Nostalgiatrippi nuoruuteen – Sukupolvityöskentelyllä lisää ymmärrystä työyhteisöön

Keväästä lähtien Diakonissalaitos on Yhdessä elämisen taitokeskuksensa kautta saanut mahdollisuuden tukea Suomen Nuorisoseuroja ja sen itsenäisiä keskusseuroja työyhteisön toimintakulttuurin kehittämisessä. Tähän työhyvinvointia vahvistavaan yhteiskehittämisprosessiin on saatu rahoitusta Työsuojelurahastolta.

Prosessin kautta Nuorisoseuroille tulevat tutuksi erilaiset restoratiiviset yhdessä elämisen taidot ja samalla hahmottuu, miten restoratiivista toimintakulttuuria voidaan rakentaa järjestössä niin työyhteisön sisällä kuin myös laajan vapaaehtoistoimijoiden kentän kanssa. Työskentelyä fasilitoimassa ovat Diakonissalaitoksen Yhdessä elämisen taitokeskuksen asiantuntijat Sari Enkkelä ja Hanna Myllynen.

Suomalaisessa työelämässä on tällä hetkellä mukana pääosin kolmen eri sukupolven edustajia eli nk. X-, Y- ja Z-sukupolvet. Eri sukupolvilla on tutkittu olevan erilaisia arvoja, motivoivia tekijöitä ja odotuksia liittyen esimerkiksi johtamiseen ja työelämään ylipäätään. 

Vaikka asia ei ole pelkästään sukupolvikysymys, löytyy eri ikäpolvien välillä helposti eroavaisuuksia arjessa esimerkiksi siinä, miten suhtaudumme teknologiaan tai minkälaisen viestinnän koemme luontevaksi. Työntekemisen tavoissa yleisesti näkyy se, että toiset ovat kasvaneet digitalisaation keskellä ja toisilla elämää on ehtinyt olla takana jo huomattavan paljon siinä vaiheessa, kun esimerkiksi tietokoneista tuli arkipäivää joka toimistolla. Tuoreemmille sukupolville moninaisuus näyttäytyy yhteiskunnassa ja työpaikoilla usein luonnollisemmin itsestäänselvyytenä kuin vanhemmille polville, joiden nuoruudessa globalisaation vaikutukset ja asenteet olivat erilaiset. Myös johtamisessa on viime vuosikymmenten saatossa tapahtunut isoja muutoksia niin, että johtajien rooli on vaihtunut valvomisesta ja jopa käskyttämisestä yhä enemmän mahdollistamisen, inspiroimisen ja vastuunjakamisen suuntaan.

Sukupolvikokemukset näkyväksi sukupolvityöskentelyllä

Lapsuuden ja nuoruuden ympäristö, ajanhenki koulussa ja kotona sekä yhteiskunnalliset kehityskulut jättävät meihin jälkensä monella tapaa. Kaikilla ikäryhmillä on työelämässä omat vahvuutensa, joiden täyden potentiaalin hyödyntämisen edellytyksenä on usein ymmärtää toisiamme paremmin. Näistä syistä sisällytimme Nuorisoseurojen toimintakulttuurin kehittämisprosessiin parin tunnin mittaisen sukupolvityöskentelyn seurojen koko henkilöstölle. Menetelmänä käytettiin Diakonissalaitoksella pitkään käytössä ollutta ja edelleen kehitettyä CABLE-yhteisövalmennuksessa hyödynnettyä sukupolvityöskentelyä. Työskentelyssä pysähdytään pohtimaan erityisesti jokaisen osallistujan maailmaa nuorena aikuisena.

Tavallisesti työarjessa on harvoin aikaa pysähtyä yhdessä pohtimaan omaa ja yhteiskunnallista lähihistoriaa sekä keskustelemaan sen tuottamista kokemuksista ja arvoista. Muisteluihin pysähtyminen ja dialogi auttavat kuitenkin lisäämään ymmärrystä, jota tarvitsemme paitsi eri sukupolvikokemusten rikkauden näkyväksi tekemisessä, mutta myös ylipäätään keskinäisen vuorovaikutuksen vahvistamisessa. Yhteen hiileen puhaltaminen on helpompaa, kun työkavereiden ajattelun ja toiminnan taustalla olevat syyt ja merkitykset avartuvat.

Sukupolvityöskentely voi parhaimmillaan sanoittaa näkyväksi sellaista, mikä arjessa aiheuttaa jopa ristiriitoja ihmisten välisessä kommunikaatiossa tai työntekemisen tavoissa. Kun ymmärryksemme lisääntyy yhteisten keskustelujen kautta, väärät tulkinnat ja oletukset vähenevät.

Sukupolvikokemusten eroavaisuuksista jaettuun ymmärrykseen

Mitä yhteinen sukupolvityöskentely sitten Nuorisoseurojen henkilöstölle tuotti? Kysyimme osallistujilta, mitä he ajattelevat sukupolvisuudesta työyhteisössään ja mitä hyötyjä tai oivalluksia yhteinen työskentely heille antoi.

Osallistujat kertoivat kokevansa arjessa useamman sukupolven läsnäolon työyhteisöä ehdottomasti rikastuttavana asiana. Erilaisten kokemusten jakaminen teki asian näkyvämmäksi ja alleviivasi erityisesti avoimuuden ja erilaisuuden ymmärryksen vahvistamisen tärkeyttä. Sitä kautta eri sukupolvien arvostus lisääntyy.

Vaikka eroavaisuudet tulivat työskentelyssä näkyväksi esimerkiksi sen suhteen, minkälaista nuoruus oli ennen internet-yhteyttä ja älypuhelimia verrattuna nykyaikaan, oli yhdistäviä asioita ja jaettuja kokemuksia silti paljon. Kaikki lähihistorian kulttuuriset kokemukset eivät ole samanikäisinä tai samoin koettuja, mutta iso osa muistaa silti omista näkökulmistaan samat 1990- ja 2000-lukujen pop-ilmiöt kuten myös yhteiskunnalliset isot tapahtumat. Yhdessä muistelu lisäsikin siis myös yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita eri-ikäisten kesken.

Yhteisen sukupolvityöskentelyn jälkeen on selvää, että eri sukupolvilla on paljon annettavaa järjestön yhteiseen henkiseen pääomaan ja työyhteisön kehittämiseen. Oppimista tapahtuu parhaimmillaan kaikkiin suuntiin sukupolvien välillä. Toisaalta työelämässä muutos on pysyvää ja välillä pyrähdyksiä eteenpäin tulee nopeasti, kuten pandemia-aikana saimme huomata etätyöskentelyn suhteen. Näiden muutosten edessä kaikille nykyisille sukupolville tuleekin vielä yhdessä ja erikseen useita kehittymisen ja oppimisen paikkoja.

Yhdessä työskenteleminen sai janoamaan lisää

Työskentely pisti osallistujia miettimään, miten tiedonvaihtoa voisi vahvistaa vielä enemmän niin, että jopa vuosikymmenten takaiset kokemukset, järjestön tuntemus ja paikallistason tietämys tulisivat huomioiduiksi ennen isoja työntekijävaihdoksia, kuten vanhemman sukupolven siirtymistä eläkkeelle. Tähän vastauksena voisivat olla esimerkiksi jonkinlaiset mentoroinnit ja yhteiset muisteluhetket jatkossakin.

Vaikka sukupolvityöskentely teki siis näkyväksi eri-ikäisten erilaiset kokemukset ja nuoruuden kasvuympäristöjen vaikutukset, vahvisti se näkemystä siitä, mikä kaikki on jaettua ja yhteistä. Tätä asiaa kiteytti yksi Nuorisoseurojen työntekijä seuraavasti:

”Meillä on yli 140-vuotias organisaatio. Jäin pohtimaan sitä, että monet työvälineet ovat muuttuneet, mutta työn ydin ei sitten kuitenkaan. Kohtaamista voidaan tehdä monin eri tavoin ja perinteinen kasvokkainen kohtaaminen on edelleen oikein hyvä ja toimiva työtapa sosiaalisen median kanavien rinnalla.” 

Nuorisoseurojen henkilöstön kanssa yhteinen työskentely jatkuu syksyn mittaan muun muassa restoratiivisten ja psykologisen turvallisuuden teemojen parissa.

Kirjoittajat: Sari Enkkelä & Hanna Myllynen