Romanivastaisuus on tunnistettava, jotta siihen voidaan puuttua

“Tasa-arvon edistäminen ei ole pelkästään naisten tai romaniyhteisön etu, vaan se on koko yhteiskunnan etu. Meidän on yhdessä varmistettava, että yhteiskuntamme on paikka, jossa kaikki voivat elää ilman pelkoa syrjinnästä tai rasismista”, kirjoittaa Carmen Bajram, RomniME-hankkeen kokemustyöntekijä.

Minun nimeni on Carmen Bajram, ja toimin RomniME-projektissa kokemustyöntekijänä. Tässä roolissa työskentelen tiiviisti romaninaisten kanssa auttaen heitä monenlaisten arkielämän ongelmien kanssa.

Projektin tarkoituksena on tukea nuoria romaninaisia, erityisesti 18–29-vuotiaita, heidän elämänsä eri osa-alueilla, kuten koulutuksessa, työelämässä, ihmissuhteissa, ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Työni on ollut mielekästä, mutta se on myös avannut silmiäni monille romaniyhteisön naisten arjessa kohtaamille esteille ja ongelmille.

Olen auttanut monia naisia muun muassa asuntohakemusten täyttämisessä, työpaikkahakemuksissa, CV:n tekemisessä, Kelan hakemusten täyttämisessä ja sairaalakäynneissä. Monet naiset tulevat luokseni erilaisten käytännön ongelmien kanssa, jotka usein liittyvät siihen, miten he voivat integroitua yhteiskuntaan ja elää elämäänsä ilman esteitä. On kuitenkin tärkeää huomata, että nämä ongelmat eivät ole yksinkertaisia tai pintapuolisia. Ne ovat usein syvemmällä yhteiskunnassa juurtuneiden ongelmien, kuten syrjinnän ja epäoikeudenmukaisuuden, seurauksia.

Romaninaisille syrjintä on arkipäivää

Romaninaiset kohtaavat monia haasteita, jotka voivat tuntua ylivoimaisilta. Yksi suurimmista ongelmista, jonka näen päivittäin työssäni, on kielitaidon puute, erityisesti maahanmuuttajataustaisilla romaneilla.

Vaikka kielitaito on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joka mahdollistaa osallistumisen yhteiskuntaan, monet romaninaiset kamppailevat sen kanssa. Tällöin esimerkiksi työpaikkojen hakeminen, virallisten lomakkeiden täyttäminen tai sosiaalisten palveluiden hyödyntäminen voi tuntua liian vaikealta esteeltä. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta ja syrjäyttää naisia yhteiskunnasta.

Tärkeä asia, jota olen myös huomannut työni aikana, on se, kuinka syvälle juurtunut on antigipsyismi eli romanivastaisuus.

Suomessa ja muualla Euroopassa on vielä paljon työtä tehtävänä, jotta romanien kohtaamaa syrjintää ymmärrettäisiin ja sille puututtaisiin. Monilla romaninaisilla on tarinoita siitä, kuinka he ovat joutuneet kohtaamaan avoimen rasistista kohtelua niin työpaikoilla, asuntomarkkinoilla kuin terveydenhuollossakin.

Itse asiassa yksi suurimmista esteistä, jonka romaniyhteisön jäsenet kohtaavat, on juuri tämä syrjivä asenne, joka on niin syvälle juurtunut yhteiskuntaamme. Monille romaninaisille tämä syrjintä on jokapäiväistä elämää, mutta liian usein sitä ei tunnisteta. Suomessa rasismin vaikutuksista ei vielä puhuta tarpeeksi, vaikka ne ovat vaikuttaneet romanivähemmistöön jo vuosisatojen ajan.

Rakenteellinen rasismi on tunnistettava

Tämä on yksi syy, miksi RomniME-projekti on niin tärkeä. Projektin kautta voimme paitsi tukea romaninaisten voimaantumista myös nostaa esille sitä, kuinka tärkeää on taistella antigipsyismiä vastaan. Tavoitteena ei ole vain auttaa yksilöitä selviytymään arjessaan, vaan myös muuttaa yhteiskunnan rakenteita ja asenteita. Meidän täytyy tunnistaa ja myöntää, että Suomessa ja muualla Euroopassa on rakenteellista rasismia, joka estää romaneja saamasta tasa-arvoisia mahdollisuuksia.

On äärimmäisen tärkeää, että me kaikki tunnistamme, kuinka monin tavoin romanit syrjäytyvät yhteiskunnasta. Romaninaiset kokevat syrjintää monilla elämänalueilla, ja heidän mahdollisuutensa osallistua yhteiskuntaan ovat usein rajoittuneet.

Tämä syrjäytyminen ei ole vain yksilötason ongelma, vaan se on yhteiskunnallisen rakenteen ongelma, johon meidän kaikkien on puututtava. Meidän täytyy ymmärtää, että ongelmat eivät ole yksittäisten henkilöiden tai yhteisöjen syytä, vaan ne juontuvat laajoista yhteiskunnallisista rakenteista ja asenteista, jotka tekevät romanien elämän vaikeammaksi kuin muiden.

Jos haluamme todella taistella antigipsyismiä vastaan, meidän täytyy aloittaa tunnustamalla sen olemassaolo ja vaikutus. Meidän täytyy lisätä tietoisuutta siitä, miten romanivastaisuus ilmenee eri yhteiskunnan osa-alueilla ja kuinka se vaikuttaa romaninaisten elämään. On tärkeää keskustella avoimesti näistä asioista ja tunnistaa, kuinka monivivahteista ja systemaattista syrjintä voi olla. Tietoisuuden lisääminen ja avoin keskustelu ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta voimme ymmärtää ja purkaa tätä haitallista ilmiötä.

Tasa-arvon edistäminen on koko yhteiskunnan etu

RomniME-projekti on yksi askel kohti parempaa ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Tavoitteena on, että romaninaiset saavat mahdollisuuden kehittää itseään ja elää elämäänsä ilman esteitä. Tämä ei tarkoita pelkästään käytännön apua, kuten asuntolomakkeiden täyttämistä, vaan myös syvempää yhteiskunnallista muutosta, jossa romaniyhteisön jäsenet voivat elää tasa-arvoisina ja ilman pelkoa syrjinnästä tai rasismista.

Meidän tulee muistaa, että kaikilla ei ole samoja lähtökohtia elämässään. Romaninaiset kärsivät monista ongelmista, mutta niistä suurin on ehkä juuri syrjintä ja antigipsyismi, joka estää heitä saavuttamasta täyden potentiaalinsa. Tasa-arvon edistäminen ei ole pelkästään naisten tai romaniyhteisön etu, vaan se on koko yhteiskunnan etu. Meidän on yhdessä varmistettava, että yhteiskuntamme on paikka, jossa kaikki voivat elää ilman pelkoa syrjinnästä tai rasismista.