Sisar Amanda on ensimmäinen suomalainen diakonissa

Suomessa vietetään tänä vuonna Diakonian juhlavuotta. Syyskuussa tulee kuluneeksi 150 vuotta ensimmäisen diakonissan vihkimisestä tehtäväänsä Suomessa. Mutta ensimmäinen suomalainen diakonissa tuolloin vihitty Matilda Hoffman ei ollut.

Amanda Cajander.

Vuonna 1866 Pietarin Evankeelisessa Hospitaalissa diakonissavihkimyksen sai Mikkelistä kotoisin ollut Amanda Cajander. Hän oli liittynyt sisaryhteisöön kolme vuotta aikaisemmin, 1. lokakuuta 1863. Amanda oli tuolloin 36-vuotias leskirouva.

Vuonna 1859 perustettu pieni diakonissalaitos tarjosi hänelle yhteisön, mahdollisuuden kehittää taitojaan sairaanhoitajana ja toimia loppuelämänsä ajan kärsivien palveluksessa. Päätös elämän uudesta suunnasta oli kypsynyt hiljalleen sen jälkeen, kun hänen kaksi pientä poikansa kuolivat, kumpikin alle vuoden ikäisenä, ja joitakin vuosia lasten kuolemien jälkeen aviopuoliso päätti päivänsä oman käden kautta.

Diakonissalaitos oli naisten yhteisö, jossa nainen sai ammatin

Yhdessä lääkäripuolisonsa Anders Cajanderin kanssa Amanda oli saanut tutustua sairaanhoidon käytäntöihin Keski-Euroopassa. Lisäksi hänellä sanottiin olevan luontaisia taipumuksia alalle. Puolison kuoleman jälkeen Amanda tutustui sen aikaisiin luonnonparannusmenetelmiin kotimaassa ja perhetuttavien kanssa tehdyllä ulkomaanmatkalla hän todennäköisesti vieraili joissakin saksalaisissa ja sveitsiläisissä diakonissalaitoksissa. Sillä kotiin palattuaan Amanda oli päättänyt uudesta elämän suunnasta ja matkusti Pietariin. Diakonissalaitokseen otettiin nuoria naisia ja lapsettomia leskiä.

Itä-Suomesta katsottuna Pietari oli lähempänä kuin Tukholma, jossa myös oli diakonissalaitos, vuonna 1861 perustettu Ersta. Kummassakin kaupungissa toimiva laitos noudatti ns. kaiserswerthiläistä mallia – sisaryhteisön liittyvä nainen antoi elämänsä huono-osaisten auttamiseen ja laitos puolestaan piti hänestä huolen elämän loppuun saakka. Tärkeänä osana diakonissan tehtävään kasvamista olivat sairaanhoitajan opinnot.
Lue lisää: Yhteiskunnan mullistuksissa syntyi uusi ammatti – diakonissa

Suomen ensimmäisen diakonissalaitoksen johtajatar

Vuonna 1867 sisar Amandan elämässä tapahtui jälleen muutos. Hänet kutsuttiin johtajattareksi Suomen ensimmäiseen diakonissalaitokseen, joka perustettiin Helsinkiin everstinna Aurora Karamzinin aloitteesta. Myös hän oli tutustunut niin Pietarin kuin Kaiserswerthin diakonissalaitoksiin ja halusi käynnistää vastaavan toiminnan Suomessa. Helsingin Diakonissalaitoksen perustaminen ajoittui katovuosiin, jolloin nälän heikentämät ihmiset sairastuivat kulkutauteihin. Vuonna 1866 ja erityisesti 1867 Helsingissä raivosi muun muassa lavantauti, joihin sairastuneita varten Diakonissalaitos perustettiin kulkutautisairaalaksi. Pahimman epidemian mentyä ohi, laitoksessa aloitettiin sairaanhoidon koulutus.

Sisar Amanda oli nainen paikallaan valmistelemaan ja käynnistämään uudentyyppisen laitoksen toimintaa. Koulutettuna sairaanhoitajana hänellä oli ammattitaitoa järjestää sairaanhoito ja hoitaa potilaita diakonissalaitoksissa levinneiden käytäntöjen mukaisesti. Potilaita tuli kohdella ystävällisesti, hygienian moitteetonta ja potilashuoneiden kauniisti sisustettuja. Ensimmäisen puolentoista toimintavuoden aikana Diakonissalaitoksen 8-paikkaisessa sairaalassa hoidettiin 238 aikuista potilasta. Tehtävästä sisar Amanda suoriutui miltei yksin, sillä oppilaita uuteen, ja melko tuntemattomaan, laitokseen oli tulossa sangen vähän.

Yhden naisen monta työmaata

Sairaanhoidon lisäksi sisar Amanda perusti sairaalaan joutuneiden yksihuoltoajanaisten lapsille lastenkodin, palvelijatarkodin kaupunkiin tulleille maalaistytöille sekä aloitti laitoksen ulkopuolella, Antipoffin talossa pelastustehtävän. Talo oli kaupungin huonomaineisin vuokrakasarmi, jossa rikokset ja rappio rehottivat. Peloton sisaremme vuokrasi talosta kolme huonetta pyhäkoulua, köyhien vastaanottoa ja hartaushetkiä varten – tavoitteena pelastaa edes joku ”kurja sielu”.

Työmaata oli yhdelle naiselle enemmän kuin tarpeeksi. Sisar Amanda kuoli 1871. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.

Diakonissavihkimys Suomessa

Ensimmäinen diakonissavihkimys Suomessa tapahtui Viipurissa Pietari-Paavalin kirkossa 1.9.1872. Jumalanpalveluksen jälkeen diakonissavihkimyksen sai Matilda Hoffman, joka oli tullut Viipurin diakonissalaitokseen kaksi vuotta aikaisemmin.  Itse laitos oli perustettu 1869, kaksi vuotta Helsingin Diakonissalaitoksen jälkeen. Viipurin Diakonissalaitoksen taustalla oli viipurilaista Hackmanin teollisuussuvun varoja.

Helsingissä ensimmäinen diakonissavihkimys suoritettiin 1.11.1893. Koesisar Emma Wichmannin vihkiminen diakonissaksi tapahtui juhlahuoneeksi sisustetussa potilashuoneessa. Ennen vihkimistä oli Vanhassa kirkossa pidetyn jumalanpalveluksen saarnassa käsitelty diakonissan kutsumusta ja tehtäviä. Vuosisadan loppuun mennessä Helsingissä vihittiin kolmisenkymmentä diakonissaa.
Lue lisää: Diakonissalaitoksen ensimmäinen diakonissa vihittiin 1873

Lue myös: Maailman muuttuminen muuttaa johtavan diakonissan toimenkuvaa

Kirjoittaja Jaana af Hällström on viestinnän asiantuntija ja intendentti, joka on erikoistunut Diakonissalaitoksen historiaan.