Sateenkaarevan asunnottomuuden ratkaiseminen vaatii ilmiön tunnistamista

“Minulta kysytään usein, miten asunnottomuus ja sukupuoli sekä seksuaalinen suuntautuminen liittyvät toisiinsa. Luulen tämän johtuvan siitä, ettei aina ihan ymmärretä, ettei sateenkaarevuus ole vain sitä, miten kokee oman sukupuolensa tai keneen ihminen rakastuu. Vähemmistöön kuuluminen leikkaa läpi koko ihmisen elämän”, Diakonissalaitoksen asiantuntija Sari Rantaniemi kirjoittaa. 

Kuva: Teemu Ullgren.

Suomessa sateenkaarevaa asunnottomuutta ei toistaiseksi ilmiönä tunnisteta. Meillä ei ole asiasta minkäänlaista tutkimusta ja asunnottomuutta tilastoidaan vain binääristen sukupuolten mukaan. Hallitus haluaa poistaa asunnottomuuden vuoteen 2027 mennessä. Tavoitteeseen pääseminen edellyttää myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien asunnottomuuden tunnistamista. Haastavaa tästä tekee esimerkiksi se, että sateenkaareva asunnottomuus on usein piiloasunnottomuutta eikä ihminen välttämättä aina itsekään ymmärrä olevansa asunnoton tai halua myöntää sitä. Asunnottomuustyön ammattilaisillakaan ei ole todellista kuvaa siitä, kuinka usein he kohtaavat sateenkaari-ihmisiä, sillä asunnottomuus ajaa monen takaisin kaappiin.

Mitä sateenkaarevasta asunnottomuudesta Suomessa sitten tiedetään? Euroopan Perusoikeusviraston teettämän kyselyn mukaan joka viides sateenkaari-ihminen kohtaa asunnottomuutta tai sen uhkaa elämänsä aikana. Transihmisistä kolmanneksen asuminen on jossain vaiheessa elämää uhattuna. Kaikista Euroopan unionin maista suomalaiset sateenkaari-ihmiset raportoivat neljänneksi eniten asunnottomuuskokemuksistaan.

Asunnottomuudelle on monia syitä

Sateenkaarevasta asunnottomuudesta erityistä tekee se, että asunnottomaksi jäämisen syyt liittyvät usein katkenneisiin ihmissuhteisiin ja juurisyyt löytyvät monesti jo lapsuudenkodista. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyssä yli kaksi viidestä sateenkaarinuoresta kertoi kokevansa kotonaan henkistä väkivaltaa ja joka viides fyysistä väkivaltaa. Sateenkaarinuorten kokemukset vanhempien tai huoltajien tekemästä fyysisestä väkivallasta olivat kaksi kertaa yleisempiä kuin muilla nuorilla. Hyvinvoiva sateenkaarinuori -tutkimushankkeessa todettiin, että puolet sateenkaarinuorista pelkää vanhempien katkaisevan välit heihin, tai jopa ajavan heidät pois kotoa, jos saisivat tietää lapsensa sateenkaarevuudesta. Tämä on todennäköisesti yksi syy siihen, miksi sateenkaarinuoret muuttavat muita nuoria aikaisemmin pois kotoa. Usein näillä nuorilla ei myöskään ole riittävästi tukea itsenäisen asumisen aloittamiseksi.

Asunnottomuudelle altistaa myös pienituloisuus. Se voi koskettaa ketä tahansa, mutta tutkimusten mukaan valtaväestöön verrattuna sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kohtaavat elämässään enemmän köyhyyttä, opiskeluhaasteita ja työttömyyttä. Tämän taustalla on sateenkaari-ihmisten kokema kiusaaminen, syrjintä ja henkinen paha olo. Mielestäni erityisen haastava tilanne on transnuorilla, joilla oman identiteetin pohtiminen voi viedä kaiken ajan ja energian: kun tulevaisuus ja koko oma olemassaolo on vaakalaudalla, ei nuorella välttämättä ole voimavaroja miettiä esimerkiksi opintoja. Transihmiset kohtaavat haasteita myös työelämässä. Euroopan perusoikeusviraston mukaan transnaisista joka neljäs kokee syrjintää työpaikallaan sukupuolensa ja sen ilmaisun vuoksi.

Aina puhuessani näistä asioista haluan myös nostaa esille vähemmistöstressin, joka mielestäni yksi osatekijä sateenkaari-ihmisten asunnottomuudessa. Vähemmistöstressillä tarkoitetaan syrjinnän kokemuksista ja pelosta johtuvaa kuormitusta. Se on krooninen stressitila, joka heikentää vähemmistöön kuuluvan ihmisen psyykkistä ja fyysistä terveyttä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kokevat muuta väestöä useammin mielenterveyden ongelmia, erityisesti masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisuutta. Myös sateenkaari-ihmisten päihteiden käyttö on valtaväestöä yleisempää. Esimerkiksi sateenkaarisenioreilla voi olla takanaan pitkäkin päihdehistoria, koska he ovat altistuneet syrjinnälle ja vähemmistöstressille pitkän elämänsä aikana.

Vähemmistöön kuuluvien ihmisten asunnottomuustyöstä hyötyvät kaikki

Näistä asioista puhuminen on aina vähän jännittävää. Aihe herättää paljon kysymyksiä ja vastustustakin. Kokemukseni mukaan sateenkaari-ihmisiin kohdistuu tällä hetkellä aiempaa äänekkäämpiä vastareaktioita. Sateenkaaritoimijoihin kohdistuva vihapuhe on kasvanut ja erityisesti transihmisten oikeuksien parissa toimivia tahoja pyritään vaientamaan entistä järjestelmällisemmin. Myös lainsäädäntö on osa rakenteellista ongelmaa. Sateenkaari-ihmiset saatetaan nähdä pienenä marginaalisena ryhmänä, jolle perätään erityisoikeuksia. Itse en näe asiaa niin. Jokaisella on oikeus omaan kotiin ja tulla kohdatuksi omana itsenään ilman pelkoa syrjinnästä. Kun kehitetään vähemmistöön kuuluvien ihmisten asunnottomuustyötä, ehkäistään ja poistetaan samalla esimerkiksi miesten ja naisten, perheiden, nuorten, ikäihmisten ja vankien asunnottomuutta.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Yleisellä tasolla pitkäaikaisasunnottomuus on Asunto ensin -mallin avulla saatu vähenemään meillä Euroopan mittakaavassa ennätysvauhtia ja jo se, että saan puhua näistä asioista tässä, on tärkeää.

Mitä sitten on tehtävä, jotta sateenkaari-ihmisten asunnottomuus ja sen uhka voidaan poistaa?

1. Ennen kaikkea tarvitaan tutkimusta sateenkaari-ihmisten asunnottomuudesta: tietoa siitä, kuinka paljon he kokevat asunnottomuutta ja sen uhkaa, sekä millaista tukea he tarvitsevat. Palveluiden alikäyttäminen ja syrjintäkokemusten lähes olematon raportointi viestivät siitä, että sateenkaari-ihmiset jäävät palveluiden ulkopuolelle tai heidän kokemansa ongelmat eivät tule näkyviksi. Tarvitaan myös sateenkaari-ihmisten erityistarpeet huomioivia, turvallisia asumisratkaisuja.
2. Sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä tulee kouluttaa sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta sekä moniperustaisesta syrjinnästä ja koulutukseen tulee varata enemmän resursseja. Tällä hetkellä riittävää osaamista löytyy vain yksittäisiltä työntekijöiltä eivätkä järjestöille suunnatut sosiaali- ja terveysalan avustusten ehdot vastaa riittävästi tarpeeseen viranomaisten kouluttamisessa.
3. Myös nuoret tarvitsevat laadukasta seksuaalikasvatusta, jotta kaikki, eivät vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret saavat tietoa ja tukea oman sukupuolensa ja seksuaalisuuden löytämiseen. Seksuaalikasvatus lisää nuorten turvataitoja ja antaa tietoa omista oikeuksistaan.
4. Sateenkaari-ihmiset tulee ottaa mukaan, kun palveluita suunnitellaan ja uudistetaan heidän tarpeitaan vastaavaksi. Vähemmistöön kuuluvia kokemusasiantuntijoita tulisi kouluttaa työskentelemään ammattilaisten rinnalla. Sateenkaarevaa vertaistyötä tarvitaan, koska pahimmillaan asunnottomuus pakottaa ihmisen takaisin kaappiin ja eristää omasta yhteisöstään. Ihmisen auttaminen on vaikeaa, jos häntä ei kohdata kokonaisvaltaisesti.

Sari Rantaniemi

Sari Rantaniemi työskenteli  asunnottomuuden asiantuntijana EU:n asunnottomuushankkeessa ATL. Hänen aikaisempi toimenkuvansa Diakonissalaitoksella oli monen asunnottomuustoimijan yhteinen NEA-hanke, Naiserityisyys asunnottomuustyössä. Hän siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen. Artikkelia on päivitetty 8.11.2023.