Sääntely lisääntyy, vaikka normeja piti purkaa

Kannatamme Orpon hallituksen tavoitetta purkaa normeja ja keventää hallinnollista taakka. Kokemuksemme mukaan sääntely kuitenkin vain lisääntyy koko ajan, ja se kasvattaa merkittävästi kustannuksia ja sitoo resursseja. “Koska jo olemassa olevan sääntelyn purkaminen on hankalaa, toivoisimme, että kaikki tarmo laitettaisiin uuden sääntelyn minimoimiseen”, kirjoittavat Diakonissalaitoksen lakiasiainjohtaja Pirkka Saarinen ja vaikuttamistyön päällikkö Miinukka Tuominen-Hakoila.

Pirkka Saarinen ja Miinukka Tuominen-Hakoila kirjoittavat sääntelystä ja norminpurkutalkoista.

Petteri Orpon hallituksen yhtenä hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena on liiallisen sääntelyn purkaminen ja hallinnollisen taakan keventäminen. Yksi sisään, yksi ulos -periaatteen tavoitteena on vähentää yritysten tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja sujuvoittaa sekä yrityksiä että kansalaisia koskevaa sääntelyä. Vaikka sääntely on harvoin perusteetonta, me Diakonissalaitoksella tuemme purkutavoitetta, koska myös ylisääntely muodostaa merkittävän yhteiskunnallisen riskin.

Vastaavia hankkeita on viime vuosikymmeninä toteutettu lukuisia. Tulokset ovat kuitenkin laihoja. Voimassa olevien säännösten osalta purkutavoite on hankala, koska useilla säännöksillä, laeilla ja asetuksilla sekä niistä johdetuilla ohjeilla ja määräyksillä on vaikeasti purettavia liitäntöjä toisiinsa. Samanaikaisesti ylikansallista sääntelyä, erityisesti EU:sta tulevaa sääntelyä, on kansallisin purkutalkoin tai toimenpitein haastavaa vähentää.

Sääntelyn lisääntyessä kustannukset ja hallinnollinen työ lisääntyvät

Yksityisen toimijan näkökulmasta sääntely vaikuttaa käytännössä edelleen jatkuvasti lisääntyvän, mikä väistämättä kasvattaa kustannuksia ja sitoo resursseja. Yksi syy tähän on, että säännösten yhteisvaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä. Esimerkkejä on lukuisia, mutta yksityisellä sosiaalipalvelualalla viimeaikaisia ja vaikutuksiltaan merkittävimpiä tulevia muutoksia ovat Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) valmistelema uusi ohjeistus koskien potilastietojen kirjaamista sosiaalipalvelujen yhteydessä sekä ns. varmennekortit, joita Kanta-palveluiden käyttö sosiaalipalveluissa edellyttää.

THL:n jo aiempiin lainsäädäntöuudistuksiin liittyvä potilastietojen kirjaamista koskeva ohje tarkoittaa hankalimmillaan sitä, että jokaisen sosiaalihuollon yksikön on haettava myös terveydenhuoltoyksikön toimilupa. Tämä ruuhkauttaa huomattavasti lupahallintoa, aiheuttaa kustannuksia ja sitoo merkittävästi palveluntuottajien ja viranomaisten resursseja.

Erilaisia varmenne- ja toimikortteja koskeva sääntely taas käytännössä tarkoittaa, että sosiaali- ja terveystoimialalla työskentelevän henkilöstön tulee hakea ja säännöllisin väliajoin uusia maksullinen fyysinen kortti. Henkilöstö- ja toimijakorttien hankkimisesta aiheutuvista kustannuksista vastaa työnantaja. Esimerkiksi Diakonissalaitoksen säätiökonserniin kuuluvan Rinnekodit Oy:n osalta olemme arvioineet, että organisaatiokohtaisten korttien tarve koskee satoja keikkatyöntekijöitä, opiskelijoita ja muuta henkilöstöä, joilla ei ole käytössään ammattikorttia. Kustannukset ovat kymmeniätuhansia euroja vuodessa ja hallinnollisen työn määrä suuri.

Näihin esimerkkeihin kuitenkin tyhjentyy myös norminpurkuhankkeiden hankaluus. Jo voimassa olevia säännöksiä on hankalaa purkaa, koska säännöksillä on tarkoituksensa ja sääntely muodostaa monimutkaisen kokonaisuuden.

Kaikki energia sääntelyn minimoimiseen

Ylisääntely on merkittävä yhteiskunnallinen riski, koska sääntelyyn liittyy helposti piilokustannuksia ja tehottomuusvaikutuksia. Sääntelytulvaan ratkaisuna ei ole äyskäröinti, vaan reikien patoaminen. Toivomme, että kaikki energia ja tahtotila tulisi keskittää uuden velvoittavan sääntelyn minimoimiseen. Lisäksi säännösten välttämättömyyttä, vaikutuksia ja hyötyjä pitäisi arvioida kriittisemmin.

Kirjoittajista Pirkka Saarinen toimii Diakonissalaitoksen lakiasiainjohtajana ja Miinukka Tuominen-Hakoila vaikuttamistyön päällikkönä