”Saa vain olla, eikä tarvitse selitellä” – Vamoksessa nuori on vapaa oletuksista

Sateenkaarinuorten Sense of belonging -valmennusryhmä tarjoaa turvallisen tilan etsiä omaa paikkaansa. Jokainen ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään.

Sense of belonging -valmennusryhmässä mukana oleva Emil (vasemmalla taka-alalla) sekä hankkeen valmentaja Osma Aarnos (vas) ja projektipäällikkö Karoliina Sipilä. 

”Tämä on tila, jossa saa vain olla, eikä tarvitse selitellä mitään”, Markus sanoo.

”Ei ole sellainen varautunut tunnelma, että mitä tuo ajattelee minun identiteetistäni”, Emil lisää.

Markus ja Emil ovat osallistuneet Diakonissalaitoksen Vamoksessa Helsingissä kevään ajan kokoontuneeseen valmennusryhmään, joka on osa sateenkaarinuorille suunnattua Sense of Belonging -hanketta. 

Projektipäällikkö Karoliina Sipilä kertoo, että osalle nuorista on ollut tärkeää päästä keskustelemaan sateenkaarevuuteen ja omaan identiteettiin liittyvistä aiheista. Monelle taas parasta on ollut ihan vain tila, johon tietää olevansa tervetullut omana itsenään.

”Jo siitä tulee turvallinen, hyväksytty ja arvokas olo”, Sipilä sanoo.

Ei valmiita malleja

Sense of Belonging on Vamoksen, Helsinki Pride -yhteisön ja Setan Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen kolmivuotinen yhteishanke, joka tukee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien 16–29-vuotiaiden hyvinvointia ja työllistymistä.

Jokainen yksilövalmennukseen tuleva nuori päättää itse, millaisten teemojen kanssa haluaa työskennellä, liittyivät ne arjen asioihin tai tulevaisuuteen.

Vamos vastaa hankkeessa nuorten valmennuksista. Yksilövalmennuksia on tarjottu jo viime syksystä alkaen.

”Meillä on ollut valmennukset koko ajan täynnä. Osuimme oikeaan, että tällaiselle on tilausta”, Sipilä iloitsee.

Kaikki lähtee nuorten toiveista ja tarpeista. Jokainen yksilövalmennukseen tuleva nuori päättää itse, millaisten teemojen kanssa haluaa työskennellä, liittyivät ne arjen asioihin tai tulevaisuuteen.

”Emme tarjoa valmista mallia, että tämä on se hyvä elämä, jota tavoitellaan, vaan sitä lähdetään vähitellen yhdessä etsimään.”

Valmennusryhmä on tavannut kahdesti viikossa, ja teemat ovat vaihdelleet normeista ja identiteetistä esimerkiksi moninaisuuteen työelämässä. Syksyksi kaavaillaan toista, rajatumpaa ryhmää, jonka tavoitteena on vahvistaa omaa identiteettiä ja hyvinvointia tutkimalla sateenkaarevuutta teatterin keinoin.

Oletuksista vapaita kohtaamisia

Valmennukseen tulevat nuoret ovat pääosin työelämän ja opiskelujen ulkopuolella. Se voi joskus tuottaa osattomuuden tunnetta.

Jokainen on tärkeää kohdata arvokkaana ihmisenä, riippumatta hänen lähtökohdistaan, haaveistaan ja suunnitelmistaan, Sipilä sanoo.

”Se, mitä tekee, ei ole oman arvon mittari.”

Entä mitä yhdenvertainen ja arvostava kohtaaminen tarkoittaa nuorille itselleen?

Yksinkertaisesti sitä, että tulee kohdatuksi ihmisenä, ilman oletuksia. Monesti muut ihmiset saattavat ajattelemattomuuttaan töksäytellä kiusallisia kommentteja tai kysymyksiä, jotka sisältävät oletuksia sukupuolesta tai seksuaalisuudesta.

”Vaikkei siitä täysin pääse irti, että tekee oletuksia, ne voi tiedostaa sisäisesti eikä niitä tarvitse sanoa”, Markus huomauttaa.

Emilin mielestä tärkeitä ovat myös ihan peruskäytöstavat. Vaikka kemiat eivät kaikkien kanssa menisikään yksiin, ketään kohtaan ei pitäisi olla varauksellinen.

Iloa omasta identiteetistä

Mukavaa tulla nähdyksi. Parasta puhjeta kukkaan. Uusia tapoja rakastaa.

Nuorten yhdessä askartelemasta julisteesta voi lukea monta myönteistä viestiä. Vähemmistöön kuuluminen ei merkitse vain stressiä, vaan myös riemua.

”Ryhmässä on noussut paljon esiin queer-ilo ja trans-ilo, se mitä kaikkea hyvää omasta identiteetistä voi ammentaa”, valmentaja Osma Aarnos kertoo.

Sense of belonging- ryhmän tapaamisissa keskustellaan paljon yhdessä, pareina tai pienryhmissä, mutta käytetään myös käsin tekemistä ja kehollisia menetelmiä.

Emil on kokenut tapaamiset jopa terapeuttisiksi.

”Aiemmin en aina ole pystynyt täysillä olemaan sinut itseni ja seksuaalisuuteni kanssa. Nyt kun pystyy avoimesti olemaan mitä on, niin itsellekin tämä on ollut huikea matka”, Emil kuvaa.

Tapaamisissa keskustellaan paljon yhdessä, pareina tai pienryhmissä, mutta käytetään myös käsin tekemistä ja kehollisia menetelmiä. Retkilläkin on käyty. Jokainen voi säädellä osallistumistaan itselle sopivaksi.

Markus esimerkiksi kertoo, että hänelle muiden kanssa yhteydessä oleminen on vaikeaa. Siksikin on tärkeää, että on turvallinen paikka, jossa olla ihmisten seurassa.

”Vaikka välttämättä ei aina edes puhuisi mitään, se tekee hyvää. Se laskee myös kynnystä olla muuallakin ihmisten kanssa tekemisissä.”

Sateenkaarevat koirat paraatipaikalle

Diakonissalaitoksen Alppikadun sisäänkäyntiä koristaa kesäkuusta alkaen nuorten tekemä taideteos, pinkillä pohjalla poseeraavat kaksi koiraa. Ne edustavat Sense of Belonging -ryhmän Instagram-päivityksistä tuttuja sateenkaarevia koiria.

Teos syntyi keväällä muutaman ryhmätapaamisen jälkeen sisustusrakentajaopiskelijan avustuksella. Ensimmäinen maalauspohja tosin seikkailee yhä omilla teillään. Valmiiksi spraymaalein pohjustettu levy nimittäin vain mystisesti katosi, ja työ piti aloittaa alusta.

Teos kuitenkin valmistui ajoissa Pride-kuukautta juhlistamaan, ja moninaisuudesta muistuttavat koirat jäävät kunniapaikalleen vielä sen jälkeenkin.

Teksti: Anna Tommola

Kuvat: Riitta Supperi