Perheiden parissa -toiminta haluaa tarjota mahdollisuuden tutustumiseen

Venäjän sodan alettua 34 092 ukrainalaista on hakenut tilapäistä suojelua Suomesta heinäkuun loppuun mennessä. Olen kuullut ahdistavista pakomatkoista, täpötäysistä junista, palelemisesta raja-asemilla, vastahankitusta kodista, joka on jäänyt pommitusten keskelle. Ystävistä, sukulaisista, yhteisöllisyydestä, halusta auttaa. Koti-ikävästä ja vahvasta kansallisidentiteetistä. Myös varovaisesta kiinnostuksesta Suomessa asumista kohtaan. ”Kiova on suurkaupunki, mutta siihen verrattuna Helsinki on megapoli!”

Pakolaisuus on ihmiselle hyvin traumaattinen kokemus. Kun elämä uudessa maassa alkaa on uuden elämän rakentaminen ilman kielitaitoa itselleen vieraassa kulttuurissa vaativaa ja voimavaroja vievää. Tutustuin Kiovasta kotoisin olevaan Marynaan, joka kertoi olevansa vähän erikoinen ukrainalainen koska hän on matkustellut paljon ja puhuu hyvin englantia. Hän kertoi, että moni ukrainalainen ei ole koskaan ennen matkustanut, korkeintaan Ukrainan sisällä. Moni ei osaa lainkaan englantia. Siksikin pako kotimaasta ja uuteen maahan asettuminen on vaikeaa.

Uudessa maassa ei ole ehkä ollenkaan sosiaalisia verkostoja. Arjen rakentaminen ja osalliseksi pääseminen voi olla vaikeaa. Pitäisi kotoutua ja kotiutua, mutta miten? Kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi, jossa pakolaisen itsensä lisäksi ympäristöllä ja yhteiskunnalla on suuri merkitys. Kotoutuminen vaatii sopeutumista uuteen tilanteeseen sekä maahan muuttaneelta ihmiseltä mutta myös hänet vastaan ottavalta yhteisöltä. Me täällä teemme sen valinnan, että haluamme avata yhteisömme ja yhteiskuntamme. Ehkä jopa sydämemme ja kotiovemme. Ei ole enää tätä päivää ajatella, että sopeudu! Myös meidän jo maassa asuvien on sopeuduttava ja löydettävä tapa elää yhdessä. Ja parhaimmillaan nauttia uudesta rikkaammasta elämästä ja uuden kulttuurin iloista.

Mielenterveyttä ylläpidetään ensisijaisesti arkisissa puuhissa ja arjen ihmissuhteissa. Ei siis tarvitse olla asiantuntija tai kotoutumispalvelujen työntekijä voidakseen edistää pakolaisena tulleen hyvinvointia tai kotoutumista. Ihmisyys riittää. Kuusi vuotta kummiperhetoimintaa on osoittanut, että tavallinen arki ja arjen jakaminen yhdessä on se ehkä kaikista tärkein voimavara. Se on parhaimmillaan myös hyvin vaivatonta molemmille osapuolille. Kummiperhetoiminnassa saatetaan yhteen suomalainen perhe ja yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana maahan tullut nuori. Perheiden parissa toiminta pohjaa tähän malliin. Toisena osapuolena onkin vain kokonainen perhe.

Kotoutuminen tapahtuu ennen kaikkea yksilön lähiympäristössä

Omaan arkeen kutsuminen ei ole aina kuitenkaan helppoa. Se on yksityistä ja henkilökohtaista riippumatta siitä, miten syväksi itse ihmissuhde muodostuu. Kotona ja arjessa olemme me. Sellaisina kuin olemme. Toisaalta oman arjen jakaminen on juuri se juttu. Koko perhe voi osallistua joustavasti eikä tarvitse lähteä tiettyyn aikaan johonkin tiettyyn paikkaan, vaan toiminta tapahtuu usein kotona. -Ehdottomasti koen toiminnan hyödyllisenä. Ystäväperhe on tosi hyvä idea, etenkin jos ei asu suomalaisperheen luona. Ehkä joltain osin niin on jopa parempi, koska tässä molemmat saavat säilyttää omat tilansa, arvelee Suomeen lapsensa kanssa paennut Oksana.

Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten stressiä vähentää ja hyvinvointia edistää mahdollisuus luoda uusia ihmissuhteita esimerkiksi vastaanottokeskuksen tai lähialueen muiden asukkaiden kanssa. Kotoutuminen tapahtuukin ennen kaikkea yksilön lähiympäristössä. Kummiperhetoiminta ja Perheiden parissa-toiminta haluaa vastata juuri tähän: saattaa yhteen toisiaan lähellä olevia ihmisiä ja tarjota mahdollisuuden tutustumiseen.

Meidän kummiperhetoiminnassamme olevat nuoret ovat tottuneita siihen, että usein elämän ainoat sosiaaliset kontaktit täällä uudessa kotimaassa ovat vuosienkin ajan vain erilaiset palkatut ammattilaiset. Heille on ollut erityisen merkityksellistä se, että on ihmisiä, jotka haluavat viettää aikaa heidän kanssaan vapaa-ajallaan, vapaasta tahdostaan. Sama pätee tietysti toiseenkin suuntaan! Kansalais- ja vapaaehtoistoiminta tarjoaa tekijälleen mahdollisuuden valita, mikä itselle on tärkeää ja mitä asioita haluaa edistää ja millaisia arvoja arjessaan toteuttaa. Kansalaistoiminta tuo yhteen ihmisten tarpeet ja ennen kaikkea toiveet: halun tutustua, halun jakaa, halun ottaa osaksi omaa elämäänsä.

Perheiden parissa -toiminnassa osapuolina on vapaaehtoinen perhe sekä Ukrainasta paennut lapsiperhe. Hanke päättyi vuoden 2023 lopussa.

Kummiperhetoiminnassa osapuolina ovat vapaaehtoinen perhe sekä yksin alaikäisenä turvapaikanhakijana maahan tullut nuori 25-vuoteen asti.

Kirjoittaja Maiju Lehto työskentelee Kummiperhetoiminnan projektipäällikkönä.

Tekstin lähteenä Paloma-käsikirja (2018) ja Migrin tilapäisen suojelun tilastot 4.8.2022.

Artikkelia on päivitetty helmikuussa 2024.