei Euroopan halki Ranskasta Romaniaan? Miten voi toimia omien arvojensa mukaan, kun keskustelukumppanina on hirmuhallitsija ja käynnissä rauhanneuvottelut? Mistä tietää, ovatko omat arvot oikeita? 

Entä onko Alexander Stubb voinut aina toimia arvojensa mukaisesti? Ovatko hänen arvonsa muuttuneet vuosien varrella? Millaiset eväät elämään hän sai nuoruuden urheiluharrastuksesta? Millainen hän on johtajana? 

Keskusteluista tuli kiinnostavia sukelluksia ehdokkaiden omaan elämään ja arvomaailmaan. Pikaisia sellaisia, mutta kiinnostavia silti.  

Tasa-arvo ja yhteishenki

Kysyimme Arvojohtaja-podcastissa jokaiselta ehdokkaalta kolmea tärkeintä arvoa. Vaalien kakkoskierrokselle päässeistä Haavisto nosti tärkeimmiksi ihmisyyden, tasa-arvon ja rauhan. Stubbin vastaavat olivat vapaus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Kummatkin ehdokkaat siis nostivat yhdeksi arvokseen tasa-arvon.  

Tasa-arvo tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan samanarvoisuutta ja varsinkin kaikkien ihmisten yhtäläistä arvoa yksilöinä ja yhteiskunnan jäseninä. Se tulee varsin lähelle ihmisarvoa, jonka puolesta Diakonissalaitos on jo yli 155 vuoden ajan toiminut. 

Ihmisarvoa ei voi keneltäkään viedä, mutta kokemuksen ihmisarvosta kyllä. Ja tähän kokemukseen liittyvät tiiviisti ehdokkaiden mainitsema tasa-arvo suhteessa muihin ihmisiin. 

Vaikka ehdokkaiden arvot kuulostavat olevan hyvin lähellä toisiaan, se ei kuitenkaan tarkoita, että heidän mielipiteensä tai näkemyksensä tasa-arvosta olisivat identtiset. Vertailua miten ehdokkaat näkevät tasa-arvon teki muun muassa Naisjärjestöt yhteistyössä (Nytkis). Nytkiksen vertailussa Haaviston ja Stubbin vastaukset erosivat eniten toisistaan kysymyksessä “Suomen tulee sitoutua feministiseen ulkopolitiikkaan”. Stubb oli täysin eri mieltä ja Haavisto jokseenkin samaa mieltä. Eroja löytyi myös muissa tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä kuten tulisiko yleinen asevelvollisuus laajentaa koskemaan muitakin kuin miehiä. 

Kahtiajakautuminen yksi Suomen suurimmista turvallisuusuhista

Presidenttiehdokkaat ovat olleet samaa mieltä siitä, että keskustelukulttuurimme on polarisoitunut ja vastakkainasettelu on lisääntynyt. Yhteiskunnan kahtiajakautuminen on jopa nostettu yhdeksi Suomen suurimmista turvallisuusuhista. Siihen on helppo yhtyä.  

Presidenttivaalien yhteydessä on puhuttu paljon kovasta ulkopolitiikasta eli sodista, ydinaseista ja puolustusvoimien määrärahoista. Turvallisuus on kuitenkin ennen muuta tunne, joka vahvistuu luottamuksesta, osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Voiko kahtiajakautunut ja vastakkainasetteluun yhtenään ajautuva kansa kokea turvaa? 

Työssämme olemme jo pidemmän aikaa nähneet, miten haavoittuvassa asemassa olevilla on yhä vaikeampaa. Korona-aika vaikeutti esimerkiksi jo valmiiksi syrjässä olevien nuorten tilannetta ja rasismista on tullut yhä näkyvämpää ja jopa valtakunnan politiikassa normaalia. Samalla maailmanpolitiikan tilanne, sähkön hinta, korkojen nousu ja talouden suhdanne ylipäätään kiristää kotitalouksien tilannetta. Ihmiset kääntyvät helposti toisiaan vastaan, kun empatia ei riitä ymmärtämään toisen arkeen. 

On ollut ilo huomata, että sekä Alexander Stubb että Pekka Haavisto pitävät tulevan presidentin roolia erilaisia ihmisiä yhdistävänä ja etäisyyksiä kaventavana roolina. Molemmat nostavat esiin dialogin merkitystä, vuoropuhelun tärkeyttä ja yhteistyötä niiden kanssa, jotka eivät ole samaa mieltä.  

Kun sunnuntaina valittava presidentti käy työhönsä edistämään sovintoa, dialogia ja ihmisten kohtaamista, olemme mielellämme mukana työssä.  

Erinomaista vaaliviikkoa, ja muistakaa äänestää!

Teksti: Diakonissalaitoksen viestintäpäällikkö Jenni Sarolahti ja Diakonissalaitoksen vaikuttamistyön päällikkö Miinukka Tuominen-Hakoila.