Saako sinun työpaikallasi olla sellainen kuin on?

Usein kuulee työpaikoilla yleistettävän asioita vaikkapa kotiseudun kautta. Huumorin varjolla helposti heitellään, että Liisa nyt on tuollainen, kun on karjalaiset juuret, porilaisesta Penasta puhumattakaan. On organisaatiokulttuurikysymys ja ennen kaikkea yksilökysymys, minkälaista huumoria on sopivaa letkautella, kirjoittaa hyvinvointipäällikkö Jenni Toivonen.

Mitä henkilökohtaisemmaksi asiat käyvät, sitä tarkemmin pitäisi jokaisen miettiä puheidensa sopivuutta tai sopimattomuutta. Entäpä sitten, kun omat tai kollegan juuret ovat toiselta mantereelta tai kun vuorovaikutusta värittävät kulttuurierot, uskonnot, mielipiteet, sukupolvi, sukupuoli, perhetilanne tai seksuaalinen suuntautuminen? Pohditko joskus työpaikalle mennessäsi mihin pakenisit siksi aikaa, kun perheen lomasuunnitelmia läpikäydään tai oletko laittanut tuoreen kihlasormuksen ja onnentunteen työpäivän ajaksi taskuun, koska pelkäät, että työkaverisi eivät olisi hyväksyneet asiaa? Entä, jos joku intoutuu puhumaan politiikasta, josta olette kovasti eri mieltä?

Yleistäminen on turhan helppoa ja jokaisen stereotyypin taakse jää helposti yksilö, ihminen itsessään. Olipa hän millä taustalla tahansa, kokeeko olevansa yhdenvertainen työyhteisön jäsen? Jokaisen työyhteisön ja sen jäsenen olisi hyvä tunnistaa ja tunnustaa omat mahdolliset ennakkoluulonsa ja tiedostamattomat asenteensa. Tietoisuus on jo iso askel kohti reilua, luottamuksellista ja yhdenvertaista työkulttuuria sekä vuorovaikutuksen peruskivijalkana toisen arvostaminen.

Onko työpaikallasi jokaisella taustastaan riippumatta tai juuri siksi yhtäläiset mahdollisuudet osallistua, tulla kuulluksi ja kohdelluksi, kehittyä ja edetä urallaan? Ymmärrämmekö työpaikoilla, kuinka kapeakatseiseksi yhteinen näkemyksemme jäisi, jos kaikki edustaisivat vain samaa mieltä, kantaa ja kehitystä? Monimuotoisuudesta pitäisi ymmärtää ottaa kaikki irti ja työyhteisön erilaisissa näkökulmissa nähdä runsaasti enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, koska mahdollisuuksia on paljon.

Vastuullisuusohjelmassamme Diakonissalaitoksella yhdenvertaisuus kattaa niin asiakkaat kuin henkilöstön. Haluamme olla yhdenvertainen ja syrjimätön työpaikka sekä yhteisö, jossa jokainen ihminen on samanarvoinen juuri sellaisena kuin on. Suhtaudumme jokaiseen ovesta tulijaan yhdenvertaisesti ja vieraanvaraisesti. Tänä vuonna halusimme katsoa peiliin ja selvittää, miten koemme yhdenvertaisuuden toteutumisen juuri meidän työyhteisössämme. Onko kulttuurimme ja johtamiskäytäntömme yhdenvertaisuutta tukevia?

Yhdenvertaisuus – pureutumisen paikka isossa organisaatiossa

Isossa organisaatiossa kokemukset ja käytänteet helposti vaihtelevat ja niiden tunnistamiseksi on hyvä pureutua paremmin eri yhdenvertaisuuden teemoihin. Toisaalta isossa talossa myös monimuotoisuuden mahdollisuuksia sekä tietoa ja osaamista on paljon, jota on hyvä saada jaettua kaikille. Meillä kohtaamistyössä erityisesti vuorovaikutuksella ja ilmapiirillä on tärkeä rooli yhdenvertaisen ja avoimen keskustelukulttuuriin luomiseksi.

Joskus rohkeaa on kysyä ja vielä rohkeampaa on aidosti kuulla ja kuunnella. Näkökulmien moniäänisyys ja työyhteisön monimuotoisuus on meille rikkaus toimintamme kehittämiseksi ja yhä paremman henkilöstö- ja asiakaskokemuksen varmistamiseksi.

Olemme tänäkin vuonna 2021 Pride-yhteisön yhteistyökumppani ja Pride-viikolla ideoimme sateenkaarilipun alla yhdessä henkilöstön kanssa ensi kerran oman sateenkaariverkoston käynnistämistä ja kuulimme tuoreita yhdenvertaisuuskyselyn maistiaisia sekä rohkeita omakohtaisia kokemuksia sateenkaarisista aiheista. Työ yhdenvertaisuusteemalla talossa jatkuu ja verkosto käynnistää toimintansa heti syksyllä. Me Diakonissalaitoksella teemme rohkeasti työtä ihmisarvon puolesta. Meistä jokaisella on sydän mukana työssään, sen haluamme välittää niin asiakkaillemme kuin työkavereillemme.

#sydänmukana

Blogin kirjoittanut Jenni Toivonen työskentelee Diakonissalaitoksen konsernin hyvinvointipäällikkönä.