Rinnalla kulkeva tuki on ratkaisu työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten työllistämiseen

Suomen Diakoniaopisto ja Diakonissalaitoksen Vamos ja Nuorten ohjelma järjestivät syksystä 2022 kevääseen 2023 kestävän Tulevaisuuden työyhteisöt -kokeilun. Kokeilussa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille järjestettiin neljän viikon mittainen kokeilujakso, jossa nuori sai tutustua sote- ja hyvinvointialoille. Kokeiluun yhdistettiin Vamos-valmennuksen tarjoama rinnalla kulkeva tuki, jossa jokainen nuori sai henkilökohtaista apua koko kokeilujakson ajan ja myös sen jälkeen.

ZamZam ja Jamshid ovat kaksi kokeiluun osallistuneista nuorista. Ennen tutustumisjaksoa Jamshid opiskeli suomen kieltä ja etsi töitä. ZamZam vietti päivät kotona, työ- ja koulupaikkaa hänellä ei yrityksistä huolimatta ollut.

Kuultuaan kokeilusta nuoret kiinnostuivat siitä. He toivoivat sen avaavan ovia koulutusta ja työpaikkaa kohti. Kummallakin oli tavoitteena lähihoitajan opinnot. Jamshid odotti myös uusiin ihmisiin tutustumista. ZamZam toivoi ennen kaikkea oppivansa uutta ja mahdollisesti löytävänsä työpaikan. Hän oli myös helpottunut saadessaan päiviinsä tekemistä.

Vamos-valmentajat tarjosivat tukea arjen asioissa

Nuorten omat toiveet kokeilusta toteutuivat. Vamos-valmentajan apu auttoi neljän viikon tutustumisjakson aikana ZamZamia uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa. Aiempien opiskeluiden esteeksi oli noussut suomen kielen taito. ”Kun näin, että siellä oli joku auttamassa minua, ajattelin, että nyt minulla on mahdollisuus onnistua,” ZamZam muistaa ajattelevansa.

”Jos en olisi tullut tutustumisjaksolle, en olisi tavannut Vamos-valmentajia, joten olen iloinen ja erittäin kiitollinen,” ZamZam kiittää. ”Aiemmin, yhden ja puolen vuoden ajan, en tehnyt mitään. Kun tulin tänne, sain neuvoja, tukea, mitä ikinä tarvitsin. Olen iloinen, että olen täällä.”

Jamshidille erityisen tärkeää on uusiin ihmisiin tutustuminen ja yhteisöt. Hän kertoo tutustumisjakson aikana saaneensa uusia tuttavuuksia, mutta myös löytäneensä uusia paikkoja, joissa tavata lisää ihmisiä.

Rinnalla kulkevat Vamos-valmentajat olivat tukena vaikka missä. Yhdessä laitettiin CV kuntoon, haettiin töitä, haettiin kouluun, etsittiin asuntoa, selvitettiin Kela- ja sosiaalitoimisto asioita, hankittiin verokortti, käytiin jopa ruokakaupassa. ”Kun minulta putosi paino, hän auttoi minua syömään paremmin. Hän tuli kauppaan mukaan ja näytti eri reseptejä ja ruokavaihtoehtoja,” ZamZam muistelee.

”Mihin ikinä tarvitsetkaan apua, voit sitä saada,” ZamZam sanoo. ”Mistään, keneltäkään ei koskaan saa ilmaisia neuvoja, täältä saa! Ja tukea, täältä saa jonkun, johon tukeutua”.

Tuki jatkui myös tutustumisjakson jälkeen

Apuna ollut Vamos-valmentaja oli neljän viikon tutustumisjakson jälkeen edelleen tukena.

”Maahanmuuttajana koko systeemi on uusi, kun elämäntilanne muuttuu, kaikki on täysin uutta uudelleen,” Jamshid kuvailee. Rinnalla kulkeva tuki auttoi navigoimaan omaa elämää.

Jamshid on aina halunnut oppia kovasti suomen kieltä, löytää yhteisöjä ja tutustua ihmisiin. Erityisen tärkeää hänelle on ollut tuki näissä asioissa, ei vain koulun ja työn löytämisessä. ”Tutustumisjakson jälkeen olen saanut apua siihen mihin sitä ikinä tarvitsen, ja apua, kun en osaa jotain,” Jamshid kertoo.

Kun ZamZam sai tukea työnhakuun, työnhaku tuntui heti helpommalta. Uudella CV:llä haettiin töitä ja koulupaikkoja. Yhtäkkiä työpaikkoja oli tarjolla kaksi, niin myös koulupaikkoja. Suosittelijana ollut Vamos-valmentaja kertoi rekrytoijien olleen ihmeissään puhelimessa: ”Kehuin ZamZamia rekrytoijille ja ihmettelin miksi kukaan ei ole vielä palkannut häntä, rekrytoijat olivat yhtä ihmeissään. He sanoivat ZamZamin olevan todella taitava ja osaava, he ajattelivat, että jonkin tässä täytyy olla pielessä…” Vamos-valmentaja Tomi kertoo.

Aiemmin kieli ja kulttuuri olivat olleet ZamZamin työllistymisen esteenä. Valmentajien tuella ja avulla ZamZam ja hänen taitonsa saivat ansaitsemansa arvostuksen rekrytoijien silmissä.

Tulevaisuuden työyhteisöt -kokeilun tulokset osoittavat rinnalla kulkevan tuen hyödyn.

Jamshid on löytänyt yhteisön, johon kuulua

Nyt yli vuosi tutustumisjakson jälkeen Jamshid on töissä ja opiskelee samalla lähihoitajaksi oppisopimuksella. Töissä hän puhuu työkavereiden kanssa suomea. Hän toivoo kahden vuoden päästä valmistuvansa lähihoitajaksi, menevänsä töihin ja ehkä hakevansa sairaanhoitajan opintoihin. Hän haluaisi ajaa ambulanssia.

Vamos-valmentaja sanoo uskovansa täysin Jamshidin mahdollisuuksiin. Kahdessa vuodessa suomen kielen taitokin voi kehittyä jatko-opintojen vaatimalle tasolle! ”Jamshidissa on rohkeutta, hän menee uusiin paikkoihin ja luo ihmissuhteita, on todella taitava. Osaa auttaa ja kohdata ihmisiä. On sellainen asenne, että kyllä mä pärjään ja opin,” Vamos-valmentaja Tomi kertoo.

”Olen aina ollut yksin Suomessa, perheeni ei ole täällä. On ollut pakko mennä tutustumaan uusiin ihmisiin.” Jamshid jakaa. Hän on monessa mukana. Hän käy Diakonissalaitoksen Nuorten Olohuoneella ja Vamoksella, niistä löytyy yhteisö. Jamshid jatkaa: ”Elämä on vaikeaa, kotona istuminen on vaikeaa, en jaksa vain olla kotona. On helpompaa olla töissä ja tavata ihmisiä.”

”Sosiaalityöntekijää tapaa vain kerran kuukaudessa, mitä teen muun ajan? Vamos-valmentajaa voi tavata joka viikko, se on hyvä,” Jamshid sanoo, ”voin aina laittaa ohjaajille viestiä, että tarvitsen apua, he vastaavat, että selvä, tavataan!”

ZamZamilla on nyt työpaikka, tukea, ja hyvä olla

ZamZam tekee tällä hetkellä kodinhoitajan töitä. Tulevaisuuden haaveena on edelleen lähihoitajan ammatti, ja oma perhe. Kaikki on hyvin. ZamZam viihtyy töissä hyvin.

”Ennen ajattelin negatiivisesti. Kun on aina kotona eikä tee mitään, syö ja katsoo tv:tä, ajattelee jatkuvasti negatiivisesti. Kaikilla muilla on oma elämä, työ tai koulupaikka, mutta sinulla ei ole mitään. Negatiiviset ajatukset tulevat jatkuvasti ”Miksi minä, miksi tämä tapahtuu minulle?” Olen iloinen, että kaikki tämä on muuttunut. Ajattelen nyt positiivisesti. Olen onnellinen, nautin elämästä, minulla on työpaikka. Minulla on hyvä olla.”

Vamos-valmentajaa ZamZam tapaa edelleen viikoittain. Hän kertoo edelleen tarvitsevansa apua, ja saavansa sitä. ”He eivät ole heittäneet minua pihalle, olen edelleen täällä, olen toiveikas. Kiitos. Pelkkä kiitos ei tunnu olevan tarpeeksi, olen niin kiitollinen ja innoissani siitä, kuinka elämäni on muuttunut.”

Haastattelut ja artikkelin kirjoittamisen on toteuttanut Mira Viinamäki, joka toimii kokemustyöntekijänä Nuorten ohjelmassa.

Tulevaisuuden työyhteisöt -kokeilun arvioi Kuntoutussäätiö. Tutustu arviointiraporttiin (pdf).