Neljä näkökulmaa – poikkeusajan kuulumisia kadulta

Millä tavoin koronan aiheuttama kriisi on näkynyt kaduilla? Millä keinoilla kasvaneeseen hätään on pyritty vastaamaan? Onko jotain jäänyt ehkä huomaamatta? Diakonissalaitoksen Tukialus tekee etsivää ja jalkautuvaa päihde- ja mielenterveystyötä Helsingin, Tampereen, Lahden ja Jyväskylän kaduilla ja kujille. Tukialuksen tiimi nostaa esiin neljä näkökulmaa korona-ajasta katujen arjessa.

Korona ja sen vaikutukset yhteiskuntaan ja yksilöihin huolettavat meitä kaikkia. Kuitenkin yksilön henkilökohtaisen tilanteen mukaan voivat huolet näyttäytyä hyvinkin erilaisina. Asunnottomuus, kuten myös riippuvuudet ja mielenterveyden ongelmat luovat sellaisia erityistarpeita, joihin vastaaminen on ollut koronarajoitusten aikana erityisen hankalaa monestakin syystä. Kriisitilanteet usein saavat ongelmat ja haasteet paisumaan ja vaikeutumaan.

Tärkeä, vaikea tiedonkulku

Tiedonkulun turvaaminen kohtaamillemme ihmisille on äärimmäisen tärkeää, mutta myös haastavaa. Monilla ei ole puhelinta tai tietokonetta käytössään. Kuitenkin tieto senhetkisistä rajoitustoimista ja ohjeista tulisi tavoittaa myös kohderyhmämme ihmiset, jotta he pystyvät myös suojaamaan itseään niin hyvin kuin heidän yksilöllisessä tilanteessaan vain on mahdollista.

Tiedonkulun turvaamisessa olennaisina toimijoina näemme jalkautuvan ja etsivän työn, sekä muut matalan kynnyksen toimijat. Uudet ja innovatiiviset toimintamallit verkossa vastaavat osaan tarpeista, mutta eivät kaikkiin. Osa matalan kynnyksen palveluista siirsikin toimintansa osittain kaduille ja esimerkiksi Helsingissä tätä uusien ja vanhojen jalkautuvien toimijoiden verkostoa kehitettiin ja koordinoitiin tehokkaasti.

Perustarpeet ensin, etenkin kriisitilanteessa

Kriisitilanteessa perustarpeiden olisi erityisen tärkeää täyttyä asianmukaisella tavalla, jokaiselle. Nälkäisenä, valvoneena, ilman asuntoa ja tarvittavia keinoja huolehtia omasta hygieniastaan on hyvin hankala kohdentaa energiaansa mihinkään muuhun kuin selviytymiseen. Tämä on korostunut etenkin rajoitusten ollessa tiukimmillaan, kun palvelut eivät ole olleet saavutettavissa samalla tavoin kuin aikaisemmin, jos lainkaan ja jopa perusterveydenhuollon palveluihin on ollut vaikea päästä. Kriisimajoituksen, ruoka-avun ja hygieniatarvikkeiden tarve kaduilla on suuri, eikä vallitseva tilanne ole näitä tarpeita ainakaan pienentänyt.

Kasvokkaisten kohtaamisten puute johtaa ongelmiin, joita puretaan pitkään

Kasvokkaisten kohtaamisten määrä on vähentynyt koronarajoitusten aikana minimiin. Tällä on pystytty suojaamaan riskiryhmiin kuuluvia ja terveydenhuollon työntekijöitä, sekä keventämään terveydenhuollon taakkaa tartuntojen määrän lähtiessä kasvuun.

Kohtaamillemme ihmisille kasvokkaisten kohtaamisten puute on kuitenkin aiheuttanut merkittäviä ongelmia. Useimmille verkossa tai puhelimitse tapahtuvat palvelut eivät ole yksinkertaisesti saavutettavissa. Palveluiden saavuttamattomuus on johtanut monilla ongelmien kasautumiseen ja voinnin heikkenemiseen, eivätkä suunnitellut liikkumisrajoitukset tule ainakaan helpottamaan asiaa. Näitä kasaantuneita vyyhtejä tullaan purkamaan todennäköisesti vielä pitkään, vaikka rajoituksista pystyttäisiinkin luopumaan. Tähän tarvitaan päihde-, mielenterveys- ja asunnottomuustyötä tekevien toimijoiden, kuin myös esimerkiksi sosiaalityön ja perusterveydenhuollon saumatonta yhteistyötä.

Ammattilaisista tulee huolehtia, jotta he voivat huolehtia muista

Kiire, uudenlaiset toimintamallit, asiakkaiden hätä ja tilanteen henkinen kuormitus on ollut raskasta myös ammattilaisille. Sosiaali- ja terveysalalla ammattilaisten henkinen ja fyysinen kuorma on jo lähtökohtaisesti suuri. Jos näiltä ammattilaisilta odotetaan kriisitilanteessa mahdollisimman hyvää paineensietokykyä, pitää myös työpaikkojen tukea työntekijöitään tässä raskaassa tilanteessa. Ammattilaisten kyky huolehtia muista ihmisistä on osittain riippuvaista siitä, miten heistä huolehditaan ja siitä, onko heillä mahdollisuutta huolehtia itsestään.

Tällä hetkellä korona herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Koko yhteiskunta on uuden asian edessä ja kansalaisilta, eri alojen ammattilaisilta ja palvelujärjestelmiltä vaaditaan täysin uudenlaista kykyä joustaa ja mukautua vallitsevaan tilanteeseen. Kun yhteen ongelmaan löytyy ratkaisu, on edessä seuraava haaste. Parhaimmillaan kriiseistä voi kuitenkin ammentaa jotain hyvää ja korona tarjoaakin meille myös mahdollisuuksia kehittyä. Koronakriisi on esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla osoittanut sen, että tarvittaessa pystymme nopeastikin löytämään uusia palvelumalleja ja tapoja auttaa ihmisiä. Vallitseva tilanne on myös monilla aloilla lisännyt verkostoitumista ja tiedonjakoa, jolloin esimerkiksi katutason työstä nouseva informaatio on kulkenut päättäjille ja palveluiden tuottajille aikaisempaa paremmin.

Me tuskin voimme enää palata koronaa edeltäneeseen aikaan. Nyt olisi hyvä kääntää katse tulevaisuuteen ja alkaa rakentaa sellaista palvelukokonaisuutta, joka takaisi palveluiden yhtenäisen saatavuuden kaikille, myös kriisien keskellä.

Tukialus-tiimi

Kirjoittajat ovat Tukialus-hankkeen työntekijöitä. Tukialus on Diakonissalaitoksen jalkautuvan ja etsivän päihdetyön hanke, jota rahoitetaan Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) tuella. Tukialus toimii neljässä kaupungissa: Helsingissä, Jyväskylässä, Lahdessa ja Tampereella.